Kotoilua ja kaupunkikävelyä

Chamonix edelleen. Voisin jäädä tänne pidemmäksikin aikaa. Meidän keittiö/olohuoneen ikkunasta aukeaa tällainen näkymä, en voi valittaa, en!
Tänään Alli-koiran kanssa aamulenkillä todella kiehuin pyhässä vihassa. Tiedän että vuorilla kulkee satoja ihmisiä päivässä, silti mun vuorikokemukseni oli jotain niin ainutlaatuista, että tunsin olevani osa koskematonta luontoa. Joku oli jättänyt vuoren rinteelle roskiksia, lasipulloja ja kaljatölkkejä. Ei mitään kunnioitusta!
Moes löysi itselleen kiipeilykavereita ainakin pariksi päiväksi. Me Alli-koiran kanssa istumme ranskalaisen kahvilan terassilla ja ihmettelemme maailman menoa. Ihanaa! Täällä ihmiset suhtautuu koiriin todella ihanasti ja suurin osa pitää koiriaan irti. Alli pistäisi koko kaupungin sekaisin jos saisi juoksennella irti. Muutama kosija käykin päivittäin meidän ovella Allia tapaamassa.