Kylän koirat

Jos mitään muistan kouluajoilta, Veikko Huovisella on Kylän koirat -  niminen romaani.  Nyt kommenttikenttä laulamaan. Onko sen nimistä kirjaa ollenkaan? Onko se Veikko Huovisen hengentuote? Mistä se kertoo?

Ensimmäisenä päivänä menimme kiipeilyalueelle asfalttitietä pitkin. Tien vieressä oli epämääräinen rakennelma, josta kuului kova haukunta. Mies ja Koira kävelivät häkkien ohi, mutta minä jäin selvittämään häkkikoirien kohtaloa. Onko joku hylännyt koirat sinne, mutta käy kuitenkin viemässä niille ruokaa ja vettä. Miksi? Myöhemmin illalla kahdesta lukitusta autotallista kuului samanlainen mekkala ihan kylän keskustassa. Kummassakaan talossa ei näytä asuvan ketään.

Ariegessa, Alliatissa, Ranskan kiipeilykalliolla romaani tuli mieleeni ensimmäisen kerran. Hiljainen kylä, joka oli oma kuntansa ja jonka "kaupungintalo" oli auki tiistaisin klo 12-13. Näimme siellä kolme ihmistä, mutta koirat haukkuivat ja ulvoivat melkein koko päivän. Kun yksi koira aloitti konsertin, muut yhtyivät kuoroon välittömästi ja meidän Alli-koira kuunteli pää kallellaan meteliä. Kun kysyimme mitä koirat kertovat, Alli totesi niiden haukkuvan ranskaksi sellaisella murteella, jota hän ei ymmärrä.

Margalefissa on melkein joka autossa koira. Ne lenkittävät itse itseään ja toinen toistaan tässä parkkipaikalla.

Täältä löytyy "Räpätäti", pieni valkoruskea tyttökoira, joka pitää hirveää meteliä. Haukkuu ja murisee kaikelle ja kaikille, mutta on niin pelokas että kun Alli vähän murahtaa sinnepäin, Räpätäti juoksee häntä koipien välissä omalle autolle. Samassa retkikunnassa on  "Pierre-täti", karkeakarvainen metsästyskoira, joka on kiinnostunut vain hajuista. Husky-poika ja musta-Mies ovat käyneet tekemässä tuttavuutta Allin kanssa ja tapaamiset ovat sujuneet ihan rauhallisissa merkeissä.

Eilen parkkipaikalla jolkotteli myös komea tanskandoggi uros. Siinä olisi ollut oikean kokoinen leikkikaveri, mutta kalliolla vieraskoirakiintiö oli jo tullut täyteen, niinpä pidimme oven visusti kiinni ja meidän prinsessan sisätiloissa. 

Häkkikoirien salaisuus selvisi lauantai-iltana, kun yritin käydä  läheisessä hotellissa kyselemässä suihkumahdollisuutta. Pihassa oli kaksi pick-up autoa, joiden perässä oli suljettu peräkärry, jonka laitaan nojaili kaikkensa antaneita koiria ja lavalla oli neljä kuollutta isoa villisikaa. Työkoiria selvästikin, jotka otetaan mukaan vain metsälle. Ei mitään hienohelma kaupunkilaisia seurakoiria.