Istumme Alli-koiran kanssa kahvila L'atelierin terassilla. Aurinko paistaa ja lämmittääkin öisen kylmyyden jälkeen. Ilmassa on kuitenkin jo syksyn tuntua ja voin suorastaan maistaa suussani kirpeän syysomenan maun.
Täällä on ihanaa kun voi ottaa koira-ystävän mukaan kaupungille nauttimaan tunnelmasta ja aistimaan kaikkea mitä Chamonix tarjoaa.
Kaikki koirat käyvät tervehtimässä Allia ja jopa hän osaa käyttäytyä ja olla syömättä tervehtijöitä. Ehkäpä tämä kokemus kasvattaa hänestäkin kaupunkilaiskoiran.
Minusta on surku lähteä Chamonix'sta, mutta onneksi palaamme tänne lumien tultua. Norjassa vuoret olivat jotenkin peloittavia. Täällä ne tuntuvat sulkevan meidät turvalliseen syleilyynsä. Kuinka minä rakastankaan Ranskaa! Olen kokenut täällä niin paljon ja varmaan suuresta osasta olen unohtanut kertoa teille. Olenko esimerkiksi maininnut Bara Penttejä? Parapentes, liitovarjot. Kauniilla ilmalla, tuulten ollessa suotuisia heidän varjonsa täyttävät taivaan. En olisi ikinä voinut kuvitella edes ajattelevani moista, mutta saatanpa joskus Miehen kanssa...
Autossa eläminen on myös opettanut keksimään epätavallisia ratkaisuja. Minun on tehnyt pitkään mieli lasagnea, mutta kun meillä ei ole uunia. Valmislasagne olisi ratkaisu, mutta kuinka lämmittää se ilman mikroa? Lasagne paistinpannulle, liekki pienimmälle ja haudutetaan kannen alla. Kylläpä onkin kekseliästä. Osaisinpa käyttää kekseliäisyyttäni myöhemminkin, enkä tyytyisi aina helpoinpaan ratkaisuun.
Jään nauttimaan Irish Coffeesta ja crepes sucre et beurresta.
Ihanan näköisiä herkkuja sulla siellä. Maistuis varmaan mullekkin :)!
VastaaPoista