keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Vettä sataa, on märkää ja koleaa.

Mieleen hiipii, tahtomattakin, harmistus. Kenelle on, aikojen alussa, tullut edes pieneen mieleen asettua tänne kylmään Pohjolaan kaskeamaan, hiomaan kirveitä ja mököttämään yksin savupirteissään?

Luin La Bisbal de Falsetissa, Espanjassa ollessamme useammankin uutisen suomalaisista, jotka olivat muuttaneet Espanjaan talvehtimaan. Lehtijutuissa toistui se kuinka etelässä elämä oli sosiaalisempaa ja iloisempaa. "Eihän sitä nyt kukaan viitsi räntäsateessa seurustella".

Miksei? Kuka niin on päättänyt?

Nautin reissullamme suunnattomasti suuresta seurueestamme, joka kokoontui yhteisen aterian ääreen raskaan kiipeilypäivän jälkeen. Kiitos ihan jokaiselle! Juuri Sinä teit reissustamme onnistuneen. Pilkkopimeässä. Luit aivan oikein, pilkkopimeässä. Ei kukaan halunnut katsella maisemia, vaan keskityimme seurustelemaan.

Me kaikki olimme lomalla, myönnettäköön, mutta olisikohan aivan mahdotonta viettää sosiaalista elämää työviikon keskellä tai viikonloppuna? Kutsua ihmisiä syömään tai viettämään iltaa yhdessä?

Minä ainakin olen päättänyt yrittää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti