Nopeasti sitä ihminen kotiutuu, ainakin me Reissupakulaiset kotiudumme.
Kävimme eilen heittämässä haikeat jäähyväiset Foix'n keskustassa, sillä tänään matkamme jatkuu. Haluan viettää vielä viikonlopun Ranskan puolella, mutta heti maanantaina suuntaamme Reissupakun nokan kohti Espanjan aurinkoa. En tiedä Espanjan Wi-Fistä, enkä nettiyhteyksistä siellä muutenkaan! Pysykää kuulolla, kerron kuulumisia heti kun verkkoon taas pääsen!
Kaupassa olemme törmänneet aivan uudenlaisiin vihanneksiin. Olemme ottaneet tavoitteeksi kokeilla yhtä uutta tuotetta ennakkoluulottomasti silloin tällöin. Täällä kauppaan ilmeisesti tulee sesonkituotteita tasaisin väliajoin ja silloin kyseistä vihannesta on paljon esillä ja vieläpä halpaan hintaan.
Meillä ei ollut aavistustakaan mitä Navet's on. Kilo maksoi 0,99€. Jos Navet's osoittautuisi aivan kamaliksi emme olisi kärsineet kuitenkaan suurta taloudellista tappiota. Ihanan houkutteleva vaalea violetti pussi ja suloiset kaksiväriset pallerot houkuttelivat kokeilemaan.
Tarkistimme ensin maun. Hieman retiisiä, tai lanttua tai muuta ihan tuttua maussa. Sitten sanakirjasta totuus. Olimme ostaneet naurista. Nämä ovat hyviä ihan sellaisenaankin syötyinä, myös Allin mielestä
Ota kevyt haara-asento, taivuta päätä niskasta ylöspäin ja tuijota kattolamppua puolisen tuntia.
Kun niskassa alkaa tuntua särkyä, voit luoda katseen hetkeksi maahan, mutta muista että siellä kattolampussa on sinun varassasi toisen ihmisen henki.
Tätä on kiipeilijän varmistaminen (suotakoon kirjoittajalle vapaus liioitteluun).
Helpottaakseni omaa oloani ja suodakseni Miehelle mahdollisuuden kiipeilyyn ostimme minulle Italiasta varmistuslasit. Laseissa on kaksi prismaa, joilla saa suoraan eteenpäin katsomalla (niskaa taivuttamatta) kuvan siitä mitä ylhäällä tapahtuu.
Lasit olivat kamalan kalliit ja olen varjellut niitä kuin silmäterääni. Yhtenä aamuna olimme lähdössä kalliolle, reppu oli valmiiksi pakattuna :"missä mun varmistuslasit on?" kysyin avaamatta reppua. Jotenkin tiesin etteivät ne olleet siellä. Olimme varmoja että olen laittanut lasit epähuomiossa täysin mahdottomaan paikkaan, kuten jääkaappiin. Lähdin kalliolle ilman laseja ja sovimme että etsimme ne kiipeilyn jälkeen.
Ei tulosta, vaikka käänsimme Reissupakun ylösalaisin ja etsimme mahdolliset ja mahdottomat paikat. Palasimme kalliolle ja kuljimme omissa jalanjäljissämme, ei mitään. Olin ihan varma että olimme olleet kalliolla illalla viimeiset ja aamulla ensimmäiset, mutta silti ajattelin että olen unohtanut lasit kahvittelupaikalle tai sitten jonkun on täytynyt varastaa lasit. Toivottavasti hänelle tulee kamalat omantunnontuskat ja hän palauttaa lasit samalle paikalle seuraavana päivänä.
Kävimme autossa läpi edellistä päivää minuutti minuutilta. Menimme maksulliselle Airelle, se piti maksaa käteisellä. Meiltä jäi puuttumaan 0,90€. Tyhjensimme kaikki reput ja pussukat ja nyssäkät johon rahaa olisi voinut jäädä. Jossakin vaiheessa istuin kuljettajan penkillä ja otin kolmen kuninkaan kakun repusta että mies voi pestä neitsyt Marian. Lasien on täytynyt pudota repusta siinä vaiheessa. Penkkien välissä oli Emballage (pullo ja tölkkikeräyspussi), sekä avonainen roskis. Mies vei roskat edellisenä iltana. Takaisin airelle dyykkaamaan roskista.
Kolmen kuninkaan kakku on ranskalainen mantelitäytteinen voitaikinakakku, jota syödään perinteisesti loppiaisena. Paketissa tulee mukana pahvikruunu ja kakun sisään on leivottu pieni koriste-esine, vähän kuten manteli suomalaisessa joulupuurossa. Se joka saa "mantelin" saa pitää kruunua koko illan. Meidän kakusta tuli pieni neitsyt Maria 'patsas'.
Roskiksessa, läpinäkyvässä pussissa olivat minun kalliit lasini. Onneksi mentiin takaisin, onneksi dyykattiin roskis!
Oletteko koskaan kuulleet aikuisten värityskirjasta?
Ranskassa on kaikissa isoimmissa kirjakaupoissa 'anti stress'- kirjoja. Huomasin ne jo Chamonix'ssa, mutta en ymmärtänyt yhtään mistä on kyse. Nyt kun olen tutustunut kirjoihin, selaillut niitä hieman epäuskoisena, katsellut tarjontaa ja tutustunut aiheeseen, ostin eilen l
oman, ensimmäisen aikuisten värityskirjan itselleni. Voi miten ihanaa ja rentouttavaa kuvien värittäminen onkaan! Miksi se olisi luvallista vain lapsille?
Tänään oli tosi mukava päivä kalliolla!
Nyt juhlimme mäkkärissä Miehen vielä edellistäkin kovempaa suoritusta. Mies keksi ennen Italiaan menoa että tällä reissulla hänen tavoitteenaan on kiivetä juuri tämäntasoinen reitti kun hän tänään kiipesi. Tehty, nyt voidaan lähteä kotiin!
Eilen oli ihan oikea kaupunkipäivä. Lähdin jo etukäteen tarkistamaan Foix'n tarjontaa. Kiersin kaikki pienet ja suuret putiikit. Ihania sisustuskauppoja, joissa oli yritetty tavoittaa Skandinaavista joulutunnnelmaa porontaljoineen, (tekoturkista), kynttilöineen ja valaistun, lumisen kuusen avulla.
Jotenkin ihanan kotoista ja tuttua, mutta ristiriita koitti ikkunasta ulos katsoessa tai viimeistään ulos astuessa. Ulkona aurinko paistoi lämpimästi ja ulkona oli +20 C°.Ei paha näin marraskuussa!
Vähän myöhemmin Mies liittyi seuraani. Kävimme ihan oikeassa ravintolassa syömässä ja katsomassa luostarikirkkoa, joka on rakennettu 800- luvulla. Päätimme matkamme paikalliseen kirjakauppaan. Mukaan tarttui uusi Tintti- kirja. Päivä minun makuuni!
Foix'n linna oli hienoinen pettymys. Se oli saatu mainoslehtisessä näyttämään paljon paremmalta, kuin mitä totuus oli. Onhan se vanha, sillä sen rakentaminen on aloitettu jo 1000-luvulla, mutta mielestäni niihin puitteisiin olisi pystytty rakentamaan paljon mielenkiintoisempi näyttely. Olisivat vaan tulleet pyytämään meidän apuamme suunnitteluun!
Tänään kalliopäivä, kohteena Sibada (n-subadan).
Olemme malttaneet hieman turisteillakin täällä Tarasconissa. Muutama päivä sitten kävimme viereisessä kylässä Niaux'ssa katsomassa luolamaalauksia 14000 vuoden takaa. Siellä ei saanut valokuvata, enkä mä olisi mitään kuvia saanutkaan ladattua tällä tutulla pikaruokalan nettiyhteydellä.
Tänään olemme menossa Foix'n linnaan. Siitä lisää ensikerralla.
Minulla oli Mansikka-ukki ja hänellä oli mansikkamaa kun olin pieni. Jos olisin Ranskalainen, minulla olisi viini-ukki ja juuri hänen tiluksillaan vietimme yön 10.-11.11. (ensimmäisen maailmansodan aselevon muistopäivä 11.11. Ranskassa. Sodan syttymisestä tuli kuluneeksi tänä vuonna 100 vuotta).
Monesta pienestä kylästä oli lopetettu aire, matkailuauton levähdys/ yöpaikka. Aloimme olla jo hiukan epätoivoisia, kun tienvarsille alkoi ilmestyä kylttejä 'aire de campingcar'. Aire oli niin hyvin merkitty, että olimme varmoja sen olevan maksullinen. Päätimme kuitenkin ajaa perillä asti ja edes kysyä hintoja. Vastassa oli ukki, joka kertoi ettei paikalla ole juuri nyt muita ja hinta oli vain 7€/vrk ja hintaan kuului vieläpä suihku, jota todella tarvitsimme.
Saimme auton tuuletettua, purimme paksistakin kaikki laatikot ulos. Alli sai juosta ukin rinteillä ja nukuimme niin hyvin, ettemme edes muista milloin olisimme nukkuneet niin makoisasti.
Suihkusta tuli lämmintä vettä ja vaikka oven yläpuolella oli aukko ulos, niin suihku lämmitti ihanasti.
Matkamme on edennyt taas kiipeilymestoille, Tarascon- sur -Ariegeen, Toulousin lähelle. Yöt on jo hrrrrrrrrr...kylmiä, vain muutama aste plussaa. Päivällä aurinko kuitenkin vielä lämmittää niin että untuvatakin voi hetkeksi riisua pois. Tänään Mies teki suuria urotekoja kalliolla ja pääsi kiipeilyuransa vaikeimman reitin. Taidamme korkata shampanjan sen kunniaksi tänä iltana.
FEli Italialainen papupastakastike, "myös enkelit syövät papuja".
Alkaa mennä itsekehun puolelle, mutta tein taas niin hyvää ruokaa, että yllätin itsenikin täysin ja ihan vahingossa ;)
Finale Liguressa Mies ja naapurinpoika kiipesivät samannimisen reitin, josta Mies keksi ruoalle nimen. Reitti oli päälle kallistuva, eli negatiivinen ja siinä tarvittiin paljon voimaa käsivarsiin, jota pavuista tunnetusti saa!
ANCHE GLI ANGELI MANGIANO I FAGIOLI
Oliiviöljyä
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
Tölkki kidneypapuja suolaliemessä
Merisuolaa ja mustapippuria myllystä
1/2 kesäkurpitsa
1 tomaatti
Hunajaa
Balsamiviinietikkaa
Putkilopastaa
Kuullota runsaassa oliiviöljyssä sipuli ja 3 valkosipulin kynttä. Lisää merisuolaa ja mustapippuria jo öljyyn, että se ehtii maustaa myös sipulit. Lisää tölkki kidneypapuja jotka on suolaliemessä, mutta valuta liemi pois. Sekoittele hyvin, lisää suolaa ja pippuria myllystä. Lisää papu-sipuliseokseen pieni loraus Balsamiviinietikkaa, sekä hunajaa.
Laita pasta (mezzi rigatoni, paksuja putkia) kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja keitä kypsäksi.
Lisää pastakastikkeeseen 1/2 pieni kesäkurpitsa ja tuore tomaatti pilkottuna. Sekoita ne kastikkeeseen, mutta älä anna niiden kypsyä kauaa, että pysyvät tuoreen tuntuisina. Raasta ruoan päälle parmesan lastuja.
Ruoan jälkeen puhdista lautaselta viimeisetkin kastikkeet hyvällä vaalealla leipäpalalla.
Kaipaamme pyykkikonetta, kuivuria ja suihkua. Mieluusti vaikkapa desinfioivaa!
Kuuleman mukaan Genovassa oli ollut rankkoja tulvia ennenkuin me vierailimme Italiassa.
Paluumatkalla Ranskaan mekin saimme osamme vesimassoista. Vettä satoi niin rankasti, etteivät viemärit jaksaneet vetää. Vesi lainehti tiellä niin että Mies monet kerrat pohti uskaltaako pieneen 'järveen' edes ajaa. Vettä suihkusi tien yläpuolella kulkevista valleista ja Välimeren suuren aallot löivät tielle asti. Yhdessä vaiheessa satoi suuria rakeita ja ne moukaroivat Reissupakua. Sade jatkui Ranskan puolella ja vietimmekin yhden yön kaikista varoituksista huolimatta moottoritien airella, levähdyspaikalla. Ajattelimme että jos rosvo on niin sissi että viitsii lähteä uhmaamaan vedenpaisumusta, täytyyhän hänen palkkionsa saada, vaikkapa sitten meidän autosta.
Viikkoa myöhemmin, eilen, Isänpäivänä lähdimme uusia sateita pakoon kohden Tarasconia. Siellä on mitäpä muuta kuin kiipeilyä. Matkalla vierailemme myös oikeassa Carcassonnessa.
Lähellä tuttua Fayencea edellämme ajoi pieni mopoauto ja meille sisään levisi ällöttävä haju, josta pystyi tunnistamaan häivähdyksen parsakaalia, hernekeittoa ja roskista. Naureskelimme ja totesimme että mopoauton täytyy kulkea biojätteillä tai vähintäänkin biodieselillä.
Yllätyksenä pysähtyessä Reissupakun lattialla oli vettä ja lisää ja lisää ja se haisi... parsakaalilta, hernekeitolta ja roskikselta. Kaikki matot olivat märkiä ja haisevia. Yääääääääk!
Pesin lattiat kahteen kertaan Kloritella. Kuivatin matot ulkona ja ripottelin niille sooda-hunnut. Ostinpa vielä kaupasta Febrezin tekstiilien hajunpoistoon tarkoitettua suihketta, jota myytiin Suomessakin kun Alli oli pieni. Sitten siitä löytyi joku vaarallinen, myrkyllinen aine ja se poistui Suomen markkinoilta. Ranskasta sitä saa, onneksi.
Viime yönä olimme airella ukin pihalla. Saimme tuuletettua auton, pestyä lattiat laventelin tuoksulla ja pääsimme suihkuun. Tänään Carcassonne ja elämä hymyilee!
Eikä ilo edes ollut niin pitkäaikainen! Netin myynyt virkailija oli ymmärtänyt väärin ja ladannut tilille vain arvoa ja se on nyt mennyt (tuhma sana!). Olemme jälleen kerran Mäkkärin Wi-Fin varassa!
Asuintilan akku oli eilen illalla niin tyhjä, että Mies totesi että on viisainta olla lämmittämättä. Aamulla herätessä sisällä oli kylmän kostea + 12°C.
Nyt ollaan kaupungilla ajamassa akkuun virtaa, hoitamassa asioita ja tapaamassa Herra Wi-Fiä. Toivokaa meille lämpimiä, aurinkoisia ilmoja.
Mutta täällä vuorten välissä signaali on heikko. Palasimme Ranskaan ja Gorges sur Loupiin, vanhaan tuttuun paikkaan. Kirjoitan tätä sängyllä maaten, kattoluukku apposen auki ja käsi ojossa taivasta kohti.
Hengissä ollaan!
Tänään matka jatkuu taas. Miehet käyvät kiipeämässä viimeiset reitit ennen naapurinpojan kotiinpaluuta. Me yövymme jossakin kallion juurella ja palaamme huomenna Ranskaan. Melkein kuin kotiin menisi. En tiedä milloin taas olen Wi-Fin äärellä tai milloin saan kuvia teille seuraavan kerran. Pitäkää laidoista kiinni, Reissupaku liikkuu...
Elämäniloa ja rohkaisua päivääsi seuraavin kuvin.
Tällä nimenomaisella hetkellä mä oon Niiiiin väsynyt tähän kielten sekamelskaan ja asioiden hankaluuteen. Oikeasti tekisi mieli heittäytyä maahan selälleen(maton päälle tietenkin. En missään nimessä halua sotkea vaatteitani) ja nyyhkyttää hiljaa tai ulvoa suoraa huutoa. Piti hoitaa hirvittävän tärkeää postia Suomeen."mikä se postimerkki nyt olikaan Italiaksi?" Tupakkakaupasta niitä saa, sen tiedän. Miten mä nyt sen saan ostettua, kun myyjät ei edes ymmärrä englantia. Una francobollo, oliko se nyt per vai par la Finlandia? No täytyyhän sen myyjän nyt edes sen verran yrittää. Eihän siinä ole kuin yhden kirjaimen ero.
Postimerkki turvallisesti laukussa. Ymmärsiköhän myyjä yhtään mitä mä tarkoitin? Onko tämä ollenkaan oikea? Riittääkö tämän arvo? Oli kyllä ihan liian halpa. Jos merkki ei oo riittävä, eikai ne nyt roskiin sitä heitä? Kai siinä vaiheessa Suomen valtion virkamiehet tai joku instanssi puolustaa minua pientä poloista!
Osoite kirjoitettu kuoreen. Varmuudeksi kirjoitettu vielä Europa. Eihän sitä tiedä tietävätkö Italialaiset mitään Suomesta. Kuori liimattu kiinni, postimerkki paikoillaan. Missäköhän se postilaatikko on? En ole kyllä nähnyt yhtään matkalla keskustaan. Ei muuta kuin tossua toisen eteen. Hotellin edessä on postilaatikko. Kirje sinne ja toivotaan parasta!
Mä en oikeasti tunne osaavani ranskaa ollenkaan. Kuitenkin kaksi kuukautta kielen vaikutuspiirissä on tehnyt tehtävänsä. Täällä en osaa edes puhua englantia, (ei niin että Italialaiset itsekään osaisivat). Kuitenkin kiitokset ja toivotukset tulee ihan automaattisesti ranskaksi, hassua.
Nyt mulla olisi aikaa ja mahdollisuus kierrellä kaupoissa ja ihastella Italian tarjontaa, niin ei. Nämä mokomat ovat siestalla klo 16 asti. Taitavat parhaassa tapauksessa sulkea putiikkinsa jo klo 12. En yhtään ihmettele että on talous kuralla (suulla suuremmalla puhuu downshiftaaja, elämäntapa- intiaani, työn vieroksuja. Kateellisten panettelua).
Ihan leirintäalueen vieressä on teollisuushallin näköisessä rakennuksessa sekatavarakauppa ja Lavazzan esprossokahvi maksoi 2.95€ vaikkapa vain ihan sen takia kannatti tulla tänne.
Nyt kun pojat kiipeävät 'apinanraivolla', mä viihdytän itseäni kahvikupposella rantabulevardille.
