Pyykkipäivä

Olemme leirintäalueella Granadassa. Maria Eugenia sukuineen ja haaremimiehineen omistaa paikan. Täällä tuntuu asuvan hirvittävä määrä porukkaa. Yksi mies koristelee joulupuuta joka päivä vähän eritavalla, toinen  haravoi ja siirtelee roskapönttöjä. Sitten täällä liikkuu hitsari, Maria Eugenia itse ja huonoa englantia puhuva tyttö. Hieman epämääräistä, hieman toisenlaista kuin Ranskan 2 * leirintäalue.

Suihkusta tulee lämmintä vettä ja auto voi olla parkissa ja itse voimme liehua ympäriinsä rauhallisin mielin. Se riittää meille.

Olin säästänyt villapyykin leirintäalueelle. Kävin katsomassa konetta heti tullessamme, mutta siellä oli jonkun pyykit sisällä. Vieressä oleva kuivuri näytti siltä että se syö vaatteet jotka sinne uskaltaa laittaa.

Eilen taas koneessa oli jonkun pyykit, mutta ohjelma oli loppu. Reippaana, kehtaavana tyttönä tyhjensin pyykit koneen vieressä olevaan koriin ja laitoin omani tilalle.  Pesu maksoi 3€/30min. Niinpä valitsin villaohjelman sijaan 30 min kestävän 40° pikapesun. 
Muutamaa minuuttia ennen pesuohjelman loppua menin koneelle kyttäämään, ettei minun pyykkini jää häiritsemään ketään. Huonon englannin tyttö tuli ilmoittamaan että kone jota käytin oli leirintäalueen henkilökunnan oma ja se pyykkiä syövä kuivuri onkin asiakkaiden käyttöön tarkoitettu pesukone. Selitin etten löytänyt respasta ketään jolta kysyä. Hän sanoi että he kaikki asuvat tässä leirintäalueella ja ovat meidän, vieraiden käytössä 24h/vrk. Just joo, ehkä joku Espanjalainen kehtaakin mennä soittamaan heidän ovikelloaan ja kysymään pyykistä  mutta Suomalainen, ei ikinä!
Hmm... onneksi olin kehdannut  käyttää henkilökunnan konetta, olisi muuten jäänyt pyykit pesemättä.
Olisitko sinä valinnut oikeanpuoleisen koneen?