sunnuntai 18. elokuuta 2019

Suomen Eiffeltorni

Ikkunastani näkee Eiffeltornin,  jos oikein kovasti kuvittelee. Ei tarvitse edes kuvitella, kun näkyy Näsinneula. Siihen on nyt tyytyminen Stabiilielämässä.

Aika kuluu niin hurjaa vauhtia, että hyvä kun kyydissä pysyy. Mutta mikä sai minut taas kaivamaan blogin naftaliinista? 

Naftaliini on hiilivety, C10 H8, joka on huoneenlämmössä kiinteää valkoista ainetta, jolla on sille ominainen haju. Sitä on kotitalouksissa käytetty vaatekoiden torjuntaan, tietää Wikipedia kertoa.

Mutta miten minä olen tässä, vaikken eläkään vuorien syleilyssä, enkä katsellen Eiffel tornia ikkunastani. Minut sai tarttumaan näppäimistöön yllättävä, riemastuttava tapaaminen! Kuten Matti Nykänenkin sanoi:" jos ei nuku, voi saada vaikka kalan."

Astuin kauppaan, jossa olen käynyt niin usein aiemminkin. Minua tervehti iloisesti nainen, jos kysyi kuulumisia. Yllättävää, tähän ei usein törmää Suomessa. Jäin suustani kiinni niin pitkäksi aikaa, että melkein jäi hoitamatta se mitä kauppaan menin hakemaan.

Kiitos! Pelastit päiväni!

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Ihana Chamonix, jälleen kerran


Tänään koko kaupunki on kaunista musiikkia täynnä.  Kävin äsken kuuntelemassa kirkossa illalla konsertoivan urkurin harjoituksia. Astuessani kirkosta ulos, soi jossakin pääkadun luona klassinen viulu-klarinetti- trio. Siksipä pysähdyin lähimmän kahvilan, Le Point'in, terassille nauttimaan konsertista ja kahvista.

Musiikki kuin jättää meille hieman haikeat jäähyväiset, sillä olemme edenneet reissun siihen vaiheeseen jolloin kotiinlähtö on lähempänä kuin tänne tulo.

Täällä olo on taas ollut ihanaa ja kaiken kruunasi ehdottomasti Mieheltä saamani syntymäpäivälahja, yksi monista, mutta ehdottomasti tärkein ja rakkain, "rakkauslukko".

Olen haaveillut saavani laittaa lukon Rakkaani kanssa johonkin romanttiseen kaupunkii. Pariisiin tietty ensimmäiseksi, mutta Mies on kuitenkin aina hymähdellyt koko lukko-ajatukselle ja pitänyt sitä "ällöromanttisena" höpötyksenä. Nyt Chamonix ja vuoret ovat pehmittäneet hänet ja lukitsimme rakkauden toinen toisiimme ja rakkaaseen Chamonixhin. 
Au revoir votre Chamonix. A bientot.
Palaamme pian!

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Jälleen täällä!

Ihanaa! Täällä taas! Siis sekä blogissa että Chamonix'ssa.
Olen päivittänyt blogia puhelimella stabiilielämässäkin, mutta sitten jutut vaan loppuivat. Runosuoni ei sykkinyt, eikä mistään ihanistakaan tapahtumista, saati sitten ikävistä tullut kirjoitettua mitään. Nyt pitkästä aikaa tuntui siltä että haluaisin jakaa elämääni muillekin.

Puhelimessani OLI Blogger aplikaatio. Sana painolla oli. Täällä leirintäalueen wifissä puhelin päätti alkaa elää omaa elämäänsä ja päivitteli kaikenlaista ja tunki puhelimen muistin täyteen kaikenlaista ilman että mä olen yhtään ymmärtänyt mistä on kysymys.

Nyt kuitenkin ollaan tässä! Ja se on hyvä.

lauantai 4. helmikuuta 2017

La Chandeleur, Runebergin päivä ja ihana kevät!

Kuvan maisemaa joudumme odottamaan vielä neljä kuukautta, mutta tänään voimme jo kääntää sydämemme kellot kesää kohti. Ranskassa Kynttilänpäivästä alkaa kevät.

Vaikka kevään, kesän ja vapaan Reissupakuelämänkaipuu on jo käsin kosketeltavaa, on ihanaa kun täällä satoi eilen lunta. Ulkona on kaunista ja linnut laulaa. Talvenselkä on taittunut. 

Tänään teemme vohveleita ja juomme ranskalaista siideriä la chandeleurin ja kevään kunniaksi. Tänään juomme kahvit jasyömme myös Runebergin tortut Runebergin kunniaksi, sekä veljen syntymäpäivän kunniaksi.

Tänään on syytä juhlaan!

lauantai 24. joulukuuta 2016

lauantai 17. joulukuuta 2016

Matka kohti Robotiikkaa

Jalka oli vaivannut jo vuosia, kun lääkäri otti leikkauksen puheeksi. Katselin jalkaani ja pohdin etteihän se nyt niin pahalta näytä.

Kun aika kirurgin konsultaatioon tuli postissa, olin jo aikeissa perua koko jutun. Onneksi en kuitenkaan tehnyt niin.

Jalka operoitiin torstaina ja kirurgi totesi leikkauksen jälkeen että oli viimeinen hetki suorittaa toimenpide. Pahimmat vauriot löytyivät vasta kun jalkaterä avattiin.

Lonkasta siirrettiin luuta vahvistamaan jalkaa ja lisättiin  vielä titaania. 

Titaania löytyy jo edellisten operaatioiden jäljiltä, joten veljeni totesi että minusta on tulossa ROBOSIS (robottisisko) joka siivoaa kadut rikollisuudesta, vähän kuin 90-luvun Robocop

Nyt yritän opetella sitä etten voi tehdä mitään, vaan tarvitsen apua kaikkeen. Kiitos vanhemmille ja Miehelle että hoidatte minua!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Unelmista tottassa

Tyttö istuu rinnekahvilassa ja juo kahvia. Taustalla soi Red Hot Chili Peppers ja hän muistelee edellistä päivää ja rinteessä tapaamaansa poikaa. 

Tyttö vasta harjoitteli laskemista, mutta poika viiletti alas vaarallisen jyrkkiä rinteitä. Kuitenkin he aina tapasivat rinteen alla ja vaihtoivat suudelmia ennen rinteeseen lähtöä.

Tarina voisi olla teini-iässä kirjoittamastani novellista. Haaveilin siihen aikaan laskettelusta ja poikaystävästä, sekä kirjoitin tuhansia laskettelurinteeseen sijoittuvia tarinoita, vaikken koskaan ollut edes käynyt laskettelukeskuksessa.

Pari vuotta sitten Mies innostui kaverinsa kanssa telemarkista ja päätimme lähteä isolla porukalla Rukalle laskettelemaan. En suostunut siihen että tutut opettavat minulle laskettelua, josta olin niin pitkään salaa haaveillut, vaan halusin ehdottomasti komean, pitkätukkaisen hiihdonopettajan (Miehellä ei ollut silloin pitkää tukkaa, eikä hän ole hiihdonopettaja). 

Laskimme Miehen kanssa tänään rinteen alkupäähän tästä meidän mökiltä ja minusta tuntui kuin kaikki opit hiihtokoulusta olisivat unohtuneet. Pääsin kuitenkin kaatumatta ja auraamatta koko matkaa alas asti. 

Olin jo valmiiksi päättänyt että harjoittelen lastenrinteessä ja taikamattohississä niin kauan että sukset alkavat tuntua omilta, kaarrokset ja painonvaihdot tulevat selkäytimestä ja olo tuntuu varmalta.

Ylhäältä katsottuna rinne näyttikin jyrkältä ja mielestä karisi kaikki varmuus. Auraamalla suoraan puuhasta olisi tullut syöksylaskua, joten kaarroksia ja niin pitkälle rinteen poikki kuin mahdollista. Puolessa välissä laskua pahin jyrkkyys taittui ja pystyin nauttimaan laskettelusta. Totesin kuitenkin ettenhän minä vielä mitään osaa. Paljon tarvitaan vielä harjoitusta alle!

Tämä reissu on välitettavasti talven ensimmäinen ja viimeinen, joten tästä on otettava kaikki ilo irti. Sain nimittäin lähtöpäivänä kirjeen sairaalasta ja kutsun jalkaleikkaukseen parin viikon päähän. Leikkauksen jälkeen jalka on kipsissä 6 viikkoa, joten hyvässä lykyssä pääsen rinteeseen kimmeltäville keväthangille tämän reissun jälkeen! 

Nyt riemulla rinteeseen! Rauhaisaa 2. adventtia hirsimökin hellästä huomasta!