keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Italia ja naapurinpoika

Tämä on sadas postaukseni Reissupakusta. Edelleenkin olen iloinen että Sinä olet reissussamme mukana. Eilen pääsin leirintäalueen Wi-Fi ssä tarkistamaan, että Reissupakussa on 11 000 käyntiä. En siis kirjoita ihan vain bittiavaruuteen.

Italiassa ollaan ja täällä on kylmä. Melkoista petkuhuiputusta. Eikö Italiassa olekaan aina kesä ja lämmintä? Leirintäalueen Wi-Fi jaksaa julkaista kuviakin, joten luvassa uusien  päivitysten lisäksi vanhat kuvat vanhoihin teksteihin.

Surin joskus aiemmin etten tunne ketään ulkomailla.  Nyt täytyy myöntää että alkaa olla tuttuja eripuolilla Eurooppaa, Suomalaisia ja ulkomaalaisia.  Se jos mikä on mukavaa.

Eilen tuli naapurinpoika "entisestä" elämästä kylään. Ihan meitä tapaamaan ja Miehen kanssa kiipeämään. Ihana on tavata häntä pitkän ajan jälkeen. Uskoisin että tunne on molemminpuoleinen.

Koska mun kaverit tulee mun kanssa kaupungille ja kahville? Onneksi kaikki nämä ihanat kiipeilykaverit ovat yhteisiä, niin ei tunnu niin epäreilulta.

Olemme Italian rivieralla. Finale Ligure nimisessä rantakohteessa. Tämä oli kätevän 150 km päässä Ranskan kiipeilykallioilta ja naapurinpoika pääsi tähän, ei niin kätevästi, Italian sisäisellä junalla. Pojat ovat kallioilla ja me Alli-koiran kanssa nautitaan päivän viimeisistä auringonsäteistä.

Lähdimme Suomesta pimeyttä pakoon, mutta kyllä se pimeys tännekin ehtii, myöhemmin tosin, mutta kuitenkin.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Kesäaika päättyi, metsästyskausi alkoi

Niin se talvi tekee tuloaan tännekin. Heräsimme aamulla koirien haukuntaan ja pyssyjen paukkeeseen. Alli-koira kertoi että jahdissa on mukana hänen vanha Pierre-enonsa, jossa on puolet ajokoiraa ja puolet dreeveriä.

Sitten alkoi kuulua kellon kalkatusta ja sieltä Pierre-eno juoksikin meidän oven taa Allia tervehtimään ja metsästäjät tulivat perässä. Ei ollut Pierre-eno suomenajokoira, vaan karkeakarvainen pitkähäntäinen, luppakorvainen, suloinen metsästyskoira, jolla oli lehmänkello kaulassaan.

Tien varsilla on puiden lehdet kauniin ruskan väreissä ja ilma on syksyisen viileä.

Vietimme päivän kalliolla, mutta ehkä monen päivän tiukasta kränkkäämisestä johtuen Mies ei tänään tehnyt urotekoja kiipeilyn osalta. Huomenna suuntaamme Reissupakun nokan kohti Italiaa.

Pysykää kuulolla!

Miehen puuhamaassa

Eilen pakkasimme mukaan kunnon eväät ja lähdimme koko perhe eväsretkelle lähimetsään. Mies oli katsonut toposta itselleen muutaman reitin, joista toinen oli sitä tasoa mitä hän yleensäkin kiipeää ja toinen astetta vaikeampi. Ensimmäinen reitti meni lämmittelynä ja toista hinkattiin pitkään ja hartaasti, mutta yritysten ja erehdysten jälkeen sekin antautui ja toi meille skumppaoikeudet.

Viileän kiipeilypäivän jälkeen teimme syksyisen, lämmittävän linssi-suppilovahverokeiton. Sienet ovat tässä keitossa enemmänkin mausteena. Joten jos kaapistasi ei löydy kuivattuja sieniä, kuten meillä, kiitos anopille niistä, voit jättää sienet hyvin pois. Toisaalta näin syksyllä kaapista saattaa löytyä tuoreitakin suppilovahveroita tai jos ei löydy niin tämä keitto on hyvä syy lähteä sienimetsään. Keitto on vieläkin parempaa seuraavana päivänä.

Kiipeilijän keitto

Keitä vettä kattilassa sellainen määrä, kuin kuvittelet syöväsi (tai niin monen päivän satsi, kuin haluat). En mitannut vettä enkä linssejä ollenkaan, kaadoin vain kattilaan.

Lisää linssit, 3 valkosipulinkynttä, 1 sipuli, muutama pippuri (4-5), 1,5 liemikuutiota, pieni kourallinen kuivattuja sieniä, 1prk tomaattimurskaa, loraus oliiviöljyä, muutama tippa (shampanja)-viinietikkaa ja loraus hunajaa kiehuvaan veteen.

Anna porista kattilassa 45 min. Huomaa että linssit imevät itseensä paljon vettä, sekä soseutuvat keitettäessä. Tarkista silloin tällöin, ettei keitto pala pohjaan, ellet ole laittanut paljon vettä kattilaan.
Nautitaan smetanan ja paahtoleivän kanssa. Oli muuten niin hyvää, etten olisi itsekään uskonut!

Jokaiselle jotakin

Vietimme loppujen lopuksi leirintäalueella rentouttavat ja huolettomat kaksi vuorokautta. Hoidimme pyykkihuoltoa, kävimme suihkussa ja nautiskelimme.

Tulopäivänä otimme pyörät alas telineeltä ajatuksena ajaa Cannesiin, mutta puolessa välissä matkaa eteemme avautui Antibes-niminen kaupunki. Kävimme satamassa ihastelemassa huvijahteja, kiertelimme vanhan kaupungin pikkukujia ja kävimme Pablo Picasso -museossa.

Illaksi ostimme härän tournedos- pihvit sekä lampaankylkeä grilliin laitettavaksi.

Seuraavana aamuna sain huonoksi onnekseni sivuoven kahvan jäämään jumiin (sen saman, jonka Mies sai irti talvella). Alkupäivä kuluikin hiljaisuudessa Miehen purkaessa oven eristeitä, taas. Ehdimme me kuitenkin istuskella taas rannalla, mutta ilma ei enää ollut helteisen lämmin.

Kello 12 seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kohti Gorge sur Loup -rotkoa, josta löytyy Miehelle kiivettävää. Matkalla kalliolle tapasimme kaksi ranskalaista kiipeilijää, joilta Mies sai vinkkejä mistä reittejä löytyy ja minkä tasoisia ne ovat. Miehen puuhamaassa sitten tiukkaa vääntöä pimeään saakka.

Yön vietimme näköalapaikalla joen varressa, ihan kallion vieressä, paitsi että kalliolle pitää nousta todella jyrkkää polkua. Siihen on viritelty köysi, jota avuksi käyttäen ylöspäin pääsee ihan vähän helpommin.

Eilen lähdimme kalliolle aamupäivästä ja sovimme että kiipeilyä on kolme tuntia, sitten tulemme syömään ja sitten takaisin jatkamaan. Ruoan jälkeen päätimme kuitenkin lähteä hakemaan läheisestä kylästä topon, eli ohjekirjan, jossa on tietoja kiipeilyalueista ja niillä sijaitsevista reiteistä.

Löysimme iki ihanan kirjakaupan, jonka yhteydessä oli tyylikäs viinibaari. Hyllystä löytyi myös Arto Paasilinnaa, Miehelle topokirja ja meille Carcassonne-pelin ensimmäinen lisäosa, Kirkot ja Majatalot. Odottakaas vaan kun palaamme, saatte tulla pelaamaan meidän kanssa. Ihana peli, voi vitsi!

Salad Cannes

Pohjalle jäävuorisalaattia, 1 tomaatti, 1/2 vihreä paprika, kapriksia, avokado, Camembert-juustoa. Kastike 2 rkl (shampanja)-viinietikkaa, 7 rkl oliiviöljyä

Elämää asuntoautossa

Ei tullut Monacoa, ei tullut la Turbieta, vaan tuli Villeneuve Loubet.
Lähdimme ihan ajoissa kaupan kautta kohti la Turbieta. Poikkeuksellisesti menimme moottoritietä Nizzasta eteenpäin ja maksoimme 5,50€ siitä riemusta. Matkaamme on tämän viikon siivittänyt ajatus 'Carpe Diem, tartu hetkeen. Niinpä pysähdyimme Cannesissa, kävimme uimassa (taas), teimme Cannesin salaatin, pysähtelimme ihastelemaan upeita maisemia ja kahvittelimme.

Piti käydä vielä viimeiset Wi-Fit ottamassa Mäkkärissä (josta edellinen postaus) ja sitten alkoikin jo hämärtää. Ajoimme kohti Monacoa. Emme olleet ihan varmoja liittymästä, mutta löysimme kylän.

Huonoksi onneksemme tie johon olisi pitänyt mennä päästäkseen kallioille oli niin jyrkkä ja kapea, ettei Reissupakua olisi sinne saanut. Toisekseen ajoimme risteyksen ohi ja siitä alkoi jyrkkä serpenttiinitiepudotus pilkkopimeään.

Ei auttanut kuin mennä eteenpäin missälie, lähellä Monacoa. Viimein löysimme jonkun snack-kioskin, jonka edessä oli turistibussiparkki. Hetken miettimistauko ja takaa alkoi kuulua tuttua napsuntaa...kaasu lopussa. Se tietää sitä että jää iltateet keittämättä ja jääkaappi meni pois päältä. 

Hermot riekaleina(taas) käännyimme 'Matin' navigaattorimme puoleen. Lähimmälle huoltoasemalle olisi matkaa vain 1,7km, mutta se on alamäkeen, Nizzaan ja onko se edes auki. Vaikka saisimmekin kaasua, missä me yövymme?

Ei ollut huoltoasema auki. Mä yritin ehdottaa sitä bussiparkkia yöpaikaksi. Miehen mielestä se oli liian turvaton ja helppo ryöstökohde. Olimme nähneet aiemmin ylärinteessä rekkoja parkissa ja päätimme ajaa sinne niiden suojiin ja etsiä kaasua aamulla.

Sinä yönä Mies ei nukkunut silmäystäkään.

Aamulla Matille ohjeeksi  Cannes ja palasimme takaisin. Mies oli kuin nukkuneen rukous. Villeneuve Loubetin kohdalla oli Intermarche kauppa ja sen pihassa rivi kaasupulloja. Kävimme kaasuostoksilla ja mä lähdin lenkittämään Allia. Jätimme Miehen autoon nukkumaan.

Ihan parkkipaikan vieressä oli iso kyltti leirintäalueesta. Kävimme katsastamassa sen lenkillä ja sitten ehdottamaan Miehelle turvallista yöpaikkaa. Pienen suostuttelun jälkeen Mies taipui ja ajoimme porteista sisään. 20,10€/vrk. Pyykkikone 3,80 ja kuivuri 0,50€/5min.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Ei pirttihirmu, vaan biitsihirmu

Nyt oltiin Cannesissa, ihan oikeasti! Aamulla lähdettiin Frejusista suuntana Monaco ja sen kiipeilykalliot. Ihan vitsillä eilen kysyin, eikö Monacossa olisi kiipeilyä. Oma lehmä ojassa, tiedäthän. Ihan Monacon lähellä on La Turbie niminen kylä, jossa kalliot.

Ajoimme pitkin taivaansinistä rannikkoa, jossa turkoosi meri löi rantaan vaahtopäinä. 'Miä meen uimaa!' Vietimme taas ihanan rantsupäivän. Pelasimme erän Carcassonnea pyyhkeen päällä. Mies voitti, taas. Rantatietä ajaessamme kaikki ihanat luksusmerkit olivat edustettuina kadun varrella!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ihana päivä Ranskan Rivieralla

En voi olla olematta, ihan, ihan pikkuisen... Hyvää pikkujouluaikaa Suomeen!
Kuulin tänään, että siellä paikkapaikoin on ollut reippaitakin miinusasteita aamuisin. Me makoilimme tänään miltei koko päivän rantsussa, leppeiden merituulten vilvoittaessa +27°c lämpöä.

Olimme kaksi vuorokautta Saint Maximen Airella. Lepäilimme, minä kiertelin kaupungilla ja Mies luki sivistäviä kirjoja terassilla palmujen katveessa. Hän ei ole tuntenut oloaan täysin terveeksi moneen päivään, liekö flunssaa tulossa. Tänään kuitenkin hän sai minut houkuteltua rannalle ja voi miten riemullista olikaan killua aaltojen varassa ja hengittää meren kanssa samaan tahtiin. Mieskin totesi ettei muista minun nauttineen vedessä näin paljon koskaan. Nyt olivat olosuhteet kohdillaan!
Jos ilmat pydyvät tällaisina, taivumme ehkä uuteen rantapäivään. Olemme olleet lähellä Sainte Maximea ja Frejus- nimistä paikkaa.  Nyt päivitän blogia Mäkkärissä, eikä tämä onneton Wi-Fi jaksa laittaa kuvia.  Ne seuraavat taas myöhemmin.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Muumit Rivieralla

Oih, siinä elokuva jonka haluaisin nähdä ja vaikka joululahjaksi saada, jos se on jo dvd:nä ilmestynyt. Niin, jouluhan on ihan pian, vaikkei se täällä paahtavassa helteessä tunnukaan. Eilen valkeni puheista että Suomessa on nyt syysloma ja sekin tuntuu tooosi kaukaiselta ajatukselta.

Näin viimeyönä unta että olimme niin ikävissämme, että varasimme lentoliput Suomeen viikonlopuksi. Menimme katsomaan Kotkan Meripäivien avajaisparaatia ja siellä tapasimme Miehen siskon ja hänen kanssaan lähdimme minun siskoni perheen luo. Sitten jouduimmekin jo  palaamaan ja tajusin ettemme ehtineet tavata muita sisaruksia ja vanhempia. IKÄVÄ!!!!!!!!

Tajusin eilen myös, että mehän ollaan nyt Rivieralla. Mulla siihen ei ole koskaan sisältynyt mitään intohimoja, enemmänkin olen aina ajatellut etten koskaan tule näkemään taivaansinistä rannikkoa Côte d'Azur ja täällä me nyt ollaan.

Olemme Sainte Maxime nimisessä rantakohteessa. Majoitumme Mäkkärin vieressä olevalla Airella 5€/jour. Mäkistä löytyy ilmainen Wi-fi, sekä tarpeelliset saniteettitilat. Suihkussa kävimme eilen paikallisessa uimahallissa 3€/hlö. En enää yhtään ihmettele ettei saunakulttuuri ole levinnyt tännepäin, valivali, huh hellettä ja Suomi on hyvä maa, Suomalaisille!

Uskoisin että Cannes, Nizza, Monaco ynnä vastaavat ovat hyvin samanlaisia kuin nykyinen kohteemme, paitsi että niistä löytyy enemmän niitä putiikkeja, joissa tuotteista ei löydy hintalappua ja jos sinun pitää sitä kysyä, sinulla ei ole siihen varaa.

Miehellä ei ole pienintäkään kiinnostusta tällaisiin rantalomakohteisiin, niin minullekin riittää tämä. Hän kuitenkin on hoitanut ajamisen kaikilla pikkukujilla joihin olen keksinyt haluta ja tämän 'pikkulaivan' sompaaminen kujilla ei ole helppo tehtävä. Nyt enemmänkin kulutamme aikaa ja kaasua, voidaksemme vaihtaa kaasupullon vielä Ranskassa, kunnes lähdemme yllätyspoikkeamalle Italiaan. Meillä on sielläkin tuttuja ja päätimme käydä tapaamassa heitä kun näin lähellä ollaan.

Tänään olisin halunnut istua rantabulevardille nauttimaan lasillisen kuohuvaa, mutta se ei sovi budjettiin, joten tässä meidän versiomme Rivierasta ja ylellisyydestä.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Sadepäivän ilo

Netin käyttö alkaa olla viimeisissä päivissä ja olemme päättäneet pärjätä taas hetken Herra Wifin hellässä, ilmaisessa huomassa.  

Kun vettä sataa tauotta tunti toisensa jälkeen, niin ettei viitsisi nenäänsä ulos laittaa, on aikaa syventyä haastaviin kokeiluihin. Täällä alkaa olla parhaillaan kastanja-aika, kuten taisin jo edellisessä kirjoituksessa mainita.

Laitoin tekstiviestiä eilen ruokaneuvonantajalleni blogista Rakkaudella Paula ja kysyin olisiko hänellä kastanjanteko-ohjeita.

Tee kastanjoihin viilto littanaan päähän. Paahda kuivalla pannulla 10-20 min. Paahtamisen jälkeen laita kuumat kastanjat pyyhkeen sisään ja murskaa kuori. Kuori pois myös ohut sisäkuori kuumana.

Oletko koskaan nähnyt elokuvissa joulun aikaan, kun lunta leijailee hiljaa, kojussa joku paahtaa kastanjoita ja niitä haetaan paperisuppiloon. Täällä tai Espanjassa ei kyllä leijaile lunta ja tänne päin sijoittaisin kastanjat jouluherkkuna. Amerikkalaista hapatusta, mutta idyllinen mielikuva.

Meillä oli koe-erä, kaksi kastanjaa kummallekin. Paahdoin ne ohjeen mukaan. Tuoksu ei ollut sellainen kuin haaveissani ja ajatuksissani,  ehkä enemmänkin grillimakkara. Kuoret irtosivat suht' helposti ja maku oli hmmmm... perunainen. Sulatin päälle voita ja hunajaa. Ei missään tapauksessa pahaa, ei, mutta kaipaa tuotekehittelyä. Voisi olla viisasta maistaa täällä ihan niitä kojussa paahdettavia ja lähteä tavoittelemaan niiden makua.

Nyt sade on tauonnut, kastanjat on syöty ja odottelemme kallioiden kuivumista.

Ei kuivuneet lähikalliot, mutta ihan vierestä löytyi bouldereita, suuria siirtolohkareita. Vietimme kivillä päiväkahvit ja yhteiset jumppatuokiot. Kiva päivä!

maanantai 13. lokakuuta 2014

Bagnols mettässä

"Mua ei kiinnosta mikään muu kuin kiipeily".
No, mitä siihen voi sanoa?
On aika antaa Miehen taas päättää suunta ja siirtyä kivien varjoon. Muutenkin muutama päivä yhdessä paikassa riittää vallan mainiosti. Sitten alkaa tuntua siltä,  et tää on niiiiiiiin nähty, tää paikka.

Viime yönä heräsimme molemmat valtavaan ukkoseen. Ihastelimme luonnon näytelmää turvallisesti Faradayn häkistä käsin. En muista todistaneeni sellaista jytinää ja valoshowta koskaan aiemmin. Ei ollut vaikeaa samaistua antiikin kreikkalaisiin tai muinaisiin norjalaisiin, jotka ajattelivat ukkosen syntyvän siitä että ukkosen jumala Zeus Kreikassa tai Thor Norjassa ajaa vaunuillaan. Toden totta, aivan kuin Thor olisi ajanut Kotkan mukulakivikatuja edestakaisin, sellaista jytinää ukkonen piti. Seuraavaksi vuoroon tulivat salamat. Ne valaisivat koko taivaan, olivat kuin diskovalot välkkyessään, mutta mutta selkeitä salamoita niistä ei näkynyt. Mies epäilikin niiden olevan pilvisalamoita, joissa sähköpurkaus tapahtuu pilven sisällä.

Tänään kävimme täydentämässä ruokavarastot ja ajoimme lähellä olevalle rotkolle, pitämään sadetta. Paikan nimi on Bagnols-en-forêt, eli Bagnols metsässä.
Huomisesta alkaen on luvattu parempaa ilmaa, joten tänään vain syömme, nukumme, pelaamme ja kökötämme kotona. Huomenna sukellamme taas kiipeilyn ihmeeliseen maailmaan. Rotkolta saatte sitten  kuviakin täältä, tuonne sateeseen ei viitsi lähteä heilumaan kännykän kanssa.

Ruoaksi tein tänään:
2 annosta
JAUHELIHAPIHVIT
CUCCINI- PAPRIKAHÖYSTÖN KANSSA
Naudan jauhelihaa 200g
1/2 sipuli
3 valkosipulin kynttä
Vihreä paprika
Pieni kesäkurpitsa

1.Mausta jauheliha suolalla, pippurilla ja chilillä. Muotoile lihasta 2 pihviä.
2.Kuullota öljy-voiseoksessa sipuli ja valkosipulin kynnet, lisää kesäkurpitsa ja paprika kuutioituna pannulle sipuleiden sekaan. Mausta höystö suolalla, pippurilla, chilillä ja lorauksella hunajaa. Kaada päälle punaviini ja anna hautua hetki.
3. Paista kaksi pihviä kummaltakin puolelta kypsiksi höystön kanssa samalla pannulla, jolloin höystöstä irtoaa makua pihveihin ja päinvastoin.
Nautitaan tuoreen patongin kanssa hyvässä seurassa.
Jälkiruoaksi Mies keitti hyvät kahvit.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Päivän pyhimys ja ruokaa Reissupakussa

Tänään oli kylällä markkinat, tai tori. Menimme sinne suurin odotuksin, mutta valikoima oli hyvin vaatimaton, tai siellä ei ollut mitään mikä olisi kiehtonut meitä. No, tuoreet artisokan sydämet...hmmm, ehkä haemme niitä seuraavalla kerralla, ihan koe-ja maistelumielessä.
Kävimme toripäivän humussa Johannes Kastajan kirkossa, joka on Varin departmentin suurin kirkko. Sieltä löysimme Saint Roch-pyhimyksen patsaan ja Wikipedia kertoi meille tarinan hänestä.

St Roch (n. 1348-1376/79) on koirien, polvivaivaisten, ja syyttöminä tuomittujen suojelupyhimys. No joo, on siellä koleraa ja muitakin vaivoja, mutta nämä nyt sopivat meidän tilanteeseen niin hyvin. Täytyypä etsiä käsiin pyhimyskalenteri, niin joka päivästä tulee juhlapäivä.

Toripäivän jälkeen oli aika palata kotiin lounaalle,kuten kunnon Ranskalaisetkin tekevät. Munakoison pätkä oli menossa hyvää vauhtia kohti 'good bye'-osastoa, joten se valikoitui lounaan raaka-aineeksi helposti.  Olimme keittäneet eiliseen salaattiin kananmunia, aineksista syntyi:

TÄYTETYT KANANMUNAT
2 annosta

2 kananmunaa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
Pala munakoisoa
Oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja pieni nokare voita.

Keitä kananmunat mekko koviksi, n.10 min. Jäähdytä hyvin, mielellään jääkaapissa seuraavaan päivään. Halkaise munat pituussuunnassa ja koverra keltuainen pois.
Kuullota oliiviöljyssä 1 sipuli ja valkosipulinkynnet. Lisää munakoiso ja keltuaiset. Pyörittele seosta hetki sipulien kanssa. Lisää nokare voita. Mausta suolalla ja pippurilla.
Annostele tahnaa koverrettuihin kananmuniin ja loppu leivän päälle. Viimeistele ruoka oliiveilla ja parmesan juustoraasteella.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Fayence, keskiaikaista tunnelmaa

Aaah, herkkuruokaa, taas. Teimme eilen munakoiso-tomaattispaghettia. Kuullotin sipulin ja valkosipulin oliiviöljyssä, lisäsin pilkotut munakoisokuutiot ja kuoritut säilyketomaatit. Mausteeksi myllystä suolaa ja pippuria. Annoin kastikkeen hautua pitkään. Lisäkkeeksi spaghettia ja päälle suolapähkinöitä (Miehen mielestä huono idea, minusta harvinaisen hyvää).Päälle tuoretta basilikaa!

Kaupassa en meinannut tunnistaa basilikaa ollenkaan. Se oli niin erinäköinen, kuin mihin olen koto-Suomessa tottunut. Huumaava tuoksu paljasti yrtin, mutta pieni sitruunainen vivahde siinä kuitenkin on,  joka tekee siitä erilaisen.

Illalla hain kirkosta kynttilän(2€) 'kiitokseksi' varjeluksesta. Kynttilän loisteessa pelasimme taas erän Carcassonne peliä, jossa rakennetaan keskiaikaisia kaupunkeja. Samanlaisia maisemia, joissa nyt olemme oikeasti.

Tänään oli viileämpää, joten jätimme Allin hetkeksi talonvahdiksi ja lähdimme turisteilemaan.

torstai 9. lokakuuta 2014

"...Vahtikoira vartioi...

...uskollisna meitä. Kunnes saapuu aamunkoi, hän ei meitä heitä..."

Viime yönä klo 5.33 Alli pisti sellaisen metelin pystyyn, ettemme ole aiemmin sellaista olleet todistamassa.

Vietimme yön moottoritien varren airella, levähdyspaikalla. Mies oli kuullut kauhukertomuksia niistä, kuinka siellä ryöstetään autoista tavarat ja polttoaineet.

Mä nukun korvatulpat päässä, että olen havahtunut vasta hetkeä myöhemmin, kuin Mies. Hän oli herännyt Allin murinaan, joka kumpuaa syvältä ja varoittaa tunkeilijaa tai meitä.

Päästyäni ylös sängystä Alli oli hypännyt sohvaa vasten koko pituudeltaan ja haukkui muristen kovaa.

Mies katsoi ikkunaverhojen raosta ja näki hupparipäisen tyypin menevän läheiseen autoon.

Aamulla huomasimme, että pelkääjänpuolen lukkopesä on rikki. Ilmeisesti joku on siis yrittänyt murtautua autoon, mutta Vahtikoira on keskeyttänyt murtomiehen puuhat. On siinä varkaalla mahtanut tulla vetelät housuun, kun ei varmaankaan ollut varautunut koiraan pakettiautossa ja oli ehkä ajatellut helppoa keikkaa.

Ihme kyllä nukahdimme melko pian tapauksen jälkeen, mutta aamulla kun aloimme puida tapahtunutta, tuli äitiä ja isiä ikävä. "Eiköhän lähdetä kotiin. Ehkä tämä reissu ja maailmankolkka on nyt nähty". Haluamme silti vieläkin antaa mahdollisuuden avartavalle matkailulle, siispä matka jatkukoon.

Vahingosta viisastuneena valikoimme tarkemmin paikat jossa nukumme. Menemme mieluummin kauas isoista kaupungeista, rauhalliselle maaseudulle.
Saavuimme rauhaisalle Airelle Fayence nimiseen kaupunkiin. Tänään palkitsemme Allin ihanilla herkuilla!
Loppu hyvin, kaikki hyvin.


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Matkalla

Tuokiokuvia matkan varrelta. Miehen kuva on ystävämme Timo Annanpalon ottama. Muut kuvat ovat Miehen tai minun ottamiani.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Liikkuu, liikkuu

Tänään jätimme Verdonin taaksemme. Lähdimme ajamaan kohti Cannesia, mutta se osoittautui aivan liian isoksi paikaksi edes vierailla Reissupakulla. Nyt voin kuitenkin sanoa käyneeni siellä.

Löysimme yöpaikan Nizzan läheltä pizzataksin parkkipaikalta. Ei ehkä se miellyttävin parkki, mutta lähdemme huomenna uusin voimin valloittamaan Ranskaa.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Arkea

Kylä on hiljentynyt, ravintolat ovat laittaneet ovensa kiinni ja leirintäaluekin alkaa valmistautua talven lepoon.
Tänään mulla on ollut tylsääkin tylsempää! Suorastaan kuolettavan tylsää. Kiipeilijät ovat viimeisen päivän kunniaksi lähteneet kalliolle jo kahdeksalta aamulla ja mä olen yrittänyt tappaa aikaa. On sitä ihme kyllä kuollutkin, sillä kello on jo kolme iltapäivällä.

Olen lenkittänyt ja leikittänyt Allia. Olen pessyt kaikki pyykit ja nyt osasin käyttää kuivuriakin. Pakkasin eilen kaikki porsliinit paukkumuoviin, sillä huomenna matkamme taas jatkuu. Olen tehnyt itselleni ruokaa siitä vähästä mitä ruokasäkin pohjalta löytyy, fusillipastaa, tuoretta tomaattia, sipulia, valkosipulia, voita ja tonnikalaa tomaattikastikkeessa. Ihan hyvää tuli, vaikka itse sanonkin.

Olen luvannut tehdä tänään viimeisen yhteisen illan kunniaksi hyvän lisäkkeen lihalle (kiipeilijät tuovat lihan vähän isommasta kaupasta), mutta kauppakin on vielä tunnin kiinni siestan takia ja muutenkin kaupassa vallitsee Neuvostoliiton tunnelma, kun hyllyt ammottavat tyhjyyttään ja se mitä löytyy maksaa kamalasti. Enköhän mä kuitenkin sieltä jotakin keksi, kunhan pääsen marketin ihmeelliseen maailmaan.

Minusta olisi ihana jakaa teille hyviä, laadukkaalla kameralla otettuja kuvia. Haluaisin asetella blogiin kuvia ja tekstejä vuorotellen,  haluaisin muokata kuvista oikean kokoisia, mutta ei. Nyt on kuitenkin kuvia.

Päivitän blogia edelleen Miehen kännykällä. Kuvat ovat aivan liian suuria. Kuvat tulevat tekstin loppuun, eikä ollenkaan sinne missä haluaisin niiden olevan, mutta leirintäalueen Wi-Fi jaksaa ladata kuvat ja siihen on tyytyminen.

Torta di melanzane

Kirja jota olen aiemminkin täällä mainostanut on Ursula Ferrignon Italian kasviskeittiön parhaita.
Ohje on yksi hänen kaikkien aikojen suosikeistaan, eikä se meilläkään kauas ruokasuosikeiden kärjestä jää. Emme tehneet "kakkua", koska meillä ei ole uunia, eikä ollut kaikkia aineksiakaan käytössä. Kokeilemme todellakin joskus ohjeen ihan sanasta sanaan. Niin hyvää ruoka oli!

4 annosta

1 keskikokoinen munakoiso ohuiksi viipaleiksi leikattuna
Vasta jauhettua merisuolaa ja mustapippuria
900g tuoreita, kypsiä tomaatteja
1 sipuli silputtuna
1 valkosipulin kynsi murskattuna
6 rkl oliiviöljyä
1 tl sokeria
Kourallinen tuoretta basilikaa revittynä
2 rkl vehnäjauhoja
4 luomu kananmunaa
3 rkl vastajauhettua parmesaania
350g mozzarellaa viipaloituna

1. ripottele munakoiso viipaleille suolaa, lado ne siivilään, peitä jätä odottamaan puoleksi tunniksi.( tällä tavoin munakoiso "itketetään". Pintaan nousee kirpeä neste ja munakoison maku pehmenee)

2. Pane tomaatit kulhoon, peitä kiehuvalla vedellä, odota pari minuuttia ja upota tomaatit kylmään veteen. (Näin tomaatit kaltataan ja kuori irtoaa helposti.) Kuori tomaatit. Itse käytimme valmiiksi kuorittuja kokonaisia säilyketomaatteja.

3. Kuumenna suuressa kasarissa 2 rkl oliiviöljyä, lisää valkosipuli ja paista, kunnes se saa hiukan väriä. Lisää sipuli ja kuullota se pehmeäksi. Lisää tomaatit ja sokeri, kuumenna kiehumispisteeseen ja anna kiehua hiljaisella tulella 40 min.ilman kantta  jotta kastike paksunee. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää pari basilikan lehteä.

4. huuhtele munakoisoviipaleet ja taputtele ne kuiviksi talouspaperilla. Kasta viipaleet jauhoihin ja siirrä syrjään odottamaan.

5. Vatkaa munat ja lisää parmesaaniraaste. Kuumenna loput öljystä paistinpannulla.  Kasta munakoisoviipaleet munaparmeasan seokseen ja paista öljyssä molemmin puolin kullanruskeiksi. Valuta paistetut viipaleet talouspaperilla ja siirrä syrjään odottamaan.

6. Kuumenna uuni 190°c. Kokoa kakku irtopohjavuokaan(halkaisija 20cm). Pane vuoan pohjalle kerros munakoisoviipaleita, lisää päälle 1/3 juustosta, tomaattikastikkeesta ja basilikan lehdistä.  Lado vuokaan näin kerroksittain, päälimmäiseksi jää munakoiso.

7. Ripottele pinnalle parmesaaniraaste ja paista uunissa 20-25min, eli kunnes kakun pinta on kullanruskea.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Upeita kuvia ja testausta, mitä minä en tekisi blogin tähden

Onko sinun kylpyhuoneesi täynnä erilaisia purnukoita ja puteleita?  Mitä jos kaiken voisi hoitaa yhdellä aineella?

Rohkaistuin eilen kokeilemaan useassa blogissa mainittua marseille saippuaa. Pesin sillä ensin silkkivaatteeni. Sitten otin saippuan mukaan, pesin hiukset ja koko muun kropan samalla saippualla. 

Saippuassa on 72% öljyjä, eli sen pitäisi olla myös kosteuttava. Mun ihoni on tällä hetkellä niin kuiva, että tehokosteutus olisi enemmän kuin tervetullutta. Aika metkaa!

Kokeilemisen arvoinen saippua todella. Onko kuitenkin niin että haluamme monta erilaista tuotetta ihan vai ajatuksenkin takia ja kaapin täytteeksi? Ainakin näissä säilytysolosuhteissa marseille saippua olisi hyvä ratkaisu!

Shampoona se vaahtosi hyvin ja jätti hiuksiin puhtaan ja suorastaan tuulen tuivertaman tunteen. Hiukset oli helppo muotoilla ja tuntui siltä että puhdasta tuli. Mulla oli käytössä kirsikan tuoksulla parfumoitu saippua. Suihkusaippuana se oli miellyttävä ja ihana tuoksu tietenkin plussaa. Käsivarret eivät kosteutuneet, mutta ei kai sitä voi odottaakaan yhden pesun jälkeen.

Eilen sain myöhemmin Mieheltä viestin että kiipeilyt on kiipeilty tältä päivältä ja he voisivat tulla hakemaan minut kahville lähikylään ja Verdonin kanjonille, joka on täällä se päänähtävyys. Eikun matkaan. Kanjoni on hieno kaikessa erilaisuudessaa. Monen sadan metrin pudotukset molemmin puolin ja alhaalla virtaa Verdon joki. Harmi että tuollaiset korkeudet saavat minut valitettavasti ennenkaikkea pahoinvoivaksi. En voi käsittää että nämä hurjat roikkuvat köyden varassa tyhjän päällä.

Olen suunnitellut jo pitkään aloittavan lintubongauksen uutena harrastuksena. Mikä olisikaan parempi kohde aloittaa kuin suuret hanhikorppikotkat, jotka liitelivät joen yllä. Kiipeilypäivinä ovat kuulemma lentäneet paljon lähempänä, mutta nyt olisi pitänyt olla kunnon zoomiputki että linnuista olisi saanut kuvia. Mielettömän komeita lintuja.
Luonnon hieno näytelmä!

perjantai 3. lokakuuta 2014

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua

Täällä kylällä järjestetään tänä viikonloppuna NatureMan triathlon kilpailu/tapahtuma. Terassit ovat auki ja jopa tähän aikaan päivästä (klo 15.25) terassilla istuu porukkaa.

Musiikki pauhaa kirkon eteen parkkeeratusta rekasta ja voi mielessään kuvitella olevansa Kotkan Meripäivillä, ennenkuin juontaja aloittaa puheen ranskaksi. Ei niin että olisin koskaan erityisemmin viihtynyt Meripäivillä, tulipahan vaan mieleen.

Nyt pauhaa Samantha Fox 'holiday' levyltä, jonka mä olen kuunnellut puhki joskus varhaisteininä. Istuin auton takapenkillä mökille mennessä. Korvalappustereoista pauhasi kasetilta musiikki niin kovalla, ettei mikään ulkopuolinen ääni päässyt häiritsemään, varsinkaan sisarukset, rakkaat! Terkkuja ihan hirveästi! Ajattelen teitä usein, lämmöllä ja rakkaudella.

On tämä vaan niin hienoa! Vähän epävakaista ilmaa on lupailtu viikonlopuksi, mutta eiköhän kilpailijat ole tottuneet kaikenlaisiin ilmoihin.

Triathlon on kyllä oikeastaan ihan teräsmies/naislaji. Ja vieläpä näissä vuoristomaisemissa. Jalat on varmaan maitohapoilla jo ensimmäisten mäkien jälkeen, niin pyöräilijöillä, kuin juoksijoillakin ja niin, hehän ovat samat ihmiset. LOL!

Enpä ole koskaan eläissäni ollut seuraamassa triathlonia. Uusia kokemuksia täynnä elämä Reissupakussa.

Tässä istuessa ja kilpailijoiden valmistautumista seuratessa tulee mieleen miten monenlaisia asioita ihmiset harrastavat. Millaiset asiat ovat heidän elämässään ykkössijalla, aivan kuten Miehellä ja hänen ystävillään kiipeily.