Tuuli ulvoo ulkona ja Atlantti lyö korkeat vaahtoopäät rannan jylhiin kallioseinämiin. Lokit kiertelevät kirkuen tyrskyjen päällä ja yksinäinen hylje nousee pinnalle hengittämään.
Minä rakastan merta, aaltojen kohinaa, lokkien kirkunaa. Suolaista tuulta kasvoillani, kesytöntä luontoa ja etuoikeutta olla kokemassa tätä kaikkea Bretagnessa.
Olemme Ranskan länsirannikolla ihanassa, idyllisessä kalastajakylässä nimeltään La Conquet, Konk Leon. Kaupungin nimi ensin ranskaksi ja sitten Bretoniksi.
En ole ajatellut arvottaa kokemuksia, paikkoja tai aikoja, mutta täytyy myöntää että tämä on ollut yksi suuri, unohtumaton päivä Reissupakussa.
...Vie meren tuoksuun, vie mut meren tuntumaan...
Upeelta näyttää; Oliks sen paikan nimi " ka kohtahan konkkaa leo" ���� niin vaikeita nimiä, että pittää viääntää. Allikin näyttää tykkäävän. Äitis
VastaaPoistaUpeaa oli ja on, todella! Joo, loistava viännös, sillähän se jää paremmin mieleen! Tämä on huikea paikka!
VastaaPoistaNiin nättiä! Jostain syystä olen jumittunut aina enemmän Normandian puolelle, ensi kerralla ehdottomasti myös Bretagne tutuksi. Olen huomannut että prosentuaalisesti eniten ranskalaisista asuntoauto matkailijoista tulee juuri Bretagnesta, Kreetallakin olen törmännyt jo muutaman bretagnelaiseen autokuntaan. Täällä olisi tänään karnevaalipäivä, harmaalta näyttää, mutta uskoisin että ihmisten värikkyys muuttaa harmauden :)
VastaaPoista