Niin se talvi tekee tuloaan tännekin. Heräsimme aamulla koirien haukuntaan ja pyssyjen paukkeeseen. Alli-koira kertoi että jahdissa on mukana hänen vanha Pierre-enonsa, jossa on puolet ajokoiraa ja puolet dreeveriä.
Sitten alkoi kuulua kellon kalkatusta ja sieltä Pierre-eno juoksikin meidän oven taa Allia tervehtimään ja metsästäjät tulivat perässä. Ei ollut Pierre-eno suomenajokoira, vaan karkeakarvainen pitkähäntäinen, luppakorvainen, suloinen metsästyskoira, jolla oli lehmänkello kaulassaan.
Tien varsilla on puiden lehdet kauniin ruskan väreissä ja ilma on syksyisen viileä.
Vietimme päivän kalliolla, mutta ehkä monen päivän tiukasta kränkkäämisestä johtuen Mies ei tänään tehnyt urotekoja kiipeilyn osalta. Huomenna suuntaamme Reissupakun nokan kohti Italiaa.
Pysykää kuulolla!
Onkohan tuo fossiili? Ihmettelee äitis
VastaaPoistaMä luulen että on. Aika hieno, eikös? Siksi kuvasin sen.
VastaaPoista