Home is where your heart is

Sain oppilaaltani lahjaksi ihanan simpukka-sydän-teksti 'avaimenperän. Se roikkuu nyt meidän ovessa ja kertoo täysin tunnelmista reissupakussa, kotona.  Kotini on siellä, missä sydämeni on!

Tänään olisi suunnitelmissa lähteä tienpäälle, elämään elämää reissupakussa. Aiemmin olemme vain siirtyneet paikasta toiseeen ja välillä yöpyneet reissupakussa, mutta nyt olisi tarkoitus asettua asumaan ja paikoilleen, katsotaan kuinka meidän käy.
Mulla on hirrrrrrveän, hirrrrrrrrveän, hirrrrrrrrveän suuria ongelmia kuvien lataamisessa.
Palaan asiaan tienpäältä, kunhan saan jotain tolkkua tähän masiinaan!

Ah autuutta!!!

Emme ole Pariisissa, vielä, juuri nyt olen Kotkassa, taas!

Minä olen ollut vanhempieni kanssa mökillä Virmajärven rannalla ja Mies on ollut Lapissa kalastamassa koko viikon. Olen kaivannut häntä sydänjuuriani myöten.Kuinka voi toista kaivata näin paljon, vaikka olemme olleet yhdessä jo 17 vuotta. Hän on hyvä mies, minun elämäni rakkaus (eikä hän yhtään kehtaa tykätä tällaisesta julkisesta hempeilystä)!

Vasemmalla en ole minä

Kamera jossa on uusimmat kuvat on kotona, autossa, enkä tähän hätään muistanut missä laukussa ja tärkeintä blogissa on kauniit kuvat, siksi laittelen nyt mitä kuvia arkistojen kätköistä löytyy.

Olen harvinaisen epäkiinnostunut, kiinnostumaton, ööö, mikä onkaan se oikea sana puhelimestani. Puhelimeni on milloin missäkin, enkä useinkaan muista mihin olen sen käsistäni laskenut. Kaveritkin usein kommentoivat kun en vastaa koskaan puhelimeen. Osa onkin oppinut soittamaan Miehelle, silloin minut tavoittaa varmimmin. Nyt olenkin aivan ihmeissäni, kuinka minusta on tullut tällainen 'netinrakastaja'. Sormeni syyhyävät aina kun olen koneen lähettyvillä, mitä nykyisin tapahtuu AIVAN LIIAN HARVOIN!!! Tämä blogi ja Te, rakkaat lukijani ovat syynä tähän nettirakkauteeni! Miehellä on hieno älypuhelin ja hän viettää sen kanssa useita tunteja päivässä. Ehkäpä opettelen päivittämään blogia sillä!

Olen ollut viikon mökin pihalla ja olen taas ehtinyt purkaa kasseja ja nyssyköitä. Tavarat alkavat pikku hiljaa olla kaapeissa ja kohta koti on edustuskunnossa. Sen verran vieraskorea olen, etten viitsi esitellä tavaravuoria teille. Vettä on satanut taivaan täydeltä, mutta se ei ole ainakaan minua haitannut, olenpahan malttanut keskittyä kodin siivoamiseen ja järjestelemiseen.

Oletko koskaan...

Miettinyt miltä tuntuu...

Kummin pihassa kuuluu hiljainen kuiskaus

Kun haluaisit päästä nettiin, eikä se toimikaan moneen päivään?
Nettiyhteyden saaminen kestää tunteja?
Kuvien lataaminen keskeytyy kesken kaiken?
Yksikään ladattu kuva ei olekaan oikein päin, vaikka juuri olet kääntänyt kaiken?
Vettä sataa koko ajan?
Et saa kotia kuntoon?

Eilen lähdimme taas tien päälle...

  https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&ei=_z6fU9yWO4X9ywOAtoKoAg&url=http://www.youtube.com/watch%3Fv%3D1TD_pSeNelU%26feature%3Dkp&cd=1&ved=0CCEQyCkwAA&usg=AFQjCNF5tFQHNuwNmPL_CeQtlPLUQRc8Ow&sig2=RiO7EN8WOI2NGjAXDPc0tgja

Ensin ajoimme Ruotsinpyhtäälle, Strömforsin ruukille.

Olin käynyt siellä kerran aikaisemmin silloisten kavereiden häissä. Ihana vanha ruukkialue, jossa käsityöläispajoja, kahvila, ravintola kirkko, sekä kauniit maisemat.

Ruukin jälkeen Loviisan Haukkakalliolle kiipeilemään, kuten olimme Miehen kanssa sopineet. Rankan kränkkäämisen jälkeen etsimme yöpaikkaa kallion läheisyydestä, mutta totesimme että on sittenkin mukavampaa tulla nukkumaan sukulaisille.
Nyt olemme tulleet Kotkaan, vanhaan kotikaupunkiin. Sukuloimaan ja tapaamaan tuttuja. Vettä sataa kokoajan, emmekä pääse purkamaan kotia ja pakkaamaan järkevämmin.

Kummin pihalta

Mies sai tahtonsa läpi ja laitoimme sänkyyn puusäleiden tilalle pädin, kiipeilypatjan. Ainoa ongelma on se että vanerit sängynpohjassa taipuu ihan mutkalle, jos sängyllä istuu tai makaa. Mies lupasi rakentaa jonkun hienon tukirakennelman vanereiden päälle. Uskokaa tai älkää, pädin päällä on hyvä nukkua! Sitten kun uskaltaa.

Kuvat eivät nyt ole puoliakaan niistä, mitä pitäisi olla. Vaihdan kuvat, kunhan saan nettiyhteyden toimimaan ilman verenpainelääkkeitä! Milloin olen taas netin päässä, mene ja tiedä, pysykää kuulolla!

Kummin, jonka pihasta kuvat on blogi osoitteessa:
pagisen.blogspot.fi

Myrskyn jälkeen on poutasää

Ihanat , Siskon keittämät kesäkahvit Helsingin Koivusaaressa.Vihdoinkin edes vähän kuivempaa, sillä perheen pienimmät alkoivat jo saada sisälläolohepuleita ja Miehen sormia syyhytti päästä 'hiplaamaan' kiven kovaa pintaa.

Kiipeily-geokätköily-koira

Pääsin toteuttamaan itseänikin ja harrastamaan geokätköilyä. TFC, kiva peruskätkö! Aloitin geokätköilyn, koska "joudun" viettämään aikaani erinäisten kivien luona, mitä kummallisimmissa metsiköissä. Ajattelin että on hyvä että mulla on ihan oma harrastus, jota voin harrastaa Miehen kiikkuessa köyden päässä tai roikkuessa kivellä. En ole ollut mitenkään hirvittävän ahkera tai fanaattinen geokätköilijä, mutta kiipeilypaikkojen läheisyydessä on yleensä kivoja kätköjä.

Kuva: Markus Tourunen 

jongla.com

Taivaanrannanmaalari

Karavaanari, aina tiellä...

Viime vuoden mainoslause SF Caravanilla. Mä ihan tosissani haluan paidan jonka selässä tämä teksti, ainakin kissan kokoisin kirjaimin.
Toinen karavaanari löysi blogini ja haluankin jakaa hänen(kin) bloginsa teidän kanssanne.
Blogi löytyy osoitteesta

http://homeiswhereveripark.blogspot.fi

Upeita kuvia, viihdyttävää luettavaa ja niin tuttuja tunteita!

Karavaanari on kaikkien kaveri

sataa, sataa, ropisee...

Uuden elämän sääntö numero yksi on: jos ostat jotakin (Miehen sääntö numero yksi on, älä osta mitään),tieltä täytyy laittaa pois jotakin. Mies korkeintaan ostaisi kiipeilytavaroita, mutta on todennut ettei hän taida tarvita niitäkään enää lisää. Hän on KO+ JKO (kiipeilyohjaajatietteleitä) ja olen hirvittävän ylpeä hänestä ja hänen harrastuksestaan!

Nyt ostin itselleni Partioaitasta Smartwoolin ihanat, raidalliset ohuet villaiset nilkkasukat. Omistan jo yhdet aikaisemmin, mutta niiden kantapäistä alkaa jo päivä paistaa sisään, siksi ostin uudet.



www.partioaitta.fi
www.smartwool.com

Annoin siskolle kahdet turkoosit sukat, kun (ainakin muistelen) ettei mulla enää edes ole turkoosia paitaa. Mun suuri intohimoni on samanväriset sukat ja paita, tai ainakin sukista täytyy löytyä samoja värejä kuin paidasta.

Musta on ollut ihanaa huomata näiden muutaman vapausviikon aikana että olen alkanut palautua omaksi itsekseni. Rakastan pieniä turhakkeita, laadukkaita sellaisia. Rakastan pitkiä kynsiä, kynsilakkaa, huulipunaa, koruja, sävysävyyn vaatteita...Mä rakastan kaunista elämää! Siksi on ihanaa olla täällä siskon luona, kauneuden keskellä!

Minulle sääntö numero kaksi on: Osta vain laatua ja luonnonmateriaaleja. Siksi sukatkin on villaa, vaikka on kesä. Toisaalta viikonlopuksi on luvattu Helsinkiin + 13°C, mikä kesä se sellainen on, kysynpä vaan.

Veri on vettä sakeampaa, siskon perheellä, välietappi...

Vietimme ihanan, rentouttavan kiipeilyviikonlopun, pitkän sellaisen, Ahvenanmaalla. Me asuimme kotona ja siirtelin tavaroita sängyn ja ohjaamon välillä, riippuen vuorokaudenajasta. Aamut ja yöt ohjaamo toimi varastona, illat ja päivät sänky, eli makuuhuone. Kaikki tavarat on vain työnnetty sisään ja nyt pitäisi alkaa purkaa "epämääräisiä nyssyköitä". Tavaratila on siistissä järjestyksessä (siellä lähinnä Miehen kiipeilyvarusteita laatikoissa),  mutta mun tavarat on levällään pitkin autoa.

Venettä vedettäessä taakka taisi olla liian raskas reissupakulle.N. 200km ajettuamme kaasua painaessa auto alkoi täristää ikävästi ja matkamme katkesi Padasjoen ABCn pihaan. Soittokierroksen jälkeen ystävällinen isäni ystävä lähti ajamaan nelivedollaan meidän veneen säilytyspaikkaan. Kello neljä yöllä olimme kummintädin pihassa ja vene makasi trailerilla. Trailerin irroittaminen veneen alta kesti koko päivän ja siihen tarvittiin myös traktoria. Onneksi sellainenkin talosta löytyi.

Reissun jälkeen ajoimme auton suoraan huoltoon. Korjasivat vian, mutta Mies epäilee ettei vika sittenkään ole se mitä korjattiin.

Kuvat ovat Siskoni kotoa. Saamme nauttia heidän vieraanvaraisuudestaan ja rauhallisesta, kauniista, maalaisromanttisesta kodistaan.
Kiitos heille!