Hyvää uutta vuotta!

Tänään pohjoismainen yhteistyö on taas saanut uusia merkityksiä.

Pääsin tänään Malagan Ikeaan, jonka olin huomannut jo tänne tullessamme. Annoin Miehelle suosiolla luvan istua kahvilassa nettipuhelimen kanssa, niin sain kierrellä kaupassa ihan rauhassa. Kuvittelin kulkevani pitkin Vantaan Ikean käytäviä ja törmääväni tuttuihin hetkenä minä hyvänsä.

Tiukan matkabudjetin johdosta mukaani tarttui vain isompi paistinlasta(0,54€) ja paljon lämpimiä muistoja kotimaasta. Kauppakiertelyn jälkeen kävimme syömässä ruotsalaiset lihapullat puolukkahillolla ja Daim-kakkua jälkiruoaksi.

Vuoden vaihtumista juhlimme pienellä suomalaisporukalla Reissupakussa espanjalaisen cavan, ranskalaisten juustojen ja  espanjalaisten kinkkujen voimalla. Miehen kiipeilykaveri toi tuliaisena olutta jokaisesta maasta joiden läpi olemme ajaneet, kiva idea!

Hyvää uutta vuotta! Ihana kun olet ollut matkassa mukana! Matka jatkuu edelleen, pysy mukana!

Kokemuksia matkan varrelta

Minä olen hienohelma, kaupunkilainen, ylellisyyden- tavarain- ja kaiken kauniin rakastaja!

Tällä matkalla olen joutunut usein mukavuusalueeni ulkopuolelle ja jopa pahasti. Olen kuitenkin aina selvinnyt ja uskon karaistuneeni ainakin jollain tavalla. Osaan asettaa asioita ja tilanteita oikeisiin mittasuhteisiin ja ainakin uskon löytäväni kaikesta jotain positiivista.

Alkumatkasta jaksoin mainita melkein jokaisen suihkukerran, koska kontrasti aiempaan elämään oli niin suuri. Ennen saatoin mennä kotona suihkuun tai jopa saunaan aina kun huvitti. Sitten muutimme autoon ja lämpimästä, juoksevasta vedestä tulikin ylellisyyttä.

Olemme nyt asuneet Reissupakussa, pikku laatikossa, autossa, kotona jo yli puoli vuotta. Tällaisesta elämästä on tullut arkea, tuttua ja turvallista. Kuitenkin aina välillä todellisuus pääsee yllättämään.

Kävimme kiipeilykalliolla noin 100 kilometrin päässä Malagasta paikassa nimeltään El Chorro. Siellä oli myös majatalo (majoitus 8€/yö). Mies kysyi jo kalliolle mennessä olisiko kiipeilypäivän jälkeen mahdollisuus päästä suihkuun.

En mä nyt varsinaisesti mitään viiden tähden hotellia odottanut, mutta yllätys oli kuitenkin melkoinen ja olin ajatuksissani kuvitellut vähän muuta.Onneksi Mies oli ostanut mulle joululahjaksi ylellisen L'Occitanen suihkupussukan ja siellä oli ihanan tuoksuiset saippuat ja shampoot ja onneksi muistin laittaa Crocs avokkaat jalkaan. Muuten olisi saattanut tulla itku.

Pari kertaa aiemminkin on tullut vastaan tällainen "ihan ite oon rakentanut alusta loppuun" suihku. Nyt vaan oli joulun jäljiltä herkillä mieli. Suihkuverho liimaantui kiinni ja oli homehtunut alaosastaan. Viemäri veti huonosti, eikä koko "kylpyhuoneessa" ollut muuta viemäriä. Mun pussukkani hyllyllä oli melkoinen lihapullat ja hajuvesi yhdistelmä.

Suihkusta kuitenkin tuli lämmintä, jopa kuumaa vettä, eikä seinillä vilistänyt ötököitä. Kaikki hyvin!

Haudataan sotakirveet

Ja aloitetaan pohjoismainen veljeys!

Ruotsi on aina meitä hieman parempi (paitsi vuosina -95 ja -11 jääkiekon mm-kisoissa). Se on kuin isoveli joka loistaa kuudella laudaturillaan( häntä ylistetään), kun itse sait säälistä lubentem abrobaturin (hänet mielihyvin hyväksytään. Kuulostaapa oikeastaan ihan hyvältä arvosanalta).

Lähikaupassa täällä Malagassa (iso Carrefur-market) on Todo al Mundo hylly, josta löytyy myös Nordic osasto. Sieltä löysin jouluksi riisipuuroakin. Se taisi olla Norjalaista, mutta sen lähemmäksi suomalaista joulupuuroa ei näillä leveysasteilla pääse.

Kävin tänään taas kaupassa ja mukaan tarttui tällaiset tuotteet.

Suurin osahan näistä todellakin on ruotsalaista alkuperää, mutta myös koto-Suomessa myynnissä. Lakritsi on Lidlistä ja siinä pussissa lukee original Finland.

Kuusen löysin jo ennen joulua, mutta vasta nyt raaskin ostaa sen -50% hintaan. Se on ihan aitoa muovia, mutta niin oikean näköinen, että halusin palan kotimaata autoon.

Malagaa luvassa loppiaiseen saakka.

Gibraltar

Maailman kummallisuuksia vol.1.

Espanjan vähän rähjäisen pikku kaupungin laidalla kohoaa suuri vuori. Vuoren reunassa on portit ja tulliasema. Ystävälliset Brittiläiset poliisit tarkastavat passit. Se olikin ensimmäinen raja, jossa oltiin kiinnostuneita meidän paperrista. Ajamme autojen seassa kiitoradan poikki Gibraltarille, Britanniaan.

Yllätys, yllätys, liikennekulttuuri on aivan toista kuin Espanjassa. Liikenne on oikeanpuoleinen, onneksi. Mielikuva on varmaan se että Espanjan liikenteessä pätee viidakon lait ja Brittiläinen liikenne on sivistynyttä ja järjestelmällistä, ehei!

Gibraltarilla on kapeat, mäkiset ja mutkittelevat tiet. Muistaakseni teitä on 29 km. Siellä paikalliset ajoivat niin kovaa, ettei uskaltanut ajaa autotiellä, eikä taas mahtunut ajamaan jalkakäytävällä.  Pyörän taluttamiseksi meni melkein koko Gibraltarin reissu. Ajoimme ensimmäiseksi Europa Pointille. Sille aukiolle, josta näkee Afrikkaan ja toden totta, siinähän toinen manner on ihan käden ulottuvilla.

Mitä peri Brittiläistä on olemassa? Pubi tietysti ja suola-viinietikka sipsit. Pubin löysimme helposti. Siellä pystyi maksamaan Euroilla, mutta vaihtorahan sai Puntina. Mark&Spencer tavaratalossa saimme tuhlattua Punnat pois juuri niihin perunalastuihin.

Kaiken kaikkiaan koko Gibraltar tuntui siltä, kuin olisi ollut Brittiläisen elokuvan kulisseissa. Ja ihan oikeasti siellä asuu ihmisiä. Britanniassa keskellä Espanjaa!

Kotimatkalla

Kävimme kääntymässä Gibraltarilla,  reissumme eteläisimmässä pisteessä, joten nyt olemme jo kotimatkalla.

Vietimme rauhalliset joulunpyhät Linda Vistan rannassa palmujen huojuessa tuulessa. En henkilökohtaisesti ymmärrä joulunviettoa muualla kuin pimeässä ja kylmässä koto-Suomessa, mutta piti tulla tänne asti toteamaan asia. Onhan toki niin, että lähemmäs tällaisia maisemia Jeesus-lapsi syntyi ja tämä on se "todellisen joulun" ilmasto.

Mutta, minun sieluni joulussa on niin pimeää, että kaikki jouluvalot ja kynttilät ovat tarpeen ja jouluaattona on hautausmaalle mennessä niin kylmä, että meinaa jäätyä pystyyn. Koti-ikävää, tiedän!

Kaverit tulivat eilen lentäen Suomesta ja ovat Espanjassa aina loppiaiseen saakka. Vietämme heidän kanssaan aikaa täällä Malagassa. Tosin he olivat epähuomiossa varanneet hotellin Fuengirolasta. Pääsisinköhän mä sillä varjolla katsomaan Suomalaista menoa sinne, nyt kun näin lähellä ollaan?

Kunhan Itämaantietäjät ovat tuoneet lahjansa Espanjalaisille lapsille ja Kuninkaiden kulkue on nähty me käännämme Reissupakun nokan kohti pohjoista.

Ajelemme ensin Espanjan halki Välimeren ranninkoa pitkin. Sitten hissuksiin Atlantin rannikkoa Ranskassa kohti Pariisia.

Hyvää joulua!

Päätimme sittenkin viettää joulun kauniilla Linda Vista rannalla San Pedrossa, lähellä Marbellaa. Kävimme eilen Gibraltarilla,  siitä lisää tuonnempana.  Nautimme joulukahvit vielä Mäkissä suklaamuffinsin kera. Sitten siirrymme rantaan viettämään rauhallista ja aurinkoista joulua!
Reissupaku hiljenee joulunviettoon!
Hyvää joulua! Feliz Navidad!

Oikeasti Malaga!

Saavuimme Malagaan tänään puolen päivän aikoihin. Kaverit menivät Pablo Picasso museoon ja me Miehen kanssa suuntasimme jouluostoksille. Vietämme ensi yön airella, matkaparkissa lähellä Malagan keskustaa. Huomenna lähdemme jatkamaan matkaa rannikkoa pitkin ja näillä näkymin olisi tarkoituksena viettää joulu Gibraltarilla.

Pyykkipäivä

Olemme leirintäalueella Granadassa. Maria Eugenia sukuineen ja haaremimiehineen omistaa paikan. Täällä tuntuu asuvan hirvittävä määrä porukkaa. Yksi mies koristelee joulupuuta joka päivä vähän eritavalla, toinen  haravoi ja siirtelee roskapönttöjä. Sitten täällä liikkuu hitsari, Maria Eugenia itse ja huonoa englantia puhuva tyttö. Hieman epämääräistä, hieman toisenlaista kuin Ranskan 2 * leirintäalue.

Suihkusta tulee lämmintä vettä ja auto voi olla parkissa ja itse voimme liehua ympäriinsä rauhallisin mielin. Se riittää meille.

Olin säästänyt villapyykin leirintäalueelle. Kävin katsomassa konetta heti tullessamme, mutta siellä oli jonkun pyykit sisällä. Vieressä oleva kuivuri näytti siltä että se syö vaatteet jotka sinne uskaltaa laittaa.

Eilen taas koneessa oli jonkun pyykit, mutta ohjelma oli loppu. Reippaana, kehtaavana tyttönä tyhjensin pyykit koneen vieressä olevaan koriin ja laitoin omani tilalle.  Pesu maksoi 3€/30min. Niinpä valitsin villaohjelman sijaan 30 min kestävän 40° pikapesun. 
Muutamaa minuuttia ennen pesuohjelman loppua menin koneelle kyttäämään, ettei minun pyykkini jää häiritsemään ketään. Huonon englannin tyttö tuli ilmoittamaan että kone jota käytin oli leirintäalueen henkilökunnan oma ja se pyykkiä syövä kuivuri onkin asiakkaiden käyttöön tarkoitettu pesukone. Selitin etten löytänyt respasta ketään jolta kysyä. Hän sanoi että he kaikki asuvat tässä leirintäalueella ja ovat meidän, vieraiden käytössä 24h/vrk. Just joo, ehkä joku Espanjalainen kehtaakin mennä soittamaan heidän ovikelloaan ja kysymään pyykistä  mutta Suomalainen, ei ikinä!
Hmm... onneksi olin kehdannut  käyttää henkilökunnan konetta, olisi muuten jäänyt pyykit pesemättä.
Olisitko sinä valinnut oikeanpuoleisen koneen?

Taiteilijan vapautta

Taiteilijan vapautta on loukattu pahimman kerran! Granada tai Malaga, mitä väliä sillä on?
Ensimmäinen lukija heti huomautti että tekstissä on väärä kaupunki.
Selvyyden vuoksi Alhambra on Granadassa, samoin arabialaiset korttelit ja yllätys, yllätys, mekin olemme!

Malaga

Kaupunkilomaa!

Tyttökaverin kanssa on kierrelty kaupungilla ja olemme tutustuneet Malagan itämaiseen tarjontaan teehuoneiden muodossa. Tämä on ihana ja helposti lähestyttävä kaupunki, eikä tästä ehdi kuin raapaista pintaa tässä ajassa.

Olemme myös ehtineet nauttia nähtävyyksista. Maanantaina, sadepäivänä kiersimme Alhambran palatsialueella. Olen hieman pettynyt itseeni, kun en kokenut mitään suuria tunteita palatsissa tai sen puutarhoissa. Se oli hieno ja rakennustaiteen taidonnäyte, sitä en kiellä.  Olisin saattanut vaikuttua kaikesta enemmän jos olisi ollut lämmin, ihana, aurinkoinen ilma, jolloin puutarhojen vesialtaat olisivat virvoittaneet kulkijaa ja suoneet hetken helpotuksen matkustavaisen kuumuuteen.

Totuus oli kuitenkin se, että minulla oli untuvatakki päällä, villasormikkaat, joiden päällä lapaset. Vettä piskoitteli aina välillä ja kylmä kosteus yritti tiivistyä jopa paksun takin alle. Ainoa ajatukseni oli:" on niillä kuninkaallisilla mahtanut olla talvisin täällä kylmä".

Vieressäni Japanilaisten turistiryhmästä eräs mies puki sanoiksi ajatukseni, johon opas vastasi että kuningas ja kuningatar olivat koko ajan ihan lähekkäin ja lämmittivät toisiaan, "you know".

Rauha, helpotus, ylitsevuotava tyyneys

Reissupaku on paikallaan!

Me olemme siirtyneet Granadaan.

Eilen tuli vieraita koto-Suomesta ja toivat tullessaan taas ihania tuliaisia, sekä äidin ja kummitädin lähettämät paketit.  Voi miten ihania! Kiitos, kiitos! Olen niin otettu ja onnellinen kaikista muistamisista!

Tänään kävimme yhdessä kavereiden kanssa kaupunkikierroksella, sekä syömässä ihanassa itämaisessa ravintolassa.

Nyt Nukkumatti huutelee niin kovin että on viisainta vastata! Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet!

Valtakunnassa kaikki hyvin!

Kauhunsekaisia tunnelmia

Kirjauduin blogiin Slatella, jolla aina aiemmin blogia päivitin. Viesti: et kirjoita yhtään blogia, aloita uusi....
Äääääks!ERROR ERROR mitä mä nyt teen? Palasin Miehen kännyn pariin ja toivon että tää palauttaisi maailmaan rauhan ja asettelisi taivaankappaleet taas oikeaan järjestykseen! Tämä on koeviesti. Nyt sormet ja varpaat ristiin

Erilainen majoitus

Tänään on Miehen syntymäpäivä! Paljon onnea rakas! Mulla ei ole (vielä) mitään lahjaa, emmekä voi juhlia synttäreitäkään mitenkään, sillä...
Tapasimme Chamonix'ssa parkkipaikalla Espanjalaisen pariskunnan. Heillä oli auto parkissa meidän automme takana yhden yön. Mies jutteli (lähinnä rouvan kanssa) ja aamulla meidän ikkunaamme oli ilmestynyt post it lappu, jossa kutsuttiin meidät kylään ja mahdollisesti tarjottiin jouluksi taloa Espanjassa. Tämä historiana siitä kuinka olemme nyt täällä.

Tulimme eilen iltapäivällä Velez-Malagaan ja siitä pieneen kylään nimeltään Almachar.  Pariskunta jonka tapasimme parkkipaikalla asuu täällä ja vietimme viime yön heidän vieraanaan. Huone jossa asuimme oli jäääätävän kylmä sähköpatterista huolimatta.

Tänään Mies pääsi miesten hommiin, pilkkomaan puita ja me tultiin Allin kanssa kotiin lämmittelemään ja keittelemään kahvia.

Talo Espanjassa tarjous kaatui siihen että talon vahtimisen lisäksi diiliin olisi kuulunut koiran hoito. Muuten tilanne ei olisi ollut ongelmallinen, mutta kun meidän Alli-koira ei voi sietää muita tyttökoiria.

Tänään kävimme kävellen synttärikahveilla viereisessä El Borgo-nimisessä kylässä.

Paikallinen Vuosaaren Aurinkolahti

Istun tässä kuskin paikalla. Kuuntelen meren kohinaa, vietän toista adventtia kynttilöitä polttaen ja katson auton ikkunasta avautuvaa maisemaa.

Oli aika elämässämme, jolloin asuimme Helsingin Vuosaaren Aurinkolahdessa. Se oli koti isolla Koolla. Nukkeruusunkuja. Voiko kauniinpaa osoitetta ollakaan?!
Nyt istun aivan toisen meren rannalla, mutta jokin tässä maisemassa (pimeässä) vie ajatukset menneeseen.

Olen matkan aikana huomannut että lapset ovat kaikkialla samanlaisia. Lapsista kasvaa aikuisia, eli olemme pohjimmiltamme kaikki, kaikkialla samanlaisia ja samanarvoisia. Osaisimmepa nähdä toinen toisissamme sen kauneuden ja hyvyyden mikä meihin jokaiseen kätkeytyy. Osaisimmepa sanoa  toinen toisillemme kannustavia ja kauniita sanoja.
Hyvää adventtia! Anna hyvän kiertää!

Costa del Sol,

Tuo maaginen, lapsuudesta tuttu matkakohde, jossa jokainen (jonka perheellä oli varaa matkustaa)12-vuotias koki elämänsä ensimmäisen loma-romanssin. Siitä "suklaasilmästä" kerrottiin  sitten luokkakavereille kyynelsilmin ja vannottiin ikuista rakkautta.

Täällä minä nyt olen oman rakkaan "jääsilmäni" kanssa. Ei kai voida puhua lomaromanssista, kun emme ole lomalla, eikä kai muutenkaan romanssista näin melkein 20 vuoden jälkeen.

Kun katsoo ulos etuikkunasta, Välimeren aallot lyövät hiekkarantaan. Keittiön/olohuoneen ikkunasta aukeaa näkymä rantabulevardille ja kauempana kohoavat Sierra del Capo de Gatan vuoret.

Ajoimme tänään Cartagenasta tänne Retamarin airelle. Meidän matkamme kulkee yleensä aina yöpaikasta yöpaikkaan. Toisinaan kohdalle sattuu todellisia helmiä, toisinaan vain paikka mihin (Mies kehtaa) päänsä kallistaa.

Upea itsenäisyyspäiväjuhla Torreviejassa

Olin katsonut torrevieja.fi sivulta "menovinkkejä" kaupunkipäivään ja ilokseni huomasin että heillä on itsenäisyyspäiväjuhla Virgen del Carmen kulttuurikeskuksessa.

Juhla oli korkeatasoinen, arvokas  ja silti lämminhenkinen. Costa Blancan ev.lut seurakunta ja Costa Blancan Suomi-Seura olivat koonneet juhlaa varten sinfoniaorkesterin, joka soitti muunmuassa Sibeliuksen Finlandian. Kun kirkkokuoro aloitti Finlandia-hymnin, en voinut olla osallistumatta siihen.

Juhlapuhujana oli suurlähettiläs Heikki Talvitie,  Suomikoulun lapset toivat oman tervehdyksensä ja saimmepa presidentti Sauli Niinistön terveiset Suomesta.
Juhlassa kukitettiin paikalla olleet sotiemme veteraanit ja Lotat. Mieskuoro lauloi orkesterin säestyksellä Kalervo Hämäläisen säveltämän Veteraanin iltahuudon, jonka aikana koko juhlaväki seisoi. Se oli ehdottomasti juhlan koskettavin hetki. On hienoa olla Suomalainen!

Juhlan jälkeen oli tarjolla lohivoileipäkakkua ja viiniä. Mieluusti olisimme juoneet myös kupposet Juhla Mokkaa. Edellisistä on aikaa jo kohta puoli vuotta.

Pihalla tapasimme yllättäen vanhoja tuttuja kymmenien vuosien takaa. Olipa mukava kuulla heidänkin kuulumisiaan!

Sytytän ikkunaan jouluvalot! Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Juhlimme itsenäisyyttä jo eilen täällä Crevillentissä, kun oli muutakin aihetta juhlaan. Katoimme pöydän kauniiksi ja valmistimme viiriäiset ruoaksi. En tullut ottaneeksi mukaan minkäänlaista Suomen lippua, mutta ajatuksissamme siinsivät liehuvat siniristiliput.

Yöllä tuulikin sitten niin ettei meinannut uni tulla silmään kummallekaan. Siinä olisi liput saaneet kyytiä ja pyörien päällä oleva pressu lepattikin tuulessa niin että on ihme jos se on vielä ehjä.

Tänään tarkoituksena on ajaa Torreviejaan turisteilemaan.

Codorniz á la Crevillent

Eli viiriäisiä mausteviinikastikkeessa ja Camembert-juustotäytteisiä pikkupaprikoita.

Alkupala-annos:  yksi viiriäinen ja kaksi pikkupaprikaa/ruokailija

Koverra paprikoista kanta ja siemenet.Täytä Camembert-juustolla ja pursota juuston päälle hieman Italian metsäkukkahunajaa.

Ruskista kokonaiset viiriäiset pannulla voissa ja oliiviöljyssä niin,  että ne saavat kauniin pintavärin.  Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää paprikat pannulle ja ruskista niitäkin hetki.

Liemeksi tulee loraus Balsamiviinietikkaa, hunajaa ja glühweinia (hehkuviini) sen verran että viiriäiset 'kahlaavat nesteessä'.
Jos keittiösi on hieman kallellaan, kuten Reissupakussa tavallisesti, aseta viiriäiset pannun "syvään päähän" ja paprikat kuivempaan kohtaan. Anna hautua pienellä liekillä kannen alla puolisen tuntia. Muista tarkistaa lihan kypsyys lopuksi. Tässä vaiheessa kastikkeen pitäisi olla mukavan saostunutta.

Ota viiriäiset pannulta. Leikkaa irti rintapalat ja koivet. Asettele tarjolle paprikoiden ja vaalean leivän kanssa. Lusikoi kastiketta annoksen päälle suoraan pannulta.

Itämaantietäjät ovat jo Espanjassa

Espanjassa Itämaantietäjät tuovat lahjat loppiaisena. Todistettavasti he ovat jo Espanjassa. Bongasomme heidät Cepsa-huoltoaseman pihalla lähellä Valenciaa.

Espanja, ihanaa odotuksista huolimatta.

Pääsimme eilen Espanja puolelle. Vietimme yön rauhallisella ja hiljaisella Airella Quart-nimisessä "taajamassa". Tänään valitsimme 'turistikohteeksi' läheisen kaupungin nimeltään Girona! Tää on niiiiiin ihana kaupunki että jäämme tänne ensi yöksi. Nautimme tänään olostamme kaupungilla ja Espanjan auringosta.

Tie on avattu

Matka kohden Espanjaa voi alkaa! Toivottakaa meille onnea ja kuivia keöejä matkaan.

Jumissa ollaan

Vietämme ensimmäistä adventtia aivan toisin kuin olin suunnitellut.

Olemme jumissa St Paul-de-Fenouillet'n kylässä. Tie eteenpäin Parpignaniin, sekä taaksepäin Carcassonneen on suljettu. Kuuntelemme radiosta säätietoja, sekä evakuointiuutisia läheisistä pikkukylistä. Saapa nähdä milloin pääsemme Espanjaan!?

"Vettä satoi rankasti, tulva nousi vain..."

..." laulettiin vanhassa pyhäkoululaulussa, kun puhuttiin Nooasta ja vedenpaisumuksesta. Nyt taidamme olla keskellä vedenpaisumusta, eikä kukaan varoittanut meitä etukäteen.

'Meteo' kertoi että lauantaina, tänään, sataa (kahdella pisaralla) ja huomenna, 1. Adventtina vielä enemmän (3 pisaralla). Lähdimme Foix'sta vähän sateitakin pakoon ja jouduimmekin keskelle niitä.

Saimme alkukuusta vähän huolestuneita viestejä Suomesta,  kun uutisissa oli ollut etelä-Ranskan tulvista ja niiden kuolonuhreista. Olimme ajaneet turvallisesti juuri tulva-alueiden läpi pari päivää aiemmin, eikä meillä silloin ollut aavistustakaan kuinka vaaralliseksi tilanne voisikaan  muuttua muutaman päivän sisällä.

Tänään alkoi tihuttaa vähän vettä, kun olimme ajaneet, (tai siis Mies ajaa, minä neuvon vieressä) n.50 km Foix'sta kohden Perpignania. Muistutin Miestä jääkaapin suojalevyistä, ettei parsakaali-herkkuvesi taas pääse sisään. Hän asensi ne paikalleen ja vähän sen jälkeen taivas repesi ja vettä alkoi sataa kaatamalla. Vesi suihkusi rinteiltä alas, pellot olivat puoleen väliin veden alla, Aude-joki kohisi vuolaana tien varressa. Ja kaiken kukkuraksi tie Parpignaniin oli suljettu. Liekö sateen/tulvan takia?
Teimme järkiratkaisun. Palasimme joitakin kilometrejä takaisinpäin Carrefour-marketin parkkipaikalle. Tässä nyt olemme, kuuntelemme tuulen ujellusta ja sateen piiskaamista Reissupakussa ja odotamme sään paranemista. Toivotaan parasta!

Jää hyvästi Foix!

Nopeasti sitä ihminen kotiutuu, ainakin me Reissupakulaiset kotiudumme.
Kävimme eilen heittämässä haikeat jäähyväiset Foix'n keskustassa, sillä tänään matkamme jatkuu. Haluan viettää vielä viikonlopun Ranskan puolella, mutta heti maanantaina suuntaamme Reissupakun nokan kohti Espanjan aurinkoa. En tiedä Espanjan Wi-Fistä, enkä nettiyhteyksistä siellä muutenkaan! Pysykää kuulolla, kerron kuulumisia heti kun verkkoon taas pääsen!

Ruokamatkalla Ranskassa

Kaupassa olemme törmänneet aivan uudenlaisiin vihanneksiin. Olemme ottaneet tavoitteeksi kokeilla yhtä uutta tuotetta ennakkoluulottomasti silloin tällöin. Täällä kauppaan ilmeisesti tulee sesonkituotteita tasaisin väliajoin ja silloin kyseistä vihannesta on paljon esillä ja vieläpä halpaan hintaan.

Meillä ei ollut aavistustakaan mitä Navet's on. Kilo maksoi 0,99€. Jos Navet's osoittautuisi aivan kamaliksi emme olisi kärsineet kuitenkaan suurta taloudellista tappiota. Ihanan houkutteleva vaalea violetti pussi ja suloiset kaksiväriset pallerot houkuttelivat kokeilemaan.

Tarkistimme ensin maun. Hieman retiisiä, tai lanttua tai muuta ihan tuttua maussa. Sitten sanakirjasta totuus. Olimme ostaneet naurista. Nämä ovat hyviä ihan sellaisenaankin syötyinä, myös Allin mielestä

Varmistuslasit ja Aikuisten värityskirja

Ota kevyt haara-asento, taivuta päätä niskasta ylöspäin ja tuijota kattolamppua puolisen tuntia.
Kun niskassa alkaa tuntua särkyä, voit luoda katseen hetkeksi maahan, mutta muista että siellä kattolampussa on sinun varassasi toisen ihmisen henki.
Tätä on kiipeilijän varmistaminen (suotakoon kirjoittajalle vapaus liioitteluun).
Helpottaakseni omaa oloani ja suodakseni Miehelle mahdollisuuden kiipeilyyn ostimme minulle Italiasta varmistuslasit. Laseissa on kaksi prismaa, joilla saa suoraan eteenpäin katsomalla (niskaa taivuttamatta) kuvan siitä mitä ylhäällä tapahtuu.

Lasit olivat kamalan kalliit ja olen varjellut niitä kuin silmäterääni. Yhtenä aamuna olimme lähdössä kalliolle, reppu oli valmiiksi pakattuna :"missä mun varmistuslasit on?" kysyin avaamatta reppua. Jotenkin tiesin etteivät ne olleet siellä. Olimme varmoja että olen laittanut lasit epähuomiossa täysin mahdottomaan paikkaan, kuten jääkaappiin. Lähdin kalliolle ilman laseja ja sovimme että etsimme ne kiipeilyn jälkeen.
Ei tulosta, vaikka käänsimme Reissupakun ylösalaisin ja etsimme mahdolliset ja mahdottomat paikat. Palasimme kalliolle ja kuljimme omissa jalanjäljissämme, ei mitään. Olin ihan varma että olimme olleet kalliolla illalla viimeiset ja aamulla ensimmäiset, mutta silti ajattelin että olen unohtanut lasit kahvittelupaikalle tai sitten jonkun on täytynyt varastaa lasit. Toivottavasti hänelle tulee kamalat omantunnontuskat ja hän palauttaa lasit samalle paikalle seuraavana päivänä.

Kävimme autossa läpi edellistä päivää minuutti minuutilta. Menimme maksulliselle Airelle, se piti maksaa käteisellä. Meiltä jäi puuttumaan 0,90€. Tyhjensimme kaikki reput ja pussukat ja nyssäkät johon rahaa olisi voinut jäädä. Jossakin vaiheessa istuin kuljettajan penkillä ja otin kolmen kuninkaan kakun repusta että mies voi pestä neitsyt Marian. Lasien on täytynyt pudota repusta siinä vaiheessa. Penkkien välissä oli Emballage (pullo ja tölkkikeräyspussi), sekä avonainen roskis. Mies vei roskat edellisenä iltana. Takaisin airelle dyykkaamaan roskista.

Kolmen kuninkaan kakku on ranskalainen mantelitäytteinen voitaikinakakku, jota syödään perinteisesti loppiaisena. Paketissa tulee mukana pahvikruunu ja kakun sisään on leivottu pieni koriste-esine, vähän kuten manteli suomalaisessa joulupuurossa. Se joka saa "mantelin" saa pitää kruunua koko illan. Meidän kakusta tuli pieni neitsyt Maria 'patsas'.

Roskiksessa, läpinäkyvässä pussissa olivat minun kalliit lasini. Onneksi mentiin takaisin, onneksi dyykattiin roskis!

Oletteko koskaan kuulleet aikuisten värityskirjasta?
Ranskassa on kaikissa isoimmissa kirjakaupoissa 'anti stress'- kirjoja. Huomasin ne jo Chamonix'ssa, mutta en ymmärtänyt yhtään mistä on kyse. Nyt kun olen tutustunut kirjoihin, selaillut niitä hieman epäuskoisena, katsellut tarjontaa ja tutustunut aiheeseen, ostin eilen l
oman, ensimmäisen aikuisten värityskirjan itselleni. Voi miten ihanaa ja rentouttavaa kuvien värittäminen onkaan! Miksi se olisi luvallista vain lapsille?

Ihanat lähetysjuhlat!

Tänään oli tosi mukava päivä kalliolla!

Nyt juhlimme mäkkärissä Miehen vielä edellistäkin kovempaa suoritusta. Mies keksi ennen Italiaan menoa että tällä reissulla hänen tavoitteenaan on kiivetä juuri tämäntasoinen reitti kun hän tänään kiipesi. Tehty, nyt voidaan lähteä kotiin!

Sääli on sairautta

Oli kalliopäivä ja sitten tulikin migreenipäivä. Makasin koko eilisen päivän pimeässä voiden pahoin.

Olimme yön Foix'n 'aire de campingcar'illa. Kaupungin  ilmainen parkki. Mainoksessa lukee: tässä parkissa naapurit eivät ole häiriönä. Parkki on hautausmaan vieressä ja kaikki vainajat ovat pysyneet haudoissaan.

Parkissa asuu mies maastoautossa. Olen jo keksinyt hänelle elämäntarinan. Hän on läheisessä koulussa opettajana ja hänelle on juuri tullut ero ja koti meni alta. Hän istuu takapenkillä ja juo (oletettavasti) kahvia termospullosta ja lukee. Nyt hänelle oli tullut takaikkunaan iso lelukoira, vähän Allin näköinen.

Olen ajatellut joskus sääliä tuntien kutsua hänet meille kahville. Sitten totesimme että hän on varmasti hullu sarjamurhaaja ja saa asua autossa, ihan rauhassa!

Alliatin kalloille ja illalla Foix'ssa pyykkipäivä. 

Foix, kaupunkilomaa kerrakseen.

Eilen oli ihan oikea kaupunkipäivä. Lähdin jo etukäteen tarkistamaan Foix'n tarjontaa. Kiersin kaikki pienet ja suuret putiikit. Ihania sisustuskauppoja, joissa oli yritetty tavoittaa Skandinaavista joulutunnnelmaa porontaljoineen, (tekoturkista), kynttilöineen ja valaistun, lumisen kuusen avulla.

Jotenkin ihanan kotoista ja tuttua, mutta ristiriita koitti ikkunasta ulos katsoessa tai viimeistään ulos astuessa. Ulkona aurinko paistoi lämpimästi ja ulkona oli +20 C°.Ei paha näin marraskuussa!

Vähän myöhemmin  Mies liittyi seuraani. Kävimme ihan oikeassa ravintolassa syömässä ja katsomassa luostarikirkkoa, joka on rakennettu 800- luvulla. Päätimme matkamme paikalliseen kirjakauppaan. Mukaan tarttui uusi Tintti- kirja. Päivä minun makuuni!

Foix'n linna oli hienoinen pettymys.  Se oli saatu mainoslehtisessä näyttämään paljon paremmalta, kuin mitä totuus oli. Onhan se vanha, sillä sen rakentaminen on aloitettu jo 1000-luvulla, mutta mielestäni niihin puitteisiin olisi pystytty rakentamaan paljon mielenkiintoisempi näyttely. Olisivat vaan tulleet pyytämään meidän apuamme suunnitteluun!

Tänään kalliopäivä, kohteena Sibada (n-subadan).

Luolia 14000 vuoden takaa

Olemme malttaneet hieman turisteillakin täällä Tarasconissa. Muutama päivä sitten kävimme viereisessä kylässä Niaux'ssa katsomassa luolamaalauksia 14000 vuoden takaa. Siellä ei saanut valokuvata, enkä mä olisi mitään kuvia saanutkaan ladattua tällä tutulla pikaruokalan nettiyhteydellä.

Tänään olemme menossa Foix'n linnaan. Siitä lisää ensikerralla.

Ukin pihalla

Minulla oli Mansikka-ukki ja hänellä oli mansikkamaa kun olin pieni. Jos olisin Ranskalainen, minulla olisi viini-ukki ja juuri hänen tiluksillaan vietimme yön 10.-11.11. (ensimmäisen maailmansodan aselevon muistopäivä 11.11. Ranskassa. Sodan syttymisestä tuli kuluneeksi tänä vuonna 100 vuotta).

Monesta pienestä kylästä oli lopetettu aire, matkailuauton levähdys/ yöpaikka. Aloimme olla jo hiukan epätoivoisia, kun tienvarsille alkoi ilmestyä kylttejä 'aire de campingcar'. Aire oli niin hyvin merkitty, että olimme varmoja sen olevan maksullinen.  Päätimme kuitenkin ajaa perillä asti ja edes kysyä hintoja.  Vastassa oli ukki, joka kertoi  ettei paikalla ole juuri nyt muita ja hinta oli vain 7€/vrk ja hintaan kuului vieläpä suihku, jota todella tarvitsimme.

Saimme auton tuuletettua, purimme paksistakin kaikki laatikot ulos. Alli sai juosta ukin rinteillä ja nukuimme niin hyvin, ettemme edes muista milloin olisimme nukkuneet niin makoisasti.

Suihkusta tuli lämmintä vettä ja vaikka oven yläpuolella oli aukko ulos, niin suihku lämmitti ihanasti.

Matkamme on edennyt taas kiipeilymestoille, Tarascon- sur -Ariegeen, Toulousin lähelle. Yöt on jo hrrrrrrrrr...kylmiä, vain muutama aste plussaa. Päivällä aurinko kuitenkin vielä lämmittää niin että untuvatakin voi hetkeksi riisua pois. Tänään Mies teki suuria urotekoja kalliolla ja pääsi kiipeilyuransa vaikeimman reitin. Taidamme korkata shampanjan sen kunniaksi tänä iltana.

Anche gli angeli mangiano i fagioli

FEli Italialainen papupastakastike, "myös enkelit syövät papuja".

Alkaa mennä itsekehun puolelle, mutta tein taas niin hyvää ruokaa, että yllätin itsenikin täysin ja ihan vahingossa ;)

Finale Liguressa Mies ja naapurinpoika kiipesivät samannimisen reitin, josta Mies keksi ruoalle nimen. Reitti oli päälle kallistuva, eli negatiivinen ja siinä tarvittiin paljon voimaa käsivarsiin, jota pavuista tunnetusti saa!

ANCHE GLI ANGELI MANGIANO I FAGIOLI

Oliiviöljyä
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
Tölkki kidneypapuja suolaliemessä
Merisuolaa ja mustapippuria myllystä
1/2 kesäkurpitsa
1 tomaatti
Hunajaa
Balsamiviinietikkaa
Putkilopastaa

Kuullota runsaassa oliiviöljyssä sipuli ja 3 valkosipulin kynttä. Lisää merisuolaa ja mustapippuria jo öljyyn, että se ehtii maustaa myös sipulit. Lisää tölkki kidneypapuja jotka on suolaliemessä, mutta valuta liemi pois. Sekoittele hyvin, lisää suolaa ja pippuria myllystä.  Lisää papu-sipuliseokseen pieni loraus Balsamiviinietikkaa, sekä hunajaa.

Laita pasta (mezzi rigatoni, paksuja putkia) kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja keitä kypsäksi.

Lisää pastakastikkeeseen 1/2 pieni kesäkurpitsa ja tuore tomaatti pilkottuna. Sekoita ne kastikkeeseen, mutta älä anna niiden kypsyä kauaa, että pysyvät tuoreen tuntuisina. Raasta ruoan päälle parmesan lastuja.

Ruoan jälkeen puhdista lautaselta viimeisetkin kastikkeet hyvällä vaalealla leipäpalalla.

Nyt jos koskaan

Kaipaamme pyykkikonetta, kuivuria ja suihkua. Mieluusti vaikkapa desinfioivaa!
Kuuleman mukaan Genovassa oli ollut rankkoja tulvia ennenkuin me vierailimme Italiassa.

Paluumatkalla Ranskaan mekin saimme osamme vesimassoista. Vettä satoi niin rankasti, etteivät viemärit jaksaneet vetää. Vesi lainehti tiellä niin että Mies monet kerrat pohti uskaltaako pieneen 'järveen' edes ajaa. Vettä suihkusi tien yläpuolella kulkevista valleista ja Välimeren suuren aallot löivät tielle asti. Yhdessä vaiheessa satoi suuria rakeita ja ne moukaroivat Reissupakua. Sade jatkui Ranskan puolella ja vietimmekin yhden yön kaikista varoituksista huolimatta moottoritien airella, levähdyspaikalla.  Ajattelimme että jos rosvo on niin sissi että viitsii lähteä uhmaamaan vedenpaisumusta, täytyyhän hänen palkkionsa saada, vaikkapa sitten meidän autosta.

Viikkoa myöhemmin, eilen, Isänpäivänä lähdimme uusia sateita pakoon kohden Tarasconia. Siellä on mitäpä muuta kuin kiipeilyä. Matkalla vierailemme myös oikeassa Carcassonnessa.

Lähellä tuttua Fayencea edellämme ajoi pieni mopoauto ja meille sisään levisi ällöttävä haju, josta pystyi tunnistamaan häivähdyksen parsakaalia, hernekeittoa ja roskista. Naureskelimme ja totesimme että mopoauton täytyy kulkea biojätteillä tai vähintäänkin biodieselillä.

Yllätyksenä pysähtyessä Reissupakun lattialla oli vettä ja lisää ja lisää ja se haisi... parsakaalilta, hernekeitolta ja roskikselta. Kaikki matot olivat märkiä ja haisevia. Yääääääääk!
Pesin lattiat kahteen kertaan Kloritella. Kuivatin matot ulkona ja ripottelin niille sooda-hunnut. Ostinpa vielä kaupasta Febrezin tekstiilien hajunpoistoon tarkoitettua suihketta, jota myytiin Suomessakin kun Alli oli pieni. Sitten siitä löytyi joku vaarallinen, myrkyllinen aine ja se poistui Suomen markkinoilta. Ranskasta sitä saa, onneksi.

Viime yönä olimme airella ukin pihalla. Saimme tuuletettua auton, pestyä lattiat laventelin tuoksulla ja pääsimme suihkuun. Tänään Carcassonne ja elämä hymyilee!

Itku pitkästä ilosta

Eikä ilo edes ollut niin pitkäaikainen!  Netin myynyt virkailija oli ymmärtänyt väärin ja ladannut tilille vain arvoa ja se on nyt mennyt (tuhma sana!). Olemme jälleen kerran Mäkkärin Wi-Fin varassa!

Asuintilan akku oli eilen illalla niin tyhjä, että Mies totesi että on viisainta olla lämmittämättä.  Aamulla herätessä sisällä oli kylmän kostea + 12°C.

Nyt ollaan kaupungilla ajamassa akkuun virtaa, hoitamassa asioita ja tapaamassa Herra Wi-Fiä. Toivokaa meille lämpimiä, aurinkoisia ilmoja.

Meillä on nyt netti

Mutta täällä vuorten välissä signaali on heikko. Palasimme Ranskaan ja Gorges sur Loupiin, vanhaan tuttuun paikkaan. Kirjoitan tätä sängyllä maaten, kattoluukku apposen auki ja käsi ojossa taivasta kohti.
Hengissä ollaan!

Viimeiset Wi-Fit

Tänään matka jatkuu taas. Miehet käyvät kiipeämässä viimeiset reitit ennen naapurinpojan kotiinpaluuta. Me yövymme jossakin kallion juurella ja palaamme huomenna Ranskaan. Melkein kuin kotiin menisi. En tiedä milloin taas olen Wi-Fin äärellä tai milloin saan kuvia teille seuraavan kerran. Pitäkää laidoista kiinni, Reissupaku liikkuu...
Elämäniloa ja rohkaisua päivääsi seuraavin kuvin.

Nyt juuri,

Tällä nimenomaisella hetkellä mä oon Niiiiin väsynyt tähän kielten sekamelskaan ja asioiden hankaluuteen. Oikeasti tekisi mieli heittäytyä maahan selälleen(maton päälle tietenkin. En missään nimessä halua sotkea vaatteitani) ja nyyhkyttää hiljaa tai ulvoa suoraa huutoa. Piti hoitaa hirvittävän tärkeää postia Suomeen."mikä se postimerkki nyt olikaan Italiaksi?" Tupakkakaupasta niitä saa, sen tiedän. Miten mä nyt sen saan ostettua, kun myyjät ei edes ymmärrä englantia. Una francobollo, oliko se nyt per vai par la Finlandia? No täytyyhän sen myyjän nyt edes sen verran yrittää. Eihän siinä ole kuin yhden kirjaimen ero.

Postimerkki turvallisesti laukussa. Ymmärsiköhän myyjä yhtään mitä mä tarkoitin? Onko tämä ollenkaan oikea? Riittääkö tämän arvo? Oli kyllä ihan liian halpa. Jos merkki ei oo riittävä, eikai ne nyt roskiin sitä heitä? Kai siinä vaiheessa Suomen valtion virkamiehet tai joku instanssi puolustaa minua pientä poloista!

Osoite kirjoitettu kuoreen. Varmuudeksi kirjoitettu vielä Europa. Eihän sitä tiedä tietävätkö Italialaiset mitään Suomesta. Kuori liimattu kiinni, postimerkki paikoillaan. Missäköhän se postilaatikko on? En ole kyllä nähnyt yhtään matkalla keskustaan. Ei muuta kuin tossua toisen eteen. Hotellin edessä on postilaatikko. Kirje sinne ja toivotaan parasta!

Laiskat Italialaiset

Mä en oikeasti tunne osaavani ranskaa ollenkaan. Kuitenkin kaksi kuukautta kielen vaikutuspiirissä on tehnyt tehtävänsä. Täällä en osaa edes puhua englantia, (ei niin että Italialaiset itsekään osaisivat). Kuitenkin kiitokset ja toivotukset tulee ihan automaattisesti ranskaksi, hassua.

Nyt mulla olisi aikaa ja mahdollisuus kierrellä kaupoissa ja ihastella Italian tarjontaa, niin ei. Nämä mokomat ovat siestalla klo 16 asti. Taitavat parhaassa tapauksessa sulkea putiikkinsa jo klo 12. En yhtään ihmettele että on talous kuralla (suulla suuremmalla puhuu downshiftaaja, elämäntapa- intiaani, työn vieroksuja. Kateellisten panettelua).

Ihan leirintäalueen vieressä on teollisuushallin näköisessä rakennuksessa sekatavarakauppa ja Lavazzan esprossokahvi maksoi 2.95€ vaikkapa vain ihan sen takia kannatti tulla tänne.

Nyt kun pojat kiipeävät 'apinanraivolla', mä viihdytän itseäni kahvikupposella rantabulevardille.

Italia ja naapurinpoika

Tämä on sadas postaukseni Reissupakusta. Edelleenkin olen iloinen että Sinä olet reissussamme mukana. Eilen pääsin leirintäalueen Wi-Fi ssä tarkistamaan, että Reissupakussa on 11 000 käyntiä. En siis kirjoita ihan vain bittiavaruuteen.

Italiassa ollaan ja täällä on kylmä. Melkoista petkuhuiputusta. Eikö Italiassa olekaan aina kesä ja lämmintä? Leirintäalueen Wi-Fi jaksaa julkaista kuviakin, joten luvassa uusien  päivitysten lisäksi vanhat kuvat vanhoihin teksteihin.

Surin joskus aiemmin etten tunne ketään ulkomailla.  Nyt täytyy myöntää että alkaa olla tuttuja eripuolilla Eurooppaa, Suomalaisia ja ulkomaalaisia.  Se jos mikä on mukavaa.

Eilen tuli naapurinpoika "entisestä" elämästä kylään. Ihan meitä tapaamaan ja Miehen kanssa kiipeämään. Ihana on tavata häntä pitkän ajan jälkeen. Uskoisin että tunne on molemminpuoleinen.

Koska mun kaverit tulee mun kanssa kaupungille ja kahville? Onneksi kaikki nämä ihanat kiipeilykaverit ovat yhteisiä, niin ei tunnu niin epäreilulta.

Olemme Italian rivieralla. Finale Ligure nimisessä rantakohteessa. Tämä oli kätevän 150 km päässä Ranskan kiipeilykallioilta ja naapurinpoika pääsi tähän, ei niin kätevästi, Italian sisäisellä junalla. Pojat ovat kallioilla ja me Alli-koiran kanssa nautitaan päivän viimeisistä auringonsäteistä.

Lähdimme Suomesta pimeyttä pakoon, mutta kyllä se pimeys tännekin ehtii, myöhemmin tosin, mutta kuitenkin.

Kesäaika päättyi, metsästyskausi alkoi

Niin se talvi tekee tuloaan tännekin. Heräsimme aamulla koirien haukuntaan ja pyssyjen paukkeeseen. Alli-koira kertoi että jahdissa on mukana hänen vanha Pierre-enonsa, jossa on puolet ajokoiraa ja puolet dreeveriä.

Sitten alkoi kuulua kellon kalkatusta ja sieltä Pierre-eno juoksikin meidän oven taa Allia tervehtimään ja metsästäjät tulivat perässä. Ei ollut Pierre-eno suomenajokoira, vaan karkeakarvainen pitkähäntäinen, luppakorvainen, suloinen metsästyskoira, jolla oli lehmänkello kaulassaan.

Tien varsilla on puiden lehdet kauniin ruskan väreissä ja ilma on syksyisen viileä.

Vietimme päivän kalliolla, mutta ehkä monen päivän tiukasta kränkkäämisestä johtuen Mies ei tänään tehnyt urotekoja kiipeilyn osalta. Huomenna suuntaamme Reissupakun nokan kohti Italiaa.

Pysykää kuulolla!

Miehen puuhamaassa

Eilen pakkasimme mukaan kunnon eväät ja lähdimme koko perhe eväsretkelle lähimetsään. Mies oli katsonut toposta itselleen muutaman reitin, joista toinen oli sitä tasoa mitä hän yleensäkin kiipeää ja toinen astetta vaikeampi. Ensimmäinen reitti meni lämmittelynä ja toista hinkattiin pitkään ja hartaasti, mutta yritysten ja erehdysten jälkeen sekin antautui ja toi meille skumppaoikeudet.

Viileän kiipeilypäivän jälkeen teimme syksyisen, lämmittävän linssi-suppilovahverokeiton. Sienet ovat tässä keitossa enemmänkin mausteena. Joten jos kaapistasi ei löydy kuivattuja sieniä, kuten meillä, kiitos anopille niistä, voit jättää sienet hyvin pois. Toisaalta näin syksyllä kaapista saattaa löytyä tuoreitakin suppilovahveroita tai jos ei löydy niin tämä keitto on hyvä syy lähteä sienimetsään. Keitto on vieläkin parempaa seuraavana päivänä.

Kiipeilijän keitto

Keitä vettä kattilassa sellainen määrä, kuin kuvittelet syöväsi (tai niin monen päivän satsi, kuin haluat). En mitannut vettä enkä linssejä ollenkaan, kaadoin vain kattilaan.

Lisää linssit, 3 valkosipulinkynttä, 1 sipuli, muutama pippuri (4-5), 1,5 liemikuutiota, pieni kourallinen kuivattuja sieniä, 1prk tomaattimurskaa, loraus oliiviöljyä, muutama tippa (shampanja)-viinietikkaa ja loraus hunajaa kiehuvaan veteen.

Anna porista kattilassa 45 min. Huomaa että linssit imevät itseensä paljon vettä, sekä soseutuvat keitettäessä. Tarkista silloin tällöin, ettei keitto pala pohjaan, ellet ole laittanut paljon vettä kattilaan.
Nautitaan smetanan ja paahtoleivän kanssa. Oli muuten niin hyvää, etten olisi itsekään uskonut!

Jokaiselle jotakin

Vietimme loppujen lopuksi leirintäalueella rentouttavat ja huolettomat kaksi vuorokautta. Hoidimme pyykkihuoltoa, kävimme suihkussa ja nautiskelimme.

Tulopäivänä otimme pyörät alas telineeltä ajatuksena ajaa Cannesiin, mutta puolessa välissä matkaa eteemme avautui Antibes-niminen kaupunki. Kävimme satamassa ihastelemassa huvijahteja, kiertelimme vanhan kaupungin pikkukujia ja kävimme Pablo Picasso -museossa.

Illaksi ostimme härän tournedos- pihvit sekä lampaankylkeä grilliin laitettavaksi.

Seuraavana aamuna sain huonoksi onnekseni sivuoven kahvan jäämään jumiin (sen saman, jonka Mies sai irti talvella). Alkupäivä kuluikin hiljaisuudessa Miehen purkaessa oven eristeitä, taas. Ehdimme me kuitenkin istuskella taas rannalla, mutta ilma ei enää ollut helteisen lämmin.

Kello 12 seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kohti Gorge sur Loup -rotkoa, josta löytyy Miehelle kiivettävää. Matkalla kalliolle tapasimme kaksi ranskalaista kiipeilijää, joilta Mies sai vinkkejä mistä reittejä löytyy ja minkä tasoisia ne ovat. Miehen puuhamaassa sitten tiukkaa vääntöä pimeään saakka.

Yön vietimme näköalapaikalla joen varressa, ihan kallion vieressä, paitsi että kalliolle pitää nousta todella jyrkkää polkua. Siihen on viritelty köysi, jota avuksi käyttäen ylöspäin pääsee ihan vähän helpommin.

Eilen lähdimme kalliolle aamupäivästä ja sovimme että kiipeilyä on kolme tuntia, sitten tulemme syömään ja sitten takaisin jatkamaan. Ruoan jälkeen päätimme kuitenkin lähteä hakemaan läheisestä kylästä topon, eli ohjekirjan, jossa on tietoja kiipeilyalueista ja niillä sijaitsevista reiteistä.

Löysimme iki ihanan kirjakaupan, jonka yhteydessä oli tyylikäs viinibaari. Hyllystä löytyi myös Arto Paasilinnaa, Miehelle topokirja ja meille Carcassonne-pelin ensimmäinen lisäosa, Kirkot ja Majatalot. Odottakaas vaan kun palaamme, saatte tulla pelaamaan meidän kanssa. Ihana peli, voi vitsi!

Salad Cannes

Pohjalle jäävuorisalaattia, 1 tomaatti, 1/2 vihreä paprika, kapriksia, avokado, Camembert-juustoa. Kastike 2 rkl (shampanja)-viinietikkaa, 7 rkl oliiviöljyä

Elämää asuntoautossa

Ei tullut Monacoa, ei tullut la Turbieta, vaan tuli Villeneuve Loubet.
Lähdimme ihan ajoissa kaupan kautta kohti la Turbieta. Poikkeuksellisesti menimme moottoritietä Nizzasta eteenpäin ja maksoimme 5,50€ siitä riemusta. Matkaamme on tämän viikon siivittänyt ajatus 'Carpe Diem, tartu hetkeen. Niinpä pysähdyimme Cannesissa, kävimme uimassa (taas), teimme Cannesin salaatin, pysähtelimme ihastelemaan upeita maisemia ja kahvittelimme.

Piti käydä vielä viimeiset Wi-Fit ottamassa Mäkkärissä (josta edellinen postaus) ja sitten alkoikin jo hämärtää. Ajoimme kohti Monacoa. Emme olleet ihan varmoja liittymästä, mutta löysimme kylän.

Huonoksi onneksemme tie johon olisi pitänyt mennä päästäkseen kallioille oli niin jyrkkä ja kapea, ettei Reissupakua olisi sinne saanut. Toisekseen ajoimme risteyksen ohi ja siitä alkoi jyrkkä serpenttiinitiepudotus pilkkopimeään.

Ei auttanut kuin mennä eteenpäin missälie, lähellä Monacoa. Viimein löysimme jonkun snack-kioskin, jonka edessä oli turistibussiparkki. Hetken miettimistauko ja takaa alkoi kuulua tuttua napsuntaa...kaasu lopussa. Se tietää sitä että jää iltateet keittämättä ja jääkaappi meni pois päältä. 

Hermot riekaleina(taas) käännyimme 'Matin' navigaattorimme puoleen. Lähimmälle huoltoasemalle olisi matkaa vain 1,7km, mutta se on alamäkeen, Nizzaan ja onko se edes auki. Vaikka saisimmekin kaasua, missä me yövymme?

Ei ollut huoltoasema auki. Mä yritin ehdottaa sitä bussiparkkia yöpaikaksi. Miehen mielestä se oli liian turvaton ja helppo ryöstökohde. Olimme nähneet aiemmin ylärinteessä rekkoja parkissa ja päätimme ajaa sinne niiden suojiin ja etsiä kaasua aamulla.

Sinä yönä Mies ei nukkunut silmäystäkään.

Aamulla Matille ohjeeksi  Cannes ja palasimme takaisin. Mies oli kuin nukkuneen rukous. Villeneuve Loubetin kohdalla oli Intermarche kauppa ja sen pihassa rivi kaasupulloja. Kävimme kaasuostoksilla ja mä lähdin lenkittämään Allia. Jätimme Miehen autoon nukkumaan.

Ihan parkkipaikan vieressä oli iso kyltti leirintäalueesta. Kävimme katsastamassa sen lenkillä ja sitten ehdottamaan Miehelle turvallista yöpaikkaa. Pienen suostuttelun jälkeen Mies taipui ja ajoimme porteista sisään. 20,10€/vrk. Pyykkikone 3,80 ja kuivuri 0,50€/5min.

Ei pirttihirmu, vaan biitsihirmu

Nyt oltiin Cannesissa, ihan oikeasti! Aamulla lähdettiin Frejusista suuntana Monaco ja sen kiipeilykalliot. Ihan vitsillä eilen kysyin, eikö Monacossa olisi kiipeilyä. Oma lehmä ojassa, tiedäthän. Ihan Monacon lähellä on La Turbie niminen kylä, jossa kalliot.

Ajoimme pitkin taivaansinistä rannikkoa, jossa turkoosi meri löi rantaan vaahtopäinä. 'Miä meen uimaa!' Vietimme taas ihanan rantsupäivän. Pelasimme erän Carcassonnea pyyhkeen päällä. Mies voitti, taas. Rantatietä ajaessamme kaikki ihanat luksusmerkit olivat edustettuina kadun varrella!

Ihana päivä Ranskan Rivieralla

En voi olla olematta, ihan, ihan pikkuisen... Hyvää pikkujouluaikaa Suomeen!
Kuulin tänään, että siellä paikkapaikoin on ollut reippaitakin miinusasteita aamuisin. Me makoilimme tänään miltei koko päivän rantsussa, leppeiden merituulten vilvoittaessa +27°c lämpöä.

Olimme kaksi vuorokautta Saint Maximen Airella. Lepäilimme, minä kiertelin kaupungilla ja Mies luki sivistäviä kirjoja terassilla palmujen katveessa. Hän ei ole tuntenut oloaan täysin terveeksi moneen päivään, liekö flunssaa tulossa. Tänään kuitenkin hän sai minut houkuteltua rannalle ja voi miten riemullista olikaan killua aaltojen varassa ja hengittää meren kanssa samaan tahtiin. Mieskin totesi ettei muista minun nauttineen vedessä näin paljon koskaan. Nyt olivat olosuhteet kohdillaan!
Jos ilmat pydyvät tällaisina, taivumme ehkä uuteen rantapäivään. Olemme olleet lähellä Sainte Maximea ja Frejus- nimistä paikkaa.  Nyt päivitän blogia Mäkkärissä, eikä tämä onneton Wi-Fi jaksa laittaa kuvia.  Ne seuraavat taas myöhemmin.

Muumit Rivieralla

Oih, siinä elokuva jonka haluaisin nähdä ja vaikka joululahjaksi saada, jos se on jo dvd:nä ilmestynyt. Niin, jouluhan on ihan pian, vaikkei se täällä paahtavassa helteessä tunnukaan. Eilen valkeni puheista että Suomessa on nyt syysloma ja sekin tuntuu tooosi kaukaiselta ajatukselta.

Näin viimeyönä unta että olimme niin ikävissämme, että varasimme lentoliput Suomeen viikonlopuksi. Menimme katsomaan Kotkan Meripäivien avajaisparaatia ja siellä tapasimme Miehen siskon ja hänen kanssaan lähdimme minun siskoni perheen luo. Sitten jouduimmekin jo  palaamaan ja tajusin ettemme ehtineet tavata muita sisaruksia ja vanhempia. IKÄVÄ!!!!!!!!

Tajusin eilen myös, että mehän ollaan nyt Rivieralla. Mulla siihen ei ole koskaan sisältynyt mitään intohimoja, enemmänkin olen aina ajatellut etten koskaan tule näkemään taivaansinistä rannikkoa Côte d'Azur ja täällä me nyt ollaan.

Olemme Sainte Maxime nimisessä rantakohteessa. Majoitumme Mäkkärin vieressä olevalla Airella 5€/jour. Mäkistä löytyy ilmainen Wi-fi, sekä tarpeelliset saniteettitilat. Suihkussa kävimme eilen paikallisessa uimahallissa 3€/hlö. En enää yhtään ihmettele ettei saunakulttuuri ole levinnyt tännepäin, valivali, huh hellettä ja Suomi on hyvä maa, Suomalaisille!

Uskoisin että Cannes, Nizza, Monaco ynnä vastaavat ovat hyvin samanlaisia kuin nykyinen kohteemme, paitsi että niistä löytyy enemmän niitä putiikkeja, joissa tuotteista ei löydy hintalappua ja jos sinun pitää sitä kysyä, sinulla ei ole siihen varaa.

Miehellä ei ole pienintäkään kiinnostusta tällaisiin rantalomakohteisiin, niin minullekin riittää tämä. Hän kuitenkin on hoitanut ajamisen kaikilla pikkukujilla joihin olen keksinyt haluta ja tämän 'pikkulaivan' sompaaminen kujilla ei ole helppo tehtävä. Nyt enemmänkin kulutamme aikaa ja kaasua, voidaksemme vaihtaa kaasupullon vielä Ranskassa, kunnes lähdemme yllätyspoikkeamalle Italiaan. Meillä on sielläkin tuttuja ja päätimme käydä tapaamassa heitä kun näin lähellä ollaan.

Tänään olisin halunnut istua rantabulevardille nauttimaan lasillisen kuohuvaa, mutta se ei sovi budjettiin, joten tässä meidän versiomme Rivierasta ja ylellisyydestä.

Sadepäivän ilo

Netin käyttö alkaa olla viimeisissä päivissä ja olemme päättäneet pärjätä taas hetken Herra Wifin hellässä, ilmaisessa huomassa.  

Kun vettä sataa tauotta tunti toisensa jälkeen, niin ettei viitsisi nenäänsä ulos laittaa, on aikaa syventyä haastaviin kokeiluihin. Täällä alkaa olla parhaillaan kastanja-aika, kuten taisin jo edellisessä kirjoituksessa mainita.

Laitoin tekstiviestiä eilen ruokaneuvonantajalleni blogista Rakkaudella Paula ja kysyin olisiko hänellä kastanjanteko-ohjeita.

Tee kastanjoihin viilto littanaan päähän. Paahda kuivalla pannulla 10-20 min. Paahtamisen jälkeen laita kuumat kastanjat pyyhkeen sisään ja murskaa kuori. Kuori pois myös ohut sisäkuori kuumana.

Oletko koskaan nähnyt elokuvissa joulun aikaan, kun lunta leijailee hiljaa, kojussa joku paahtaa kastanjoita ja niitä haetaan paperisuppiloon. Täällä tai Espanjassa ei kyllä leijaile lunta ja tänne päin sijoittaisin kastanjat jouluherkkuna. Amerikkalaista hapatusta, mutta idyllinen mielikuva.

Meillä oli koe-erä, kaksi kastanjaa kummallekin. Paahdoin ne ohjeen mukaan. Tuoksu ei ollut sellainen kuin haaveissani ja ajatuksissani,  ehkä enemmänkin grillimakkara. Kuoret irtosivat suht' helposti ja maku oli hmmmm... perunainen. Sulatin päälle voita ja hunajaa. Ei missään tapauksessa pahaa, ei, mutta kaipaa tuotekehittelyä. Voisi olla viisasta maistaa täällä ihan niitä kojussa paahdettavia ja lähteä tavoittelemaan niiden makua.

Nyt sade on tauonnut, kastanjat on syöty ja odottelemme kallioiden kuivumista.

Ei kuivuneet lähikalliot, mutta ihan vierestä löytyi bouldereita, suuria siirtolohkareita. Vietimme kivillä päiväkahvit ja yhteiset jumppatuokiot. Kiva päivä!