torstai 17. maaliskuuta 2016

Olen koneella taas, täällä villissä maas'





Ihanan ja rentouttavan viikonlopun jälkeen koittaa AINA arki, mutta arjen jälkeen tulee taas viikonloppu! Aivan kuten ihanien, keväisten päivien väliin sattuu aina takatalvi, jonka tuloa on nyt uhkailtu ensi viikonlopuksi.
Elämä on ollut rauhaisaa ja tasaista, mutta nyt kevään korvalla taas täytyy alkaa ajatella tulevaa. Tänään tempaisin taas ässän hihasta ja täytin hakupaperit uuteen kouluun. Johan edellisestä tutkinnosta on ehtinyt kulua kolme vuotta. Vierivä kivi ja niin edelleen vai oliko se ahkerasti kiivetty kivi? Vai miten se suomalainen sanonta nyt menikään.


Ihminen urautuu niin helposti ja nopeasti, tai ainakin minä uraudun. Olen saanut kulkea autolla töissä paukkupakkasten jälkeen, kun saimme käsijarrun sulatettua. Mies oli varannut Reissupakulle huollon eiliselle päivälle, mutta hänen pitikin jäädä matkan varrelle.
Pyysin toisia silmäpareja mukaan, kun en luottanut omaan tietooni korjaamosta tai metallilaatikosta, jonne avaimet piti jättää. Saati sitten se vaiva jos olisin vienyt auton huoltoon ennen töihin menoa, jättänyt avaimen siihen samaiseen peltilaatikkoon, varmistanut bussin jolla ehdin ajoissa töihin ja iltapäivällä sama rumba takaisin.

Iskän kanssa ajeltiin peräkanaa Napero-serkun kanssa autokorjaamon pihaan illan pimeinä tunteina. Käsi vapisten pudotin avaimet peltilootaan. Seuraavana päivänä Mies laittoi viestiä, että  auton saa noutaa.
Reissupakuun vaihdettiin eilen uudet "iskarit", iskunvaimentimet, joilla taataan tasaisempia kilometrejä taas hetkeksi. Liekö reissua taas sydänalassa, vaiko kielen päällä?




Älä tule paha takatalvi, tule kesä jo!!


perjantai 11. maaliskuuta 2016

Aivot narikkaan ja numerolappu väärään laukkuun

Kevätväsymys!
Olen ollut aina kuin pieni sähköjänis. Ei minua ole vuodenajat tai työmäärä väsyttäneet, mutta liekö ikä tehnyt tepposet, vaiko vaativa työ?

Mies aloitti maanantaina työt toisessa kaupungissa ja minusta tuli kertaheitolla Alli-koiran aamuinen yksinhuoltaja. Tähän saakka olen voinut huolehtia aamuisin vain itsestäni ennen töihin lähtöä . Minulla on ollut määrättömästi aikaa tuijottaa seinään kirkasvalolampun loisteessa, teemuki kädessäni ja heräillä hitaasti työaamuun.
Nykyään Mies lähtee jo kukonlaulun aikaan, minä tuijotan seinää puolet lyhyemmän ajan ja lähden reippailemaan koiran kanssa aamuhämäriin.
Ihana viikonloppu!!

torstai 3. maaliskuuta 2016

Hyvin ansaitulla hiihtolomalla

Viime vuonna vietimme hiihtolomallamme, vaikka olimme "lomalla" kokoajan, Bretagnen jylhissä maisemissa meren iskiessä lujaa kallioon.
Tämä vuonna meidän oli tarkoitus lähteä yhdessä Miehen kanssa Norjaan. Se olisi ollut sisällöltään kiipeilyreissu, mutta olisimme irtautuneet arjesta. Miehet olisivat kiipeilleet sydämensä kyllyydestä, minä olisin värittänyt värityskirjaa, lukenut, nukkunut ja rentoutunut.
Päätin kuitenkin, olosuhteiden pakosta, jäädä kotiin. Olen yrittänyt keksiä mahdollisimman paljon tekemistä, etten ehdi kaivata Miestä niin paljon!!
Eilen kävin tapaamassa kummiani. He asuvat kaukana, vaikkakin samassa kaupungissa ja tulee käytyä heidän luonaan aivan liian harvoin.
Tänään lähdin kaverin kanssa ainakin melkein kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen hevostalleille. Suhtaudun hevosiin suurella kunnioituksella jo niiden ison koon puolesta. Olen tottunut olemaan koirien kanssa, mutta haluaisin taas pitkästä aikaa tavata hevosia, nyt kun siihen on mahdolisuus.
Hevosen rapsuttelu ja kevyt kävelylenkki oli pitkän tauon jälkeen  "Nice Surprise"!