Istun tässä kuskin paikalla. Kuuntelen meren kohinaa, vietän toista adventtia kynttilöitä polttaen ja katson auton ikkunasta avautuvaa maisemaa.
Oli aika elämässämme, jolloin asuimme Helsingin Vuosaaren Aurinkolahdessa. Se oli koti isolla Koolla. Nukkeruusunkuja. Voiko kauniinpaa osoitetta ollakaan?!
Nyt istun aivan toisen meren rannalla, mutta jokin tässä maisemassa (pimeässä) vie ajatukset menneeseen.
Olen matkan aikana huomannut että lapset ovat kaikkialla samanlaisia. Lapsista kasvaa aikuisia, eli olemme pohjimmiltamme kaikki, kaikkialla samanlaisia ja samanarvoisia. Osaisimmepa nähdä toinen toisissamme sen kauneuden ja hyvyyden mikä meihin jokaiseen kätkeytyy. Osaisimmepa sanoa toinen toisillemme kannustavia ja kauniita sanoja.
Hyvää adventtia! Anna hyvän kiertää!
Kaunista pohdintaa - tyttöhän taitaa vilosohvi. isäs
VastaaPoistaOn jouluinen, kaipaava ja eilisen itsenäisyyspäiväjuhlan jälkeinen hyvä mieli
PoistaVoi se Nukkeeuusunkujan aika oli ihanaa aikaa, siihen sisältyy niin paljon muistoja. Olemme iloinneet siellä, itkeneet siellä, syöneet, siivonneet ja tuoneet pienen Benjam pojakin sinne muutaman päivän ikäisenä näytille:)
VastaaPoistaHahaaa, sä pääsit tänne sittenkin!
PoistaTaas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen...
PoistaMä tiedän et taisi avata muistojen arkin kannet auki. Eilen itseasiassa kerroin naapurille että siskolla&sen miehellä oli aina tapana järjestää itsenäisyyspäiväjuhlat (nukkeruusunkujalla) ja on me siellä monet kikatuksetkin saatu aikaan. Mutta uudet ihanat muistot kerääntyy sitten eripaikassa onhan me siell teidän autossakin jo parannettu maailmaa kun muut nukkuvat:)
VastaaPoistaOtamme tavoitteeksi järjestää taas itsenäisyyspäiväjuhlia kun palaamme! Ei se paikka ole tärkein, vaan ne rakkaat ihmiset. Ja mehän parannetaan maailmaa vaikka tekstarein!
PoistaVoi miten suloista luettavaa kun rakkaat tyttöseni keskustelevat:) Äitis
Poista