keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Iso V, Vappu, Vaasa ja Vepasto

Tässä tapauksessa iso kirjain ei ole kirous tai negatiivinen asia. Tähän ei myöskään liity avaruusolentoja, vaan kyseessä on taiteilijan vapautta ja kirjaimellinen yhteensopivuus.
Kirjoitan tekstin alkua stabiilikodissa, sade piiskaa ikkunaa ja hakkaa peltistä ikkunalautaa.

Eilen Reissupaku laski alleen oikein tosissaan. Moottorin webasto vuoti jäähdytysnesteet ulos ja kun Mies yritti tukkia vuotoa, jäähdytin oli kuin Niagaran putous. Oli vähän epävarmaa voimmeko lähteä matkaan ollenkaan.Olimme saaneet kutsun Vaasan Boulderfestiin, kiipeilytapahtumaan jo aikaisin keväällä. Silloin, Ranskan auringon alla ajatus vapusta tuntui todella kaukaiselta, mutta nyt se on jo käsillä, huomenna. Reissupakun ongelmat ja vapuksi luvattu lumisade hieman vieläkin mietityttää, mutta olemme toiveikkaalla mielellä, kyllä tästä vielä reissu tulee.

Vaasassa, vapun päivänä 1.5.2015, työväen juhlapäivänä.

Pääsimme lähtemään Kotkasta vappuaattona vailla suurtakaan huolta säätilasta tai auton kunnosta kohden Vaasaa, Mies sai hoidettua auton ajoissa kuntoon ja ilmojenherra oli meidän puolellamme.

Vappu-aamuna söimme Miehen kanssa aamupalaksi banaanikakkua ja joimme, vapun kunniaksi, kuohuviiniä. Aamupalalta mäkin lähdin kiipeilijöiden mukana metsiin samoilemaan kivien perässä.

Ennen tapahtuman alkua söimme vielä perinteiset silli-voileivät ja Alli-koiralle oli sidottu serpentiiniä kaulapantaan, niin vappuisaa. Ilmakin oli peri-Suomalaisen kalsea, kuten vappuna kuuluukin olla.

Nyt vettä sataa ja olemme Alli-koiran kanssa autossa, kotona. Minä nautin kotoisasta tunnelmasta. Olenhan minä asunut tässä autossa jo vuoden päivät ja oli mukavaa tavata tuttuja ja palata Reissupakuun ja autoelämään.

Hyvää Vappua Rakkaat Lukijani!


tiistai 28. huhtikuuta 2015

Puhelin

Sanahan siis tarkoittaa laitetta jolla voi puhua, mutta minä olen saanut kunnian viedä puhelimen aivan toiselle tasolle.

Edellisessä postauksessa toivoin kännykkää jolla voisin päivittää blogia silloin kun haluttaa, jonottamatta ja Mieheltä ruinaamatta. Kännykkää jossa olisi kamera, jolla voisin ottaa kuvia ja liittää blogiin samantien vaihtamatta muistikortteja tai muuta vaivalloista.

Blogi-enkeli, kännykkä-keiju kävi meillä kahvilla sunnuntaina ja nyt minulla on bloggauskone, mielettömän hieno puhelin (mulla ei ois ikinä ollut varaa ostaa itse samanlaista). Puhelin oli jäänyt tarpeettomaksi kun sillä ei voi puhua. Nyt toive ja tarjonta kohtasivat toisensa, sillä minulla on puhelin jolla voi puhua ja nyt mulla on myös "taskunetti".

Kiitos kännykkä-keiju! Taidat tietää kuinka paljon tämä minulle merkitsee!

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Asettumista

Tavarat alkavat löytää paikkansa ja olohuone on muutamia laatikoita, lampun puuttumista ja tapettia vailla valmis.

Suurena haaveena on mulle blogipuhelin, sellainen jonka käyttöön mun ei tarvitse jonottaa ja johon saa bloggeraplikaation.

On se kumma kuinka heti kun paikalleen asettuu, alkaa: "Miä haluun sitä ja miä haluun tätä." Ainakin mä tarvitsen ja olen ansainnut sitä sun tätä.

Löysin muuttolaatikosta lakanat, jotka ostimme Miehen kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Siitä on aikaa melkein 20 vuotta. Värit ovat hieman haalistuneet, mutta lakanat varmasti täyttävät tehtävänsä edelleen. Mä haluan jatkaa samaa säästäväistä elämää, jonka opin autossa ja haluan opetella vielä lisää järkevää halujen sinfoniaa, haluamisen hallitsemista.

Päätin jo muutamia vuosia sitten ostavani vain laatua. Se hillitsee minun kohdallani hyvin ostovimmaa, kun kaikkea ei voikaan saada heti. Olen opetellut säästämään rahaa, asia jota minusta ei ihan heti uskoisi.




maanantai 20. huhtikuuta 2015

Stabiilikoti ja käytännön haasteita

Älkää hyvät ihmiset kuvitelkokaan että blogi hiljenee siihen että me jämähdämme paikoillemme!

Haasteen stabiilielämään tuo hidas muutto ja Miehen kännykkä.

Meidän vähät tavaramme ovat leviteltyinä ympäri Kymenlaaksoa (tässä välissä kannattaa etsiä YouTubesta Kymenlaakson laulu ja ainakin hyräillä mukana "...Sua vallat valkeat varjelkoot...") ja on ollut haastavaa löytää yhteinen hetki, jolloin varastoija on paikalla ja me ehdimme hakea tavaramme. Toisen, vielä paljon suuremman haasteen luo tuo minun rakas sisiliskoni joka on saanut täältä nopeasti uusia kavereita ja kiipeilee seinillä harva se ilta tämä puhelin mukanaan, päivitä siinä nyt sitten blogia yön pimeinä tunteina.

Koti:

Meillä on iki-ihana 36m2 "ketunpesä", turvallinen ja lämmin,  Kotkassa, Sapokan palkitun vesipuiston välittömässä läheisyydessä. Talo on rakennettu 1940-luvun lopulla ja vastaa kaikilta osin haaveitamme ennen mobiilielämää. Meri tyrskyää muutaman sadan metrin päässä portailta ja tässä maisemassa sielu lepää. Olemme palanneet lapsuutemme maisemiin. Mitä Kymenlaakso meille tarjoaa, jää nähtäväksi!

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Nopea päivitys

Löysimme Iiiiihanan Stabiilikodin Kotkasta, Sapokan vesipuiston vierestä. Tarkempia koordinaatteja saa yksityisviestillä!

Olemme olleet paikallamme nyt kaksi viikkoa ja aika on mennyt käytännönasioita hoitaessa, niin en ole ehtinyt kirjoittaa Teille mitään.
Tämäkin on vain tynkäviesti tapetoinnin lomasta. Kuvia, tunnelmia ja muuta ihanaa seuraa myöhemmin

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

polttaa, polttaa...

...kesäkatu miestä...

Emme kaivanneet Reissupakussa ruisleipää, emmekä Juhla Mokkaa. Toisinaan kaipasin salmiakkia ja suomalaisia nenäsuihkeita. Selvisimme jopa Espanjassa ilman suurempia mahavaivoja, mutta heti kun pääsimme protestanttiseen pohjois- Saksaan, maha alkoi oireilla.

Viime yönä lieskat löivät korvista ja kurkkua korvensi. Ei auttanut kuin nousta sängystä keskellä yötä, hiippailla majapaikan pihan perälle, kotiin, Reissupakuun ja hakea närästyslääkket, joita en ole käyttänyt koko kahdeksan kuukauden aikana  kertaakaan.
Epäilen syylliseksi ruisleipää!


Ranskassa yritin etsaiä sitä täydellistä patonkia ja ohjetta siihen. Täytyy alkaa itse leipoa, sillä Meillä on nyt uusi koti!!

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Hyvää pääsiäistä!

Nyt olemme asettuneet vanhempien hoteisiin viettämään pääsiäisenpyhät. Mietimme tulevaisuutta sitten arjen koittaessa.

Pesukone on laulanut tauotta paluusta lähtien ja vielä riittää pyykättävää.

Kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Pehmeä lasku

Ruotsi:
maisema, musiikki, keli, kieli, kahvi, kaikki tuntuu niin tutulta. Melkein kuin oltaisi jo Suomessa. Tänään Ruotsin laivalle, suihkuun! Olemme suunnitelleet että lotraamme koko matkan! Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Sitä emme tiedä, vielä...