Hyvää uutta vuotta!

Kävin eilen suihkussa, vaihdoin lakanat ja pesin pyykkiä hurjat määrät...
Tällaiset postaukset tuli tutuiksi Reissupakusta. Miksen minä voisi, arjen keskellä iloita edelleen yhtä pienistä asioista?

Sain suoritettua viime yönä, viime hetkellä,  kasvatustieteen ensimmäisen osakokonaisuuden! Jos ei viime tippaa tulisi, en taitaisi koskaan saada aikaiseksi mitään.

Taas on yksi vuosi pistelty pakettiin. Viime vuonna tähän aikaan asustelimme Espanjan Los Patios kauppakeskuksen parkissa, Mies kiipesi kuumaisemissa kaverin kanssa.Näimme muutaman ilotulituksen tyhjällä parkkipaikalla emmekä vielä edes ajatelleet edessä olevaa kotiin paluuta. Siitä tuntuu olevan niin kauan.

En ehdi päivittää enää tännekään, toisaalta elämässä ei tapahdu niin suuria.
Mitäpä jos se onkin asenne kysymys?

Ihanaa, idearikasta ja hyvää uutta vuotta!

Ei kissa kiitoksella elä,

mutta opettaja saattaapi elääkin!!

Lasten joulutodistukset on tehty, toimitettu koulusihteerille ja printattu.Taitaa olla välitilinpäätöksen aika.

Sain tänään rehtorilta niin suuret kehut syksyn aikana  tehdystä työstä että melkein voisin ylpistyä, jollei minulle olisi opetettu aiemmin ettei kehuista saa ylpistyä.

Olen nauttinut jokaista hetkestä opettajana,  jopa niistä raskaimmista hetkistä, jolloin mustat pilvet ovat peittäneet taivaan. Olen tehnyt työtä suurella sydämellä, herkällä mielellä ja olen yrittänyt toimia parhaan kykyni ja taitoni mukaan.

Kansakoulun aikoina varsinkin naisille opettajan ammatti on ollut niitä harvoja hyväksyttyjä ammatteja ja sitä kautta tie kylän luottamustoimiin ja urheiluseurojen hallituksiin.

Rehtori sanoi minussa olevan juuri oikeanlaista luonnetta erityisopettajaksi. -"Mieti sitä, se työ olisi kuin luotu sinulle".