Tänään koko kaupunki on kaunista musiikkia täynnä. Kävin äsken kuuntelemassa kirkossa illalla konsertoivan urkurin harjoituksia. Astuessani kirkosta ulos, soi jossakin pääkadun luona klassinen viulu-klarinetti- trio. Siksipä pysähdyin lähimmän kahvilan, Le Point'in, terassille nauttimaan konsertista ja kahvista.
Musiikki kuin jättää meille hieman haikeat jäähyväiset, sillä olemme edenneet reissun siihen vaiheeseen jolloin kotiinlähtö on lähempänä kuin tänne tulo.
Täällä olo on taas ollut ihanaa ja kaiken kruunasi ehdottomasti Mieheltä saamani syntymäpäivälahja, yksi monista, mutta ehdottomasti tärkein ja rakkain, "rakkauslukko".
Olen haaveillut saavani laittaa lukon Rakkaani kanssa johonkin romanttiseen kaupunkii. Pariisiin tietty ensimmäiseksi, mutta Mies on kuitenkin aina hymähdellyt koko lukko-ajatukselle ja pitänyt sitä "ällöromanttisena" höpötyksenä. Nyt Chamonix ja vuoret ovat pehmittäneet hänet ja lukitsimme rakkauden toinen toisiimme ja rakkaaseen Chamonixhin.
Au revoir votre Chamonix. A bientot.
Palaamme pian!
