Fontainebleau,

Miehen "kivihuvipuisto". Tämä on Luojan luoma huvipuisto lähellä Pariisia. Metsät ovat täynnä mitä mielikuvituksellisimpia kiviä.

Olemme olleet täällä metsän siimeksessä nyt muutaman päivän ja olemme (vuoristotermein) odottaneet sääikkunaa, eli kuivaa ilmaa sateiden jälkeen.

Perjantaina ajoimme läheiseen kaupunkiin hakemaan leipää ja lataamaan auton "hupiakkua". Hupiakku 
on mielestäni kaukana huvituksista, sillä sitä käytetään auton lämpimänä ja valoisana pitämiseen.   

Olipa ihanaa päästä kunnon kauppakeskukseen flunssasta huolimatta. Sain rauhassa kierrellä kaikki kaupat läpi oikein luvan kanssa ja kun olisin ollut valmis lähtemään, Mies olikin vielä Wi-Fissä päivittämässä blogiaan,

xpeditionlife.wordpress.com,

josta on luettavissa toinen näkökulma Reissupaku- elämään.

Eilen olimme koko perheen voimin aamupäivällä kivillä. Me Alli-koiran kanssa kannustusjoukkoina. Allinkin mielestä tämä on parasta ikinä!

Rehellinen matkaflunssa

Olemme säästyneet kaikilta taudeilta ja vaivoilta yli puolen vuoden ajan.

Eilisen päivän haasteena oli pestä pyykkiä ja itsemme. Pyykkääminen onnistuikin vallan mainiosti airen vierellä olevassa itsepalvelupesulassa, mutta suihkumatkaa kertyi yhteensä viisikymmentä kilometriä.

Ajoimme lähimpään (lämpimään, sisä-) uimahalliin parin kaupungin päähän. Suihkut olivat halvimmat sitten Norjan. Vain 2€/hlö.

Uimahallissa oli lasten sukelluskoulu ja riemun kiljahdukset ja puheensorina sen mukainen. Ei siis voi hyvällä tahdollakaan puhua rauhallisesta, Zeniläisestä suihkukokemuksesta. Mies nautti lämpimästä suihkusta, kunhan malttoi hetken antaa veden valua. Minun suihkuni oli kylmä alusta loppuun. Sen verran likainen kuitenkin tunsin olevani että syteen tai saveen, nyt ollaan suihkussa, nyt peseydytään!

Sanotaan että flunssa ei tule kylmettymisestä, mutta niin yksi yhteen kylmä suihku ja flunssan puhkeaminen osui, ettei se jätä epäilyksille tilaa. Nyt olen siis sairaana, talviflunssan kourissa.

Häntä hellikäämme!

"Minne mennää? Mennää Jonnee!..."

Sanois' Kotkalainen.

Mies ilmaisi tänään huolestuneisuutensa, kun me vain ajelehdimme päivästä toiseen. Minun mielestäni meillä on ollut kokoajan selvä suunnitelma.

Sään sallimissa rajoissa kuljemme kohti Pariisia ja Fontainebleauta.

Ensin täytyy saada muurahaiset pois Miehen housuista, siihen Fontainebleau, kivihuvipuisto on oivallinen kohde. Hän saa viikon verran kiivetä niin paljon, kuin sielu sietää. Minä avaan Reissupakun oven ja huutelen kannustushuutoja kahvin ja croisantin välistä. Väritän päivät pitkät aikuisten anti stress- kirjaa ja luen dekkaria. Siinä suunnitelmaa kerrakseen!

Sitten kun keli on otollinen, mieli on rauhallinen ja vastaanottavainen, avaamme sielumme portit valon kaupungille, Pariisille!

Digoin, Val de Loire, elämää Loire-joen kainalossa

Olemme edenneet jo hyvän matkaa talvisessa Ranskassa. Olemme muuttaneet ihanaan kylään 300 kilometriä Pariisista etelään. Asumme airelle Loire-joen varrella kylässä nimeltään Digoin. Odottelemme tässä kelien lämpenemistä.

Tännepäin oli luvattu viikonlopuksi lunta ja pakkasta ja sitä tänne saatiin. Eilen me Alli-koiran kanssa uhmasimme lumipyryä ja kävimme kävellen kaupassa parin kilometrin päässä. Eipä näkynyt muita jalankulkijoita, sen verran hurja keli oli. Autoilijat kyllä olivat liikkeellä. En ymmärrä, kuinka he uskalsivat lähteä pääkallokeliin, parhaassa tapauksessa kesärenkaat alla kuten meillä.

Päätimme vaihtaa jo aiemmin länsirannikko-ajatuksen keski-Ranskaan ja olemmekin nyt matkalla Pariisin suuntaan. Atlaninrannikolle oli luvassa vielä kurjempaa säätä ja reitti Ranskan halki olisi kulkenut  vuorijonojen halki. Kyllä on mäkinen maa tämä Ranska.

Huomenna, jos sää sallii, jatkamme matkaa kohti Pariisia.

Joulun toisinto Ranskassa

Ranska, kirjallisuuden kehto! Jopa tavallisesta marketista löytyy hyllytolkulla vakavasti otettavaa kirjallisuutta, klassikoita, romaaneja, sarjakuvia, tietokirjoja yms.

Mies oli etsinyt Espanjasta minulle joululahjaa l' Occitanen pussukan lisäksi. Lahjaa, jota sieltä ei löytynyt. Hän kävi kysymässä sitä myös Gibraltarilla kirjakaupasta, mutta tuloksetta. Nyt parkkipaikan vierestä, E. Leclerc kaupasta hän löysi minulle Pyhimyskirjan, La légende dorée.

Pyhimyskirja on vähän kuin nimipäiväkirja. Siinä on vuoden jokaiselle päivälle "nimipäivä" ja tarina nimenomaisen päivän pyhimyksestä katolisen perinteen mukaan.

Ulkona ikkunan takana sataa lunta. Pöydässä palaa Iittalan Kivi- tuikut! Ihana joulu tammikuussa!

Eikai pakkasta?

Vettä sataa jo kolmatta päivää. Olemme taatusti ansainneet tämän, eihän elämä voi olla pelkkää auringon paistetta. Toisaalta,  olimmehan me saarroksissa tulvien takia jo aiemmin Ranskassa. Eli nyt olisi korkea aika sille auringonpaisteelle, eikö vain?

Me tulimme tänne Etelä-Eurooppaan räntää, loskaa ja pimeyttä pakoon.Nyt matkamme on hieman tyssännyt talven tulon takia.

Olemme parkissa E. Leclerc kaupan pihassa, Bollènessa, 32 kilometriä Montelimarista etelään. Tänään olisi tarkoitus jatkaa matkaa kohti länsirannikkoa, mutta odottelemme kelien lämpenemistä, sillä lähipäiviksi Pariisiin on luvattu jopa pikku pakkasta ja meillä on kesäkumit alla.

Tällaisina päivinä Reissupaku tuntuu sillipurkilta. Väliverho ohjaamoon on kiinni, ettei lämmöt karkaa, eikä kosteus pääse tunkeutumaan asuintiloihin. Nautimme kahvit ja ruoat vierekkäin istuen kahden hengen sohvalla. Alli-koira makaa omalla paikallaan pöydän alla, jolloin edes jaloille ei jää mukavaa tyhjää tilaa.

Etenimme tänään, keskiviikkona 21.1.15 lähemmäs Lyonia, kunnes alkoi sataa lunta. Ihanaa, taidamme viettää Ranskassa toisen, oikean tuntuisen joulun!

Paavillinen Avignon

Saavuimme Avignoniin lauantaina  iltapäivällä suoraan lintusuistolta. Olimme päättäneet,  että olemme ansainneet hieman hemmottelua ja päätimme viettää leirintäalueella pari yötä turvallisessa parkissa,  suihkujen ja pesukoneiden äärellä.

Kävimme illalla pienellä kävelyllä Avignonin muurien ympäröimässä keskustassa. Kaupunki oli taas kuin elokuvalavasteet. Hieman epätodellinen, mutta kuitenkin eläväinen vanha kaupunki.

Voi miten ihanaa olikaan kävellä ihanien luksusputiikkien näyteikkunoiden ohi. Käydä haaveilemassa tuhannen euron laukuista ja asusteista. Kuljeskella Miehen kanssa pikku kujia illan hämärtyessä. Pysähtyä katsomaan valaistua karusellia ja aistia Ranskalaista tunnelmaa.

Miksi Avignonissa on Palais de papes, paavien palatsi? Eikö paavi olekaan elänyt aina Vatikaanissa?

1300- luvulla paavin istuin siirrettiin vuosikymmeniksi Avignoniin, Ranskaan. Kaikki yhdeksän paavia, jotka ehtivät hallita Avignonissa olivat ranskalaisia. 

Toissapäivänä, sunnuntaina oli paavillinen päivä ja lähdimme palatsille jo aamupäivästä. Palatsi oli hieno ja mielenkiintoinen turistikohde. Jokainen paavi oli halunnut lisätä oman kädenjälkensä palatsikompleksiin. Siksi ei voida oikein enää puhua palatsista, vaan palatseista.

Lintukoto Ranskassa

Oih, vaaleanpunainen, ikiaikaisen näköinen lintu, jolla Herttakuningatar pelaa krokettiä Liisa Ihmemaassa- kirjassa.

Minun sydämeni on myyty!

Flamingo ei ole kaunis, eikä se voi kehuskella lauluäänellään, mutta jotakin kiehtovaa tuossa kumman näköisessä otuksessa on.

Olimme tänään Parc Ornithololgique du pont- du- Gaun lintupuistossa Rhône-joen suistoalueella.  Siellä talvehtivat myös meille tutut lokit, mutta puiston suurin vetonaula ovat ehdottomasti sadat flamingot, jotka jokisuistolla elävät.

Ihana puisto, joka on perustettu lintuja kunnioittaen,  mutta kävelykierros on järjestetty niin että kaikkia lintuja pääsee katsomaan lähietäisyydeltä niitä häiritsemättä.

Puistossa lyhyemmän kierroksen varrella ( 2,6 km) on flamingojen lisäksi haikaroita, sorsia, lokkeja, nokikanoja, liejukanoja, punasotkia ja useita pikkulintuja, joita en vielä tällä lintubongaus- kokemuksella tiedä tai tunnista.

Ranska ja blini-illlallinen

Kylläpä tämä Ranska tuntuu kotoisalta, vaikka yöpymispaikkamme on melkoisen sekalainen seurakunta.

Vieressä on moninainen kokoelma reissussa rähjääntyneitä autoja, eri maiden rekistereissä. Uudehko Fiat Dukato on keittänyt yli ja makaa Airen reunalla hylättynä. Vieressä on spray- maalein koristeltu alkovimallin asuntoauto Italian rekisterissä. Rekassa keitetään kumman makean tuoksuista tavaraa. Mahtuu tänne ihan kunnollisiakin ihmisiä Isosta- Britanniasta, Ranskasta ja me keskiluokkaiset, tietty.

Tämä Aire on Méze-nimisen paikan rajalla, lentokoneiden ilmatien alapuolella, jalkapallokentän laidalla ja melkeinpä keskellä ei mitään.

Hain tänään kuitenkin kaupasta ranskalaista baguettea,  paikallista punaviiniä (kalliiseen 1,68€ hintaan), Bonne Maman mansikkahilloa ja Ranskalaista maustamatonta jogurttia, blinejä ja ihanaa porkkanaraastetta! Olo on taas kuin olisi kotona. Jos uskoisin yhtään entisiin elämiin olisin  varmasti ollut Ranskalainen ennen, niin kodilta tämä maa on aina tuntunut kaikesta töykeydestä huolimatta.

Espanjassa ihmiset halusivat ymmärtää mitä yritit haparoiden sanoa. Täällä Ranskassa  nämä ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, vaikka puhuisi täydellistä Ranskaa, mutta lausuisi yhden kirjaimen  liikaa. Minua henkilökohtaisesti se ei haittaa, kannustaapa opiskelemaan kieltä lisää.

Huomiseksi yritämme päästä leirintäalueelle ja Rhône-joen suistolle katsomaan flamingoja. Jos en olisi nähnyt niitä elävänä jo edellisellä kerralla ohi ajaessamme,  en uskoisi näitä upeita lintuja elävän luonnonvaraisena Euroopassa, mutta todistettavasti niin on täällä Etelä-Ranskassa.

Kaurapuuroa ja soijamaitoa

Jääkaappi, se oikea, kaasulla toimiva ei ole käytössä. Pari päivää sitten ostin lähikaupasta soijamaitoa, kun ajattelin että se säilyy paremmin vähän lämpimämmäsäkin, kuin "normi maito". Purkin kyljessä lukee Sabor normal, eli maustamaton (normaali maku), mutta se maistui vähän  vanilijalta. Tutkailtuani tuoteselostetta, huomasin että maitoon on lisätty sokeria ja se olikin tosi hyvää!

Kun ruokapussi alkaa ammottaa tyhjyyttään. Kauppa on kiinni ja alkaa olla nälkä, mikä neuvoksi?

Meillä on matkassa vielä Suomesta ostettuja kaurahiutaleita. Täällä Reissupakussa tulee aika harvoin keitettyä puuroa, mutta tänään päätimme tehdä luksusluokan kaurapuuron.

Keitä puuro ohjeen mukaan veteen. Muista suola! Ihan keittämisen lopuksi lisää puuroon loraus soijamaitoa (makeutettu sokerilla). Nauti puuro viikunahillon kanssa.

Ihanaa! Tätä puuroa voisi olla paremmassakin hotellissa aamupalalla!

Kaik o mänt

Mobiilidata, kaasu, Espanja... Kaikki on lopussa.  Seuraavat päivitykset tulevat taas mäkkärin armoisessa huomassa, ilman kuvia, tottakai. Tänään Ranskaan!
Pysykäähän kyydissä, katsotaan mitä Ranska tarjoaa!

Taputellaan Espanja pakettiin

Tänä aamuna, keskiviikko 14.1 lähdimme ajamaan Margalefista kohti pohjoista, Gironaa ja Ranskaa. Alustava ajatus oli ajaa tänään rajan yli ja jäädä yöksi Airelle joka on heti Ranskaan saavuttaessa.

Nälkä ja  väsymys kuitenkin veivät voiton ja kurvasimme ruokakaupan kautta tutulle levähdyspaikalle.

Tähän Quartiin tulimme ensimmäiseksi yöksi saavuttuamme Espanjaan  1,5 kuukautta sitten, joulukuun alussa. Ympyrä sulkeutuu ja vietämme tutussa paikassa Espanjan EK:n viimeisen yön. Huomenna vielä vähän turisteilua ja sitten: France! J'arrive!

Olimme viihtyneet niin hyvin Ranskassa syyskuusta marraskuuhun, että lähdimme kohden Espanjaa vähän pitkin hampain. Heti rajan ylitettyämme huomasimme suuren eron maiden välissä ja se ei tuntunut aluksi kovin rohkaisevalta. 

Minä kaunosielu-sinisilmä olin järkyttynyt naislaumoista jotka houkuttelivat rekkakuskeja ja muita kulkevaisia tien varsilla suorastaan härskisti.  Ensimmäinen ajatus oli että haluan heti Ranskaan takaisin, tai jopa Suomeen saakka, jossa voin ummistaa silmäni maailman realiteeteilta.

Ajoimme Espanjaan tulomme ensimmäiseksi yöksi tähän Quartiin, ihan Gironan viereen. Rauhallinen, siisti ja toimivin peruspalveluin varustettu alue rauhoitti mielen ja päätin antaa Espanjalle mahdollisuuden yllättää minut iloisesti.

Ensimmäinen kohde Girona yllättikin niin täydellisesti, että uskalsin uskoa ja toivoa Espanjan erikoiskokeen onnistuvan jopa paremmin kuin hyvin.

Girona- Malaga- Granada- Malaga. Rannikkoa, aurinkoa, rantaa, Churroja, itsenäisyyspäivä, joulu, uuden vuoden vaihde, hienoja maisemia, mukavia ihmisiä, koti-ikävää, mukavaa kiipeilyä, upeita lintuhavaintoja ja arkea Reissupakussa, niistä on puolitoista kuukautta Espanjassa tehty!

Kylän koirat

Jos mitään muistan kouluajoilta, Veikko Huovisella on Kylän koirat -  niminen romaani.  Nyt kommenttikenttä laulamaan. Onko sen nimistä kirjaa ollenkaan? Onko se Veikko Huovisen hengentuote? Mistä se kertoo?

Ensimmäisenä päivänä menimme kiipeilyalueelle asfalttitietä pitkin. Tien vieressä oli epämääräinen rakennelma, josta kuului kova haukunta. Mies ja Koira kävelivät häkkien ohi, mutta minä jäin selvittämään häkkikoirien kohtaloa. Onko joku hylännyt koirat sinne, mutta käy kuitenkin viemässä niille ruokaa ja vettä. Miksi? Myöhemmin illalla kahdesta lukitusta autotallista kuului samanlainen mekkala ihan kylän keskustassa. Kummassakaan talossa ei näytä asuvan ketään.

Ariegessa, Alliatissa, Ranskan kiipeilykalliolla romaani tuli mieleeni ensimmäisen kerran. Hiljainen kylä, joka oli oma kuntansa ja jonka "kaupungintalo" oli auki tiistaisin klo 12-13. Näimme siellä kolme ihmistä, mutta koirat haukkuivat ja ulvoivat melkein koko päivän. Kun yksi koira aloitti konsertin, muut yhtyivät kuoroon välittömästi ja meidän Alli-koira kuunteli pää kallellaan meteliä. Kun kysyimme mitä koirat kertovat, Alli totesi niiden haukkuvan ranskaksi sellaisella murteella, jota hän ei ymmärrä.

Margalefissa on melkein joka autossa koira. Ne lenkittävät itse itseään ja toinen toistaan tässä parkkipaikalla.

Täältä löytyy "Räpätäti", pieni valkoruskea tyttökoira, joka pitää hirveää meteliä. Haukkuu ja murisee kaikelle ja kaikille, mutta on niin pelokas että kun Alli vähän murahtaa sinnepäin, Räpätäti juoksee häntä koipien välissä omalle autolle. Samassa retkikunnassa on  "Pierre-täti", karkeakarvainen metsästyskoira, joka on kiinnostunut vain hajuista. Husky-poika ja musta-Mies ovat käyneet tekemässä tuttavuutta Allin kanssa ja tapaamiset ovat sujuneet ihan rauhallisissa merkeissä.

Eilen parkkipaikalla jolkotteli myös komea tanskandoggi uros. Siinä olisi ollut oikean kokoinen leikkikaveri, mutta kalliolla vieraskoirakiintiö oli jo tullut täyteen, niinpä pidimme oven visusti kiinni ja meidän prinsessan sisätiloissa. 

Häkkikoirien salaisuus selvisi lauantai-iltana, kun yritin käydä  läheisessä hotellissa kyselemässä suihkumahdollisuutta. Pihassa oli kaksi pick-up autoa, joiden perässä oli suljettu peräkärry, jonka laitaan nojaili kaikkensa antaneita koiria ja lavalla oli neljä kuollutta isoa villisikaa. Työkoiria selvästikin, jotka otetaan mukaan vain metsälle. Ei mitään hienohelma kaupunkilaisia seurakoiria.

Margalef edelleen ja edelleen

Jos on löytänyt paikan jossa molemmat viihtyvät, miksi mennä merta edemmäs kalaan. Täällä Margalefissä mäkin IHAN OIKEASTI tykkään tästä kiipeilyhengailusta, kun kalliot aukeaa suoraan asfalttitieltä, aurinko lämmittää mukavasti ja kiivettävää on niin paljon kuin Mies keksii haluta ja kaiken tasoiset reitit ovat ihan vierekkäin.

Tänään tulimme onnistuneen kiipeilypäivän jälkeen pesemään pyykkiä ja ulos syömään. Vaihtoehtoja löytyi oikein neljä ruokapaikkaa kylässä jota ei oikeastaan tunnu olevan edes olemassa. Valitsimme illanvietto- ja pyykinpesu paikaksi  El Raco de la Finestra hostellin, jonka perustanut kiipeilijä Jorgi Pou. Hän etsi itselleen uutta kiivettävää, jäi tänne Margalegiin asumaan ja päätti avata hostellin itselleen elinkeinoksi. Aika hienoa! Haluamme ehdottomasti tukea hänen elinkeinoaan! Totta puhuakseni, kävimme jo eilen täällä suihkussa!

Fuengirolassa asuu 15-20 tuhatta Suomalaista ja vasta nyt, täällä hostellilla tapasimme ensimmäiset Suomalaiset kahdeksaan kuukauteen  kiipeilijöitä tietenkin.

Vaihtoehtona olisi ollut esittää ettei edes huomaa maanmiehiä, mutta mä olen jo niin "ihmiskontaktin tarpeessa", että päätin että tänä iltana en halua ypöillä perisuomalaiseen tapaan, vaan tuppauduin seuraan.

Meidän Reissupaku elämä on monen muunkin haaveena ja se olikin oivallinen aasinsilta tutustumiseen. Olipa todella hauska ilta! Toivottavasti tavataan vielä Suomessa! Tai autobaanalla!

Margalef jatkuu

Tänään on äidin syntymäpäivä! Paljon onnea äiti täältä Espanjan auringon alta!

Aurinkoa, lämpöä, paljon erimaalaisia kiipeilijöitä. Jos et varsinaisesti halua rämpiä metsässä tai arpoa kiipeilykallioita, tämä on paikka juuri sinulle! Täältä löytyy myös maailman ainoita 9b reittejä kiivettäväksi, jos peruskalliot on jo kaluttu (kiipeilyreitit alkavat yleensä 3, jota lapset kiipeävät ja 9 b on vaikein reitti, jota pystyy kiipeämään vain muutama huipputason kiipeilijä maailmassa.)

Jos blogistani ei ole käynyt vielä ilmi, minä en harrasta kiipeilyä,  vaan pelkään korkeita paikkoja kuollakseni, mutta olen naimisissa "sisiliskon" kanssa, jonka elämään kivet ja kalliot antavat sisältöä. Ja täällä me nyt olemme, kiipeilijän paratiisissa ja varmistajan lepokodissa. Päivälämpötila on tänään ollut lähellä +20°C ja aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta.

Ainoa huolenaihe on alati vähenevä kaasu. Jääkapin olemme jo sulkeneet muutama päivä sitten, saadaksemme nauttia hellalla keitetyt kahvit ja teet. Jääkaapin virkaa toimittaa vanha, mökeiltä tuttu maakellari (oven välissä, pelkääjän paikan vieressä). Meillä on lämpömittari makuualustan päällä ja "jääkaapissamme" on ollut noin +8C, vaikka ulkona, auringossa onkin lämmin. Emme halua enää Espanjalaista kaasupulloa Suomalaisen, Saksalaisen ja Ranskalaisen pullon lisäksi.
Ainaki  huomisen nautiskelemme vielä täällä auringosta, ilmaisesta parkista ja kiiprilyilmapiiristä!

Margalef

Taas sarjassamme kokemuksia, joita ei muuten olisi tullut vastaan. 

Tämä Margalef on pikkiriikkinen kylä Kataloniassa, Espanjassa. Täällä on jollain tavalla aavemaista  ja toisaalta taas ei yhtään. Kauempaa katsottuna tämä on pystyyn kuollut kylä, mutta selvästi kiipeilijät tuovat tänne elämää.  Rakennukset ovat tyhjillään tai todella rapistuneita ja ihan vieressä on juuri rakennettu talo. Voisi olettaa että täällä on kesällä ihan toisenlainen meno, niin paljon tänne on rakennettu siltoja, parkkipaikkoja ynnä muita.

Tänään kävimme kiipeilykalliolla, johon oli suht' helppo lähestyminen päällystettyä tietä pitkin ja vain pieni jyrkkä mäki kallion juurelle. Mies kiipesi minun ehdotuksestani melkein kaikki reitit sillä sektorilla  (El Pet de monja) vaikeusjärjestyksessä.  Vähän haastetta hänellekin.

Nyt istumme paikallisessa baarissa, jossa on meidän lisäksemme vajaa kaksikymmentä asiakasta. Ihan mielikuvituskylä keskellä ei mitään!

Matka jatkuu

Olemme jälleen kolmin, vailla tarkempaa suunnitelmaa tai aikataulua. Kuljemme päättäväisesti kohti pohjoista, mutta vapaaseen tahtiin ja avoimin mielin.

Delta dell'Erben airella oli ihanan rauhallista ja hiljaista. Siellä oli hyvä viettää yö kauppakeskuksen parkin jälkeen. Liikenteen äänet jäivät kauas taakse ja vain jokunen lintujen välienselvittely herätti yöllä.

Aamulla kävimme ihastelemassa suistoalueen linnustoa ja onnistuimme näkemään kuningaskalastajan  sekä erilaisia haikaroita. 

Kivojen kahvien jälkeen lähdimme ajamaan kohti Margalefia ja kiipeilykallioita.

Reissupakussa maailman pahuus tuntuu olevan kaukana ja onneksi niin. Emme paljon lue uutisia, emmekä muutenkaan seuraa maailman politiikkaa tai tapahtumia.  Kyllä joku aina kertoo jos täytyy varoa johonkin maahan menemistä. Täällä Espanjassa, niinkuin ei Ranskassakaan näy kauppojen kassoilla kissankokoisin kirjaimin lööppejä, kuten Suomessa. Eilen kuitenkin saimme tietoja Ranskassa tapahtuneesta murhenäytelmästä lehden toimituksessa  ja luimme Mäkkärin Wi-Fissä Helsingin Sanomien uutiset aiheesta. Voi miten surullista!

Pyhästä Tomerasta jokisuistolle

Tänään matkamittariin  kertyi taas noin 400 kilometriä, samoin kuin eilenkin.

Lähdimme Santomerasta huoltoaseman parkista aamulla kohden Barcelonaa ja toiveena oli päästä Margalefin kiipeilykallioille.

Tarvitsimme ruokatäydennystä sekä mahaan, että kaappeihin, joten ajatuksena oli ajaa Benicarlon Burger Kingiin (suuri seikkailu Mäkkärin jälkeen) ja sen päälle Lidliin.

"Matti", navigaattorimme löysi meille Benicarlon hampurilaisbaarin, mutta päästyämme pihaan totesimme hampurilaisten paistamisen nähneen viimeisen päivävänsä jo aikaa sitten. Vieressä oli vielä kauppakeskus, joka sekin tuntui  vetävän viimeisiä henkäyksiään ja kaikissa ikkunoissa luki -70%. Surullista, niin surullista.

Kaiken surkeuden jälkeen päätimme viettää yön tulomatkalta tutuksi tulleella jokisuistoalueella Delta del' Erbellä, jossa muun muassa monenlaiset haikarat talvehtivat. Täällä luonnon keskellä, lintujen ympäröimänä maailman murheet unohtuvat.

Adios Los Patios

Eilen Itämaantietäjät saapuivat Malagaan.

Tiesin ja aavistin että loppiainen on suuri juttu Espanjassa, mutta tällaista karnevaalitunnelmaa en osannut kuvitellakaan.

Lähdimme tyttöporukalla katsomaan kulkuetta, joka oli ilmoitettu alkavaksi klo 17. Katujen  varret olivat täynnä ihmisiä ja lopulta kaikki lapset eivät malttaneet pysyä aitojen takana, vaan toinen toistaan kannustaen lähtivät juoksentelemaan ajokaistoille, jotka olivat suljettu liikenteeltä kulkueen takia.

Tunnin odottelun jälkeen kaukana alkoivat vilkkua poliisiautojen valot. Poliisisaattueessa saapuivat Harley Davidson -moottoripyörät, soittokunta, jonglöörit ja sarjakuvahahmot. Kaikki heittivät karamellejä aitojen takana seisoville ihmisille. Monella olikin muovipussi mukana, johon sai kätevästi kerättyä karkit.

Me emme nähneet Itämaantietäjistä vilaustakaan, kun päätimme lähteä metrolle hyvissä ajoin,kahden tunnin jälkeen, ennen kuin kaikki muutkin  päättäisivät lähteä kotiin.

En saanut yhtään karamellia, kun keskityin ottamaan valokuvia. Tänään surukseni huomasin että kamerassa oli väärä muistikortti, joka ei sovi Miehen kännykkään.

Nyt olemme tulleet jo hyvän matkaa pohjoiseen. Olemme yötä parkissa Santomerassa ja jatkamme matkaa huomenna kukonlaulun aikaan kohti Barcelonaa!

Vamos a la Playa

Lisää kiipeilyä, nyt Nerjan rantakivillä. Team pysyy samana

Kiipeilyn kuumaisemassa

Tulimme uudenvuodenpäivän kunniaksi kiipeilemään vieraidemme kanssa El Torcal nimiseen paikkaan. Aurinko paistaa ihanasti, melkein pilvettömältä taivaalta, mutta tuulee ihan vietävästi. Tuntuu melkein siltä kuin tuulisi Afrikasta asti.

Miesten ilmeet ovat autuaat ja kiipeilyn himo on käsin kosketeltavaa.