Ystäväni Mcdonald's ei petä koskaan

Edellisen blogitekstin kirjoittamisen ja julkaisemisen aloitin puolitoista tuntia sitten. Join kahvin mustana, kärsin ja yritin yrittämästä päästyäni, mutta ei. Herra Wi-Fi ei ollut suosiollinen. Lopulta jouduin nöyrtymään, kävelemään koko kaupungin halki sapelihammastiikereitä ja muita vuorien petoja uhmaten. Onneksi perillä Mcdonald's, ystäväni Wi-Fi -landiasta avasi kutsuen ovensa, päästi minut sisään, otti lämpimään syleilyynsä ja avasi ilmaisen Wi-Fin minulle.
Mies on harrastanut sellaisia alppi-lähtöjä viimeiset päivät, että mäkin olen ollut ihan väsyksissä, vaikken olekaan tehnyt muuta kuin kuljeskellut kaupungilla. Tänään makasin sängyssä kirjaa lukien melkein puoleen päivään js sitten alkoi armoton Wi-Fin metsästys.