Chamonix, Vuoria, raskas vaellus ja Liito-oravapukutrio

Ranskassa ollaan, edelleen. Asumme ihan Midin hisseillä, pitkäaikaisparkissa. Palveluja parkissa on ainoastaan erinäisten säiliöiden tyhjennysmahdollisuus.

Eilen teimme 9 tunnin vaelluksen 2000 metrin korkeuteen seuraavalle hissiasemalla matkalla Mont Blancille. Parkkipaikalla oli viitta joka ilmoitti hissiasemalle olevan n.3h ja 30 minuutin nousu. Nousumetrejä kuitenkin on tuhat, joten en uskonut että me niin nopeasti pääsisimme ylös. Olimme varanneet hyvin evästä mukaan, ettei matka ainakaan nälkään tyssäisi. Kaikkine pysähdyksineen mrillä meni nousuun 4h, 30 min. Nousun viimeinen pätkä oli sellaista kivikkoa, etten uskonut jaksavani ylös asti, mutta kun Mies kysyi haluanko kääntyä takaisin, totesin ettei nyt enää tässä vaiheessa. Nyt haluan vaan pian sinne vuoristokahvilaan.
Joimme 2000 metrin korkeudessa hyvät kahvit, huikea kokemus!
Pidimme tunnin tauon, vahvistimme itseämme, juotimme koiran ja annoimme senkin levätä.
Yhtäkkiä ilman täytti piirroselokuvan lentokoneet.  Ehdin kysyä Mieheltä mitä nuo hävittäjät ovat. Ilman täytti humina ja jälkikäteen kuultuna ihmisten huuto. Aivan meidän päidemme yläpuolelta lensi kolme liitopukuista tyyppiä. Voit katsoa YouTube sta hakusanalla wingsuit.
Ihan mieletön kokemus, once in a lifetime!
Paluumatkalla mä hyydyin ihan täysin. Viimeiset 400 laskumetriä jalat olivat tulessa, vapisin kauttaaltani, hikoilin kuin pieni eläin ja ajattelin etten jaksa enää yhtään.  Mies hoputti että täytyy pysyä liikkeessä, kohta tulee pimeä. Viimeisillä voimillani raahauduin autolle, juuri ennen pimeän tuloa.
Tänään vietän lepopäivää. Olo on ihsn hakattu, mutta niin hienoja kokemuksia rikkaampi!