Vaatteet on mun aatteet

Maripaita, Se tekstistä tuttu!

Olen ollut aiemmin oikea vaatehamsteri. Minulla on ollut esimerkiksi miljoona t-paitaa, eikä silti mitään päällepantavaa. Vaatekaappini on pursunnut vaatteita joista suurin osa  on kuitenkin ollut jotenkin epäsopivia.

Suuren Matkan alla aloin oikeasti tarkastella kaappiani ja ostokäyttäytymistäni kriittisesti. Päätin että panostan vain laatuun vaatteissani ja sillä päätöksellä olen pystynyt hillitsemään ostelua. 

Olen opetellut säästämään rahaa, että saan sellaisia vaatteita, jotka ovat käytössä pitkään ja niitä tulee oikeasti käytettyä. Olen koostanut vaatekaappini niin, että kaikki vaatteet muodostavan kokonaisuuksia, niin arkeen, kuin juhlaankin.

Nyt minulla on aina kaunista päälle laitettavaa ja voin muokata asuja koruilla ja huiveilla.

Helppoa kuin heinänteko, vaikken heinää koskaan olekaan tehnyt!

Perjantai on perhettä täynnä

Täältä, siskon luota, matkamme alkoi melkein vuosi sitten.  Kuinka nopeasti aika oikeasti meneekään?!

Mies lähti kiipeilyreissullle, boulderoimaan, Ahvenanmaalle pari päivää sitten. En miettinyt kauaa jäänkö kotiin möllöttämään Alli-koiran kanssa vai tulenko siskon hoiviin viettämään lapsiperheen arkea.

Kävimme eilen lähellä olevan leikkipuiston kirpputori-tapahtumassa ja löysin ihanan retropaidan. Kävelin myyntipöydän ohi muutaman kerran, mutta paita huusi perääni niin äänekkäästi,  etten voinut jättää sitä pöytään. 

Marimekko, minun sielunkumppanini vaatemaailmassa. Kuosina Annika Rimalan hedelmäkori vuodelta-64. Myyjä sanoi saaneensa paidan vähän niinkuin perintönä. Toinenkin Marimekko paitani, saman suunnittelijan puna-valkoinen pallopaita, on kirppislöytö. Lempivaatteitani!

Muistan vanhan valokuvan mökiltä, jossa minun tätini on lapsi ja hänellä on päällään hedelmäkori-kuosinen paita. 

Ei kertakäyttövaatteita, vaan historian kankaiden havinaa!

Housujen hautajaiset

Älä osta mitään, kierrätä vanhaa, käytä kaikki tavarasi loppuun...

Sain äitiltä perinnöksi ulkoiluhousut muutamia vuosia sitten. Ne taisi alunperin tulla lainaan ja jäi sitten, kun äitiä alkoi säälittää kun kuljin "ei ihan niin uusissa" tamineissa. Ne taisivat olla jo lainatessa liian isot ja nyt matkan varrella suurentuneet entisestään.

Vuosi sitten Alli-koiran kanssa metsälenkillä Alli näki jotakin, säntäsi pusikon läpi ja minä hihnan toisessa päässä kaaduin ojaan ja  terävät oksat repivät lahkeisiin kaksi isoa reikää. Reiät ovat kuitenkin polvitaipeessa, niin eivät näy niin selvästi.

Nyt kuitenkin joudun jo oikeasti miettimään kehtaako tällaisissa housuissa lähteä kaupungille.

Olen jo pitkään etsinyt näille seuraajaa. Mustia suoria housuja, jotka sopivat niin metsään kuin ulkoiluunkin. Olen tainnut olla melko vaatelias, kun ei ole tullut vastaan juuri niitä oikeita.

Läheisestä kauppakeskuksesta löytyi juuri ne oikeat ja vieläpä oikeaan hintaan. Eivät kylläkään ole mustat! Täten vietän teidän kanssanne, rakkaat lukijani, loistavien housujen hautajaisia ja vallan vaihtoa Reissupakussa!