Kolinaa, kipuja ja kloorivettä

Otimme Chamonix'ta Grépon parkkialueelta tankit täyteen vettä matkaa ajatellen. Keitettyämme muutamat teet totesimme että vesi on varmaan puhdasta,mutta ei sitä voi käyttää kuin tiskivetenä. Niin vahvasti kloorilta se maistui. Olemme käyttäneet juomavetenä vain pullotettua lähdevettä, mutta teet olemme keittäneet parkkipaikalla olleesta hanasta haetulla vedellä, mutta nyt oli vesilaitoksen miehillä menneet mitat sekaisin.

Ah, me selvisimme siitä! Alli-koira pudotti hirvittävän määrän karvoja, Mies hillitsi hermonsa, mutta kaikesta kuuli ja näki että liikumme taas sietokyvyn äärirajoilla ja minä taas...

Kutsumaton tuttavani Reuma on muistuttanut olemassaolostaan taas muutaman päivän. Särky alkoi rystysistä, siirtyi päivän aikana ranteeseen. Illaksi polveen ja siitä jalkaterään. Hyppykuppa, siitä minun reumani tunnetaan. Onneksi äiti oli tehnyt Miehelle jääkiipeilyä varten 'rannustimet'. Väännös sanasta säärystin, mutta ranteeseen tarkoitettu lämmitin. Ne käsissä olen viettänyt päivät ja yöt ja lämpö on auttanut lievittämään särkyä. Helpotusta on myös tuonut särkylääkkeet ja eritoten laukun pohjalta löytynyt 'Lodine' erityisesti  reumasärkyyn tarkoitettu lääke.

Reumasärky on niin kokonaisvaltaista, että se pakottaa kaikki ajatukset keskittymään kipuun, enkä yhtään ihmettele kun puhutaan vanhoista koirista, joista tulee äkäisiä, kun ovat kipeitä. Niin se vain menee.

Onneksi vietimme viime yön 'Airella' Aspres-sur-Buëch nimisessä pikkukylässä. Saimme pahimman kosteuden pois autosta ja nautimme hetken lämmöstä alavalla maalla, ennenkuin taas lähdimme nousemaan vuoristoteitä.

Pitkää nousua ja naksutusta etuakselintienoilla. Automaattivaihteisto ei antanut Miehen käyttää manuaalia. Kaikilla hermot kireällä. Koira yritti pysyä paikoillaan serpenttiinitiellä. Tavarat liikkuivat edestakaisin Reissupakun lattialla tiukoissa mutkissa ja jännitimme kaikki jaksaako Reissupaku vetää ylös tiukkaa vuoristotietä.

Päätimme antaa akseliston ja toinen toisemme levätä ennen lopullista määränpäätämme Verdonia.

Pysäköimme auton levennykselle maatalousyhteiskunnan alueelle ja päätimme viettää yön tässä. Varmaankin Mies taas valvoo lähestulkoon koko yön ja kuuntelee ettei kukaan tule häätämään meitä pois parkista ja me Alli-koiran kanssa nukumme yömme rauhassa näkemättä unia, kuulematta mitään ääniä ympäriltämme.

Huomenna tapaamme Suomalaiset ystävämme ja Mies pääsee kalliokiipeilyn makuun ja me Allin kanssa pääsemme nauttimaan.  leirintäalueen mukavuuksista.  Ehkä me maata lötkötämme ensimmäisen päivän, mene ja tiedä...