C'est fini

Kevät koittaa Pariisiin ja ajatukset alkavat siirtyä kohti rakkaita ihmisiä, synnyinmaata, Suomen kesää ja paluuta!

Mobiilidata loppui Normandiasta palatessa ja aikamme Ranskassa alkaa olla lopuillaan, siispä päätimme olla ottamatta uutta Ranskalaista nettiliittymää. Tekstejä tippuu taas harvemmin ja todennäköisemmin ilman kuvia.

Palasimme hiihtolomareissulta takaisin tuttuun ja hyväksi havaittuun Fontainebleauhun ja Milly la Fôretiin. Vietämme täällä viimeiset Ranskapäivät, käymme tervehtämässä Valon Kaupunkia ja sitten matkamme jatkuu kohti Saksaa, Skandinaviaa ja koto-Suomea.

Meri jäljet lyö luotoon...

Tuuli ulvoo ulkona ja Atlantti lyö korkeat vaahtoopäät rannan jylhiin kallioseinämiin. Lokit kiertelevät kirkuen tyrskyjen päällä ja yksinäinen hylje nousee pinnalle hengittämään.

Minä rakastan merta, aaltojen kohinaa, lokkien kirkunaa. Suolaista tuulta kasvoillani, kesytöntä luontoa ja etuoikeutta olla kokemassa tätä kaikkea Bretagnessa.

Olemme Ranskan länsirannikolla ihanassa, idyllisessä kalastajakylässä nimeltään La Conquet, Konk Leon. Kaupungin nimi ensin ranskaksi ja sitten Bretoniksi.

En ole ajatellut arvottaa kokemuksia, paikkoja tai aikoja, mutta täytyy myöntää että tämä on ollut yksi suuri, unohtumaton päivä Reissupakussa.

...Vie meren tuoksuun, vie mut meren tuntumaan...

Housujen hautajaiset

Älä osta mitään, kierrätä vanhaa, käytä kaikki tavarasi loppuun...

Sain äitiltä perinnöksi ulkoiluhousut muutamia vuosia sitten. Ne taisi alunperin tulla lainaan ja jäi sitten, kun äitiä alkoi säälittää kun kuljin "ei ihan niin uusissa" tamineissa. Ne taisivat olla jo lainatessa liian isot ja nyt matkan varrella suurentuneet entisestään.

Vuosi sitten Alli-koiran kanssa metsälenkillä Alli näki jotakin, säntäsi pusikon läpi ja minä hihnan toisessa päässä kaaduin ojaan ja  terävät oksat repivät lahkeisiin kaksi isoa reikää. Reiät ovat kuitenkin polvitaipeessa, niin eivät näy niin selvästi.

Nyt kuitenkin joudun jo oikeasti miettimään kehtaako tällaisissa housuissa lähteä kaupungille.

Olen jo pitkään etsinyt näille seuraajaa. Mustia suoria housuja, jotka sopivat niin metsään kuin ulkoiluunkin. Olen tainnut olla melko vaatelias, kun ei ole tullut vastaan juuri niitä oikeita.

Läheisestä kauppakeskuksesta löytyi juuri ne oikeat ja vieläpä oikeaan hintaan. Eivät kylläkään ole mustat! Täten vietän teidän kanssanne, rakkaat lukijani, loistavien housujen hautajaisia ja vallan vaihtoa Reissupakussa!

Vain elämää

Parhaimmillaan elämä Reissupakussa on haituvan kevyttä, stressitöntä, ei huolta huomisesta eloa.

Pahimmillaan se on ahdistusta, huolta ja jopa toivottomuutta, kun vettä sataa tauotta, ulkona on kylmä, aurinkopaneelista ei ole hyötyä, kun aurinko ei edes kiusallaan  näyttäydy. Vesi on lopussa, olemme likaisia, seuraavaa suihkua ei ole lähimaillakaan, akku on tyhjä, joudumme ahtautumaan pieneen tilaan kaikki kolme, että lämpö, se vähä mikä on saatu, pysyisi sisällä.

Yllätyksenä on tullut se että näin talviaikaan ei tahdo saada vettä mistään, edes maksua vastaan. Airet, joilta vettä yleensä saa sulkevat vesihanansa jäätymisvaaran takia. Myöskään leirintäalueet eivät ole auki.

Kaikesta tästä huolimatta en ole kertaakaan ajatellut: "miksi ihmeessä piti lähteä tällaiseen elämään". Ei! Pahimmillankin tämä on "Parasta ikinä!"

Tällaisina epätoivon hetkinä leirintäalue tuntuu virkistävältä keitaalta keskellä autiomaata.

Löysimme auki olevan keitaan parinkymmenen kilometrin päästä Fontainebleusta.

Päästyämme perille tyhjensimme koko auton ja siivosimme. Lakaisimme, pesimme lattiat ja tomutimme matot. Täytimme vesitankit, pullot ja purnukat. Puhtaista pyykeistä olimme huolehtineet jo airella. Puhtaat matkustavaiset puhtaassa kodissa, puhtaissa lakanoissa. Jälleen tuntuu elämä höyhenen kevyeltä.

Vain elämää, nyt

Täällä "kruununmailla", metsän siimeksessä, nettiyhteys on  onnettoman huono. Olen yrittänyt pari päivää julkaista edellistä kirjoitusta, huonolla menestyksellä. Kärsivällisyyttä, sielläkin päässä. Kyllä tämä vielä joskus onnistuu.

Miehen kaveri on tulossa lomailemaan meidän matalaan majaamme (korkeimmalla kohdalla vaadittavat 190cm) ensi viikolla. Odottelemme häntä tässä Fontainebleaussa ja Mies nauttii kiipeilystä. Kunhan ilmat vähän lämpenee ja pahin kiipeilynpuutteentuska laantuu, lähdemme Pariisiin!

Minä aloin aikanani seurustella pitkätukkahevarin kanssa. Pitkätukkainen tuosta Miehestä on taas tullut, mutta kiinnostuksen kohteet ovat nykyään hieman toisaalla.

Niihin aikoihin, (kyllä, olemme olleet yhdessä ihmisiän) Veikka Gustafsson oli suuri ihmetyksen aihe. Siis joku on oikeasti vuorikiipeilijä. Ja se oli jotakin hyyyyyvin, hyvin kaukaista minun kokemusmaailmastani.

Kaukana menneisyydessä Mies keksi, ystävän armollisella avustuksella, kokeilla kiipeilyä. Se ei tarinan mukaan ollut rakkautta ensinousulla, mutta siitä se sitten lähti...

Leirintäalueen jälkeen olemme palanneet puskaparkkiin, Fontainebleu'n. Äsken viereisestä autosta lähti n. 60- vuotias kiipeilijä pädi (eli se patja johon voi mukavasti mätkähtää, jos putoaa kiveltä) selässään.Tämä tauti ei ole paranevaa laatua, ei.

Me Alli-koiran kanssa ulkoilemme lähimetsässä. Minä luen sitä aiemmin mainittua dekkaria, väritän värityskirjaa ja Mies viettää laatuaikaa jollakin kivellä. Käymme me välillä kannustamassa Miestä ja toimimassa seuraneiteinä, mutta suurimman osan ajasta kulutamme mukavasti vain oleilemalla. Olemisen sietämätön keveys. Sitä tämä on! Vaihteeksi!

Taputellaan Espanja pakettiin

Tänä aamuna, keskiviikko 14.1 lähdimme ajamaan Margalefista kohti pohjoista, Gironaa ja Ranskaa. Alustava ajatus oli ajaa tänään rajan yli ja jäädä yöksi Airelle joka on heti Ranskaan saavuttaessa.

Nälkä ja  väsymys kuitenkin veivät voiton ja kurvasimme ruokakaupan kautta tutulle levähdyspaikalle.

Tähän Quartiin tulimme ensimmäiseksi yöksi saavuttuamme Espanjaan  1,5 kuukautta sitten, joulukuun alussa. Ympyrä sulkeutuu ja vietämme tutussa paikassa Espanjan EK:n viimeisen yön. Huomenna vielä vähän turisteilua ja sitten: France! J'arrive!

Olimme viihtyneet niin hyvin Ranskassa syyskuusta marraskuuhun, että lähdimme kohden Espanjaa vähän pitkin hampain. Heti rajan ylitettyämme huomasimme suuren eron maiden välissä ja se ei tuntunut aluksi kovin rohkaisevalta. 

Minä kaunosielu-sinisilmä olin järkyttynyt naislaumoista jotka houkuttelivat rekkakuskeja ja muita kulkevaisia tien varsilla suorastaan härskisti.  Ensimmäinen ajatus oli että haluan heti Ranskaan takaisin, tai jopa Suomeen saakka, jossa voin ummistaa silmäni maailman realiteeteilta.

Ajoimme Espanjaan tulomme ensimmäiseksi yöksi tähän Quartiin, ihan Gironan viereen. Rauhallinen, siisti ja toimivin peruspalveluin varustettu alue rauhoitti mielen ja päätin antaa Espanjalle mahdollisuuden yllättää minut iloisesti.

Ensimmäinen kohde Girona yllättikin niin täydellisesti, että uskalsin uskoa ja toivoa Espanjan erikoiskokeen onnistuvan jopa paremmin kuin hyvin.

Girona- Malaga- Granada- Malaga. Rannikkoa, aurinkoa, rantaa, Churroja, itsenäisyyspäivä, joulu, uuden vuoden vaihde, hienoja maisemia, mukavia ihmisiä, koti-ikävää, mukavaa kiipeilyä, upeita lintuhavaintoja ja arkea Reissupakussa, niistä on puolitoista kuukautta Espanjassa tehty!

Kiipeilyn kuumaisemassa

Tulimme uudenvuodenpäivän kunniaksi kiipeilemään vieraidemme kanssa El Torcal nimiseen paikkaan. Aurinko paistaa ihanasti, melkein pilvettömältä taivaalta, mutta tuulee ihan vietävästi. Tuntuu melkein siltä kuin tuulisi Afrikasta asti.

Miesten ilmeet ovat autuaat ja kiipeilyn himo on käsin kosketeltavaa.

Haudataan sotakirveet

Ja aloitetaan pohjoismainen veljeys!

Ruotsi on aina meitä hieman parempi (paitsi vuosina -95 ja -11 jääkiekon mm-kisoissa). Se on kuin isoveli joka loistaa kuudella laudaturillaan( häntä ylistetään), kun itse sait säälistä lubentem abrobaturin (hänet mielihyvin hyväksytään. Kuulostaapa oikeastaan ihan hyvältä arvosanalta).

Lähikaupassa täällä Malagassa (iso Carrefur-market) on Todo al Mundo hylly, josta löytyy myös Nordic osasto. Sieltä löysin jouluksi riisipuuroakin. Se taisi olla Norjalaista, mutta sen lähemmäksi suomalaista joulupuuroa ei näillä leveysasteilla pääse.

Kävin tänään taas kaupassa ja mukaan tarttui tällaiset tuotteet.

Suurin osahan näistä todellakin on ruotsalaista alkuperää, mutta myös koto-Suomessa myynnissä. Lakritsi on Lidlistä ja siinä pussissa lukee original Finland.

Kuusen löysin jo ennen joulua, mutta vasta nyt raaskin ostaa sen -50% hintaan. Se on ihan aitoa muovia, mutta niin oikean näköinen, että halusin palan kotimaata autoon.

Malagaa luvassa loppiaiseen saakka.

Costa del Sol,

Tuo maaginen, lapsuudesta tuttu matkakohde, jossa jokainen (jonka perheellä oli varaa matkustaa)12-vuotias koki elämänsä ensimmäisen loma-romanssin. Siitä "suklaasilmästä" kerrottiin  sitten luokkakavereille kyynelsilmin ja vannottiin ikuista rakkautta.

Täällä minä nyt olen oman rakkaan "jääsilmäni" kanssa. Ei kai voida puhua lomaromanssista, kun emme ole lomalla, eikä kai muutenkaan romanssista näin melkein 20 vuoden jälkeen.

Kun katsoo ulos etuikkunasta, Välimeren aallot lyövät hiekkarantaan. Keittiön/olohuoneen ikkunasta aukeaa näkymä rantabulevardille ja kauempana kohoavat Sierra del Capo de Gatan vuoret.

Ajoimme tänään Cartagenasta tänne Retamarin airelle. Meidän matkamme kulkee yleensä aina yöpaikasta yöpaikkaan. Toisinaan kohdalle sattuu todellisia helmiä, toisinaan vain paikka mihin (Mies kehtaa) päänsä kallistaa.

Nyt jos koskaan

Kaipaamme pyykkikonetta, kuivuria ja suihkua. Mieluusti vaikkapa desinfioivaa!
Kuuleman mukaan Genovassa oli ollut rankkoja tulvia ennenkuin me vierailimme Italiassa.

Paluumatkalla Ranskaan mekin saimme osamme vesimassoista. Vettä satoi niin rankasti, etteivät viemärit jaksaneet vetää. Vesi lainehti tiellä niin että Mies monet kerrat pohti uskaltaako pieneen 'järveen' edes ajaa. Vettä suihkusi tien yläpuolella kulkevista valleista ja Välimeren suuren aallot löivät tielle asti. Yhdessä vaiheessa satoi suuria rakeita ja ne moukaroivat Reissupakua. Sade jatkui Ranskan puolella ja vietimmekin yhden yön kaikista varoituksista huolimatta moottoritien airella, levähdyspaikalla.  Ajattelimme että jos rosvo on niin sissi että viitsii lähteä uhmaamaan vedenpaisumusta, täytyyhän hänen palkkionsa saada, vaikkapa sitten meidän autosta.

Viikkoa myöhemmin, eilen, Isänpäivänä lähdimme uusia sateita pakoon kohden Tarasconia. Siellä on mitäpä muuta kuin kiipeilyä. Matkalla vierailemme myös oikeassa Carcassonnessa.

Lähellä tuttua Fayencea edellämme ajoi pieni mopoauto ja meille sisään levisi ällöttävä haju, josta pystyi tunnistamaan häivähdyksen parsakaalia, hernekeittoa ja roskista. Naureskelimme ja totesimme että mopoauton täytyy kulkea biojätteillä tai vähintäänkin biodieselillä.

Yllätyksenä pysähtyessä Reissupakun lattialla oli vettä ja lisää ja lisää ja se haisi... parsakaalilta, hernekeitolta ja roskikselta. Kaikki matot olivat märkiä ja haisevia. Yääääääääk!
Pesin lattiat kahteen kertaan Kloritella. Kuivatin matot ulkona ja ripottelin niille sooda-hunnut. Ostinpa vielä kaupasta Febrezin tekstiilien hajunpoistoon tarkoitettua suihketta, jota myytiin Suomessakin kun Alli oli pieni. Sitten siitä löytyi joku vaarallinen, myrkyllinen aine ja se poistui Suomen markkinoilta. Ranskasta sitä saa, onneksi.

Viime yönä olimme airella ukin pihalla. Saimme tuuletettua auton, pestyä lattiat laventelin tuoksulla ja pääsimme suihkuun. Tänään Carcassonne ja elämä hymyilee!

Itku pitkästä ilosta

Eikä ilo edes ollut niin pitkäaikainen!  Netin myynyt virkailija oli ymmärtänyt väärin ja ladannut tilille vain arvoa ja se on nyt mennyt (tuhma sana!). Olemme jälleen kerran Mäkkärin Wi-Fin varassa!

Asuintilan akku oli eilen illalla niin tyhjä, että Mies totesi että on viisainta olla lämmittämättä.  Aamulla herätessä sisällä oli kylmän kostea + 12°C.

Nyt ollaan kaupungilla ajamassa akkuun virtaa, hoitamassa asioita ja tapaamassa Herra Wi-Fiä. Toivokaa meille lämpimiä, aurinkoisia ilmoja.

Sadepäivän ilo

Netin käyttö alkaa olla viimeisissä päivissä ja olemme päättäneet pärjätä taas hetken Herra Wifin hellässä, ilmaisessa huomassa.  

Kun vettä sataa tauotta tunti toisensa jälkeen, niin ettei viitsisi nenäänsä ulos laittaa, on aikaa syventyä haastaviin kokeiluihin. Täällä alkaa olla parhaillaan kastanja-aika, kuten taisin jo edellisessä kirjoituksessa mainita.

Laitoin tekstiviestiä eilen ruokaneuvonantajalleni blogista Rakkaudella Paula ja kysyin olisiko hänellä kastanjanteko-ohjeita.

Tee kastanjoihin viilto littanaan päähän. Paahda kuivalla pannulla 10-20 min. Paahtamisen jälkeen laita kuumat kastanjat pyyhkeen sisään ja murskaa kuori. Kuori pois myös ohut sisäkuori kuumana.

Oletko koskaan nähnyt elokuvissa joulun aikaan, kun lunta leijailee hiljaa, kojussa joku paahtaa kastanjoita ja niitä haetaan paperisuppiloon. Täällä tai Espanjassa ei kyllä leijaile lunta ja tänne päin sijoittaisin kastanjat jouluherkkuna. Amerikkalaista hapatusta, mutta idyllinen mielikuva.

Meillä oli koe-erä, kaksi kastanjaa kummallekin. Paahdoin ne ohjeen mukaan. Tuoksu ei ollut sellainen kuin haaveissani ja ajatuksissani,  ehkä enemmänkin grillimakkara. Kuoret irtosivat suht' helposti ja maku oli hmmmm... perunainen. Sulatin päälle voita ja hunajaa. Ei missään tapauksessa pahaa, ei, mutta kaipaa tuotekehittelyä. Voisi olla viisasta maistaa täällä ihan niitä kojussa paahdettavia ja lähteä tavoittelemaan niiden makua.

Nyt sade on tauonnut, kastanjat on syöty ja odottelemme kallioiden kuivumista.

Ei kuivuneet lähikalliot, mutta ihan vierestä löytyi bouldereita, suuria siirtolohkareita. Vietimme kivillä päiväkahvit ja yhteiset jumppatuokiot. Kiva päivä!

Päivän pyhimys ja ruokaa Reissupakussa

Tänään oli kylällä markkinat, tai tori. Menimme sinne suurin odotuksin, mutta valikoima oli hyvin vaatimaton, tai siellä ei ollut mitään mikä olisi kiehtonut meitä. No, tuoreet artisokan sydämet...hmmm, ehkä haemme niitä seuraavalla kerralla, ihan koe-ja maistelumielessä.
Kävimme toripäivän humussa Johannes Kastajan kirkossa, joka on Varin departmentin suurin kirkko. Sieltä löysimme Saint Roch-pyhimyksen patsaan ja Wikipedia kertoi meille tarinan hänestä.

St Roch (n. 1348-1376/79) on koirien, polvivaivaisten, ja syyttöminä tuomittujen suojelupyhimys. No joo, on siellä koleraa ja muitakin vaivoja, mutta nämä nyt sopivat meidän tilanteeseen niin hyvin. Täytyypä etsiä käsiin pyhimyskalenteri, niin joka päivästä tulee juhlapäivä.

Toripäivän jälkeen oli aika palata kotiin lounaalle,kuten kunnon Ranskalaisetkin tekevät. Munakoison pätkä oli menossa hyvää vauhtia kohti 'good bye'-osastoa, joten se valikoitui lounaan raaka-aineeksi helposti.  Olimme keittäneet eiliseen salaattiin kananmunia, aineksista syntyi:

TÄYTETYT KANANMUNAT
2 annosta

2 kananmunaa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
Pala munakoisoa
Oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja pieni nokare voita.

Keitä kananmunat mekko koviksi, n.10 min. Jäähdytä hyvin, mielellään jääkaapissa seuraavaan päivään. Halkaise munat pituussuunnassa ja koverra keltuainen pois.
Kuullota oliiviöljyssä 1 sipuli ja valkosipulinkynnet. Lisää munakoiso ja keltuaiset. Pyörittele seosta hetki sipulien kanssa. Lisää nokare voita. Mausta suolalla ja pippurilla.
Annostele tahnaa koverrettuihin kananmuniin ja loppu leivän päälle. Viimeistele ruoka oliiveilla ja parmesan juustoraasteella.

Upeita kuvia ja testausta, mitä minä en tekisi blogin tähden

Onko sinun kylpyhuoneesi täynnä erilaisia purnukoita ja puteleita?  Mitä jos kaiken voisi hoitaa yhdellä aineella?

Rohkaistuin eilen kokeilemaan useassa blogissa mainittua marseille saippuaa. Pesin sillä ensin silkkivaatteeni. Sitten otin saippuan mukaan, pesin hiukset ja koko muun kropan samalla saippualla. 

Saippuassa on 72% öljyjä, eli sen pitäisi olla myös kosteuttava. Mun ihoni on tällä hetkellä niin kuiva, että tehokosteutus olisi enemmän kuin tervetullutta. Aika metkaa!

Kokeilemisen arvoinen saippua todella. Onko kuitenkin niin että haluamme monta erilaista tuotetta ihan vai ajatuksenkin takia ja kaapin täytteeksi? Ainakin näissä säilytysolosuhteissa marseille saippua olisi hyvä ratkaisu!

Shampoona se vaahtosi hyvin ja jätti hiuksiin puhtaan ja suorastaan tuulen tuivertaman tunteen. Hiukset oli helppo muotoilla ja tuntui siltä että puhdasta tuli. Mulla oli käytössä kirsikan tuoksulla parfumoitu saippua. Suihkusaippuana se oli miellyttävä ja ihana tuoksu tietenkin plussaa. Käsivarret eivät kosteutuneet, mutta ei kai sitä voi odottaakaan yhden pesun jälkeen.

Eilen sain myöhemmin Mieheltä viestin että kiipeilyt on kiipeilty tältä päivältä ja he voisivat tulla hakemaan minut kahville lähikylään ja Verdonin kanjonille, joka on täällä se päänähtävyys. Eikun matkaan. Kanjoni on hieno kaikessa erilaisuudessaa. Monen sadan metrin pudotukset molemmin puolin ja alhaalla virtaa Verdon joki. Harmi että tuollaiset korkeudet saavat minut valitettavasti ennenkaikkea pahoinvoivaksi. En voi käsittää että nämä hurjat roikkuvat köyden varassa tyhjän päällä.

Olen suunnitellut jo pitkään aloittavan lintubongauksen uutena harrastuksena. Mikä olisikaan parempi kohde aloittaa kuin suuret hanhikorppikotkat, jotka liitelivät joen yllä. Kiipeilypäivinä ovat kuulemma lentäneet paljon lähempänä, mutta nyt olisi pitänyt olla kunnon zoomiputki että linnuista olisi saanut kuvia. Mielettömän komeita lintuja.
Luonnon hieno näytelmä!

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua

Täällä kylällä järjestetään tänä viikonloppuna NatureMan triathlon kilpailu/tapahtuma. Terassit ovat auki ja jopa tähän aikaan päivästä (klo 15.25) terassilla istuu porukkaa.

Musiikki pauhaa kirkon eteen parkkeeratusta rekasta ja voi mielessään kuvitella olevansa Kotkan Meripäivillä, ennenkuin juontaja aloittaa puheen ranskaksi. Ei niin että olisin koskaan erityisemmin viihtynyt Meripäivillä, tulipahan vaan mieleen.

Nyt pauhaa Samantha Fox 'holiday' levyltä, jonka mä olen kuunnellut puhki joskus varhaisteininä. Istuin auton takapenkillä mökille mennessä. Korvalappustereoista pauhasi kasetilta musiikki niin kovalla, ettei mikään ulkopuolinen ääni päässyt häiritsemään, varsinkaan sisarukset, rakkaat! Terkkuja ihan hirveästi! Ajattelen teitä usein, lämmöllä ja rakkaudella.

On tämä vaan niin hienoa! Vähän epävakaista ilmaa on lupailtu viikonlopuksi, mutta eiköhän kilpailijat ole tottuneet kaikenlaisiin ilmoihin.

Triathlon on kyllä oikeastaan ihan teräsmies/naislaji. Ja vieläpä näissä vuoristomaisemissa. Jalat on varmaan maitohapoilla jo ensimmäisten mäkien jälkeen, niin pyöräilijöillä, kuin juoksijoillakin ja niin, hehän ovat samat ihmiset. LOL!

Enpä ole koskaan eläissäni ollut seuraamassa triathlonia. Uusia kokemuksia täynnä elämä Reissupakussa.

Tässä istuessa ja kilpailijoiden valmistautumista seuratessa tulee mieleen miten monenlaisia asioita ihmiset harrastavat. Millaiset asiat ovat heidän elämässään ykkössijalla, aivan kuten Miehellä ja hänen ystävillään kiipeily.

Kun mitään ei tapahdu

Olen otsikossa lupaillut ruokaa Reissupakusta, mutta on ollut kokoajan muka niin kiire, etten ole ehtinyt uhrata ajatustakaan siitä, että jakaisin teille kokkailujamme.

Mitä näissä olosuhteissa voi syödä? Miten pitää ruoka jotenkin mielenkiintoisena? Miten tehdä samasta ruoasta variaatio illaksi tai seuraavaksi päiväksi? Miten mahduttaa hyvä ja ravitseva ruoka päiväbudjettiin?

Suurin osa kuvista on Miehen ottamia ja meillä on hieman erilainen näkemys ruoan asettelusta, mutta makuhan on pääasia.

Olemme syöneet hirvittävän hyvin ja erityisen hyvää ruokaa. Mä en ole aiemmin osannut ollenkaan soveltaa ja kokeilla rohkeasti ruokia, vaan olen tyytynyt helppoon makaroonilaatikko, nakkikeitto osastoon. Meillä on mukana Peugeotin suola-ja pippurimylly. Merkkiuskolliset ajavat samalla merkillä, jolla maustavat ruokansakin. Suomesta ostettu  lime-pippuri- suola mausteseosmylly. Champanjan viinietikkaa, vaniljasokeria ja italian metsäkukkahunajaa, vin de table ( ruoanlaittoviini) ja oliiviöljyä. Siinä mausteet, joita pyörittelemme edestakaisin.  Oikeasti näin vähillä mausteilla saa ruokiin yllättävän paljon vaihtelua.

Joka ruokaan lisäämme tietysti sipulia ja valkosipulia.

Tänään tein paprika- merenguemakkara(naudanliha, lammasmakkaraa)padan tomaattikastikkeessa ja lisänä fusillipastaa. Makkarat syötiin eilen iltaruoaksi ja yksi jäi yli. Pilkoin sen, sipulin, valkosipulin, sekä vihreän ja punaisen paprikan. Paistoin kaiken makkarasta irronneessa rasvassa. Sekaan purkista kokonaisia tomaatteja, hunajaa, punaviiniä, merisuolaa ja mustapippuria. Ja eikun nauttimaan tuoreen patongin kanssa.

Toisessa kuvassa on jäähyväiskahvit Chamonix'sta. Ihan keskustassa oli kahvila, joka myi mitä kauniimpia leivoksia. Mä en ole koskaan ollut oikein 'leivostyyppiä' enemmänkin pulla~munkki linjalla, mutta en ole koskaan syönyt mitään noin hyvää! Mies valitsi itselleen millefeuille- leivoksen. Mulle 'lankesi' kakku, jossa pähkinäsuklaa kuorrutus pohjassa ja päällä macarons leivoksia! Aah, niin hyvää!

Olemme käyneet kerran juhlistamassa uutta elämää pyörien päällä ja menimme oikein ravintolaan. Kuvassa ranskalainen, hieman tulinen salamipizza. Mies söi Savoyardilaisen keiton(maistui meikäläiseltä nakkikeitolta), sekä mun pizzastani puolet.

Eräänä päivänä kävimme siinä kaupassa, jonka logo loistaa kuin kuu sinisellä pohjalla. Ostimme niin paljon ruokaa ja kaikkea herkkua kuin jaksoimme kantaa autolle kaupasta. Illalla nautimme juustoja, viiniä, patonkia ja hanhipateeta. Ihanan ranskalaista!

Grrr, oih ja voi. Toisaalta...

Pitkä odotus palkittiin ja sain pestä koneellisen pyykkiä hintaan 5,80€. Respasta haettiin pieni kolikko, jolla pesukone toimi. Samaan hintaan sai pesujauhetta pussissa, sekä suuremman kolikon kuivuria varten. Aluksi riemuitsin suuresti, kun sain kuulla että kuivuri kuuluu hintaa.

Tunsin jo poskellani pehmeän, lämpimän, hyväntuoksuisen, puhtaan pyyhkeen.
Mitä, mitä, mitä... Riemu muuttui ärsytykseksi kun hain pyykit kuivurista. Kaikki pyykit olivat kylmiä ja melkein likomärkiä. Thanks for nothing!

Onneksi pojat olivat viritelleet itselleen pyykkinarun eilisen uintireissun jälkeen. Lainaan heidän naruaan ihan vähän. Onneksi tuuli on vähän yltynyt iltaa kohden, niin kuivuvat vaatteet hieman nopeammin. Viimeinen silaus tehdään sitten Reissupakussa Webaston voimalla. Sitten tulee kuivaa ja lämmintä!

Liian jyrkkää, liian paljon

Taidamme viipyä tässä leirintäalueella koko kiipeilijöiden täälläolo ajan, sillä lähimpään kylään on liian paljon nousua. Nousu on liian jyrkkää ja mutkat ovat liian tiukkoja meidän autolle.

Tänään kävin aamulla messussa, josta en ymmärtänyt kuin sanan sieltä, toisen täältä. Heillä oli käytössä jonkinlainen liturgiakirjakin, josta olisi voinut seurata Jumalanpalvelusta, jos olisi ymmärtänyt mistä sivulta kyseinen teksti oli ja jos olisi ymmärtänyt mitä kirjassa sanotaan.

Päivällä kävimme Allin kanssa 'kaupungilla', mutta oli niin kuuma ettei voinut ajatellakaan koiran kanssa lenkkeilyä. Kävimme sitten varjoisassa lähimetsässä leikkimässä.

Nyt odotan pyykkivuoren kanssa pääsyä pesukoneille ja ehkäpä vielä, ihan huvin vuoksi, suihkuun, kun on vielä lämmin. Henkilökunta siivoaa yleisiä tiloja monta tuntia päivässä. Vessat, suihkut ja pyykkikoneet on silloin pois käytöstä. Ja siivous tapahtuu juuri nyt, kun minä ehtisin suorittamaan vaatehuoltoa.

En yhtään tiedä mihinkä aikaan katkaisevat meiltä Wi-Fi yhteyden, mutta lähden sitten metsästysretkelle jos puhelinverkon häirintään olisi jäänyt aukkoja. Jos en pysty tunkeutumaan verkkoon mistään, meidät löytää täältä Verdonista

Hrrr, kylymää...

Kyllä, talvi tekee tuloaan tännekin.  Aamulla sisälämpömittari näytti +10°C. Onneksi mulla oli paksu täkki ja Allilla lampaantalja petinään. Miten kylmä liekään ollut yön pimeinä tunteina?! Voiko tällainen lämpötilaero johtua sielunpuolikkaan puuttumisesta? Vai onko todellakin ollut reissun kylmin yö? Voi voi, siellä se minun Rakkaani on vaeltamassa kylmässä ja pimeässä. Onneksi kodin lämpö ja höyryävät lihapadat odottavat hänen palatessaan.

Noudatamme todellakin kaikkia ilmastonmuutoksen ehkäisytoimenpiteitä. Meillä on sisälämpötila päivisin n. +20°C ja öisin se putoaa mihin putoaakaan. Täällä herätessä aamulla on yleensä kuitenkin ollut n. +15°C.

Hassua mihin kaikkeen ihminen taipuu ja tottuu. Minä olen oikeasti melkoinen vilukissa, enkä todellakaan pidä kylmästä. Toisaalta en myöskään haluaisi tumppautua toppavaatteisiin sisällä, kotona. Olenko sitten karaistunut vai tottunut vähän viileämpään, sitä en enää osaa sanoa. Olen useasti viileinä aamuina löytänyt itseni ajattelemasta tavallista kerrostaloasumista. Tulisiko meille siellä liian kuuma öisin, vai sopeutuisimmeko yhtä nopeasti keskuslämmityksiin. Ostaisimmeko puulämmitteisen talon, jossa joka raosta vetää ja aamulla on näin kylmä, kunnes saa tulet uuneihin? Jos olisi sellainen talo, ei voisi ajatellakaan tavallista klo 8.00 aamuja ja töihin menoa. Jäämmekö asumaan Reissupakuun?

Nyt on nyt ja sitten on sitten.  Turha näitä on etukäteen pohtia. Webasto pöhöttää täysillä ja lämpötila on noussut jo sellaisiin lukemiin että uskaltaudun peiton alta teen keittoon.

Huomenta maailma! Jään innolla odottamaan mitä sinulla on minulle tarjolla tänään!

Suihkun raikkaana, hyväntuoksuisena

Kuinka lämmin, juokseva vesi voikaan tuntua näin ylelliseltä!? Olemme toki peseytyneet niillä mahdollisuuksilla joita meillä autossa on, mutta edellisestä suihkusta on 2 viikkoa. Olemme säästäneet melkein 50€ tämän kahden viikon aikana, kun olemme peseytyneet vain kylmällä vedellä lavuaarissa. Tänään vietimme oikein huoltopäivää. Täytimme ja tyhjensimme tankkeja autosta ja kävimme läheisellä leirintäalueella suihkussa 4€/hlö. Mielenkiintoista, mutta Norjassa oli halvempaa pestä pyykkiä ja käydä suihkussa, kuin täällä Ranskassa.

Nyt meillä on teehetkeä viettämässä Miehen uusi kiipeilykaveri. He istuvat pöydän ääressä ja suunnittelevat suuria vuorireittejä ensi viikolle ennenkuin lähdemme jatkamaan matkaa kohden Verdonia.