Täällä "kruununmailla", metsän siimeksessä, nettiyhteys on onnettoman huono. Olen yrittänyt pari päivää julkaista edellistä kirjoitusta, huonolla menestyksellä. Kärsivällisyyttä, sielläkin päässä. Kyllä tämä vielä joskus onnistuu.
Miehen kaveri on tulossa lomailemaan meidän matalaan majaamme (korkeimmalla kohdalla vaadittavat 190cm) ensi viikolla. Odottelemme häntä tässä Fontainebleaussa ja Mies nauttii kiipeilystä. Kunhan ilmat vähän lämpenee ja pahin kiipeilynpuutteentuska laantuu, lähdemme Pariisiin!
Minä aloin aikanani seurustella pitkätukkahevarin kanssa. Pitkätukkainen tuosta Miehestä on taas tullut, mutta kiinnostuksen kohteet ovat nykyään hieman toisaalla.
Niihin aikoihin, (kyllä, olemme olleet yhdessä ihmisiän) Veikka Gustafsson oli suuri ihmetyksen aihe. Siis joku on oikeasti vuorikiipeilijä. Ja se oli jotakin hyyyyyvin, hyvin kaukaista minun kokemusmaailmastani.
Kaukana menneisyydessä Mies keksi, ystävän armollisella avustuksella, kokeilla kiipeilyä. Se ei tarinan mukaan ollut rakkautta ensinousulla, mutta siitä se sitten lähti...
Leirintäalueen jälkeen olemme palanneet puskaparkkiin, Fontainebleu'n. Äsken viereisestä autosta lähti n. 60- vuotias kiipeilijä pädi (eli se patja johon voi mukavasti mätkähtää, jos putoaa kiveltä) selässään.Tämä tauti ei ole paranevaa laatua, ei.
Me Alli-koiran kanssa ulkoilemme lähimetsässä. Minä luen sitä aiemmin mainittua dekkaria, väritän värityskirjaa ja Mies viettää laatuaikaa jollakin kivellä. Käymme me välillä kannustamassa Miestä ja toimimassa seuraneiteinä, mutta suurimman osan ajasta kulutamme mukavasti vain oleilemalla. Olemisen sietämätön keveys. Sitä tämä on! Vaihteeksi!
Sinulle kyllä sopii tuo olemisen sietämätön keveys :) Toivotaan suotuisia ilmoja ja. Arjen luksusta elämään. Äitis
VastaaPoistaKyllä, olen luotu tähän olemisen sietämättömään keveyteen.
VastaaPoista