Kuten aiemmassa kirjoituksessa totesin, rohkea Henkilö kävi kysymässä pääsisikö kirkkoa mitenkään katsomaan. Emme osanneet edes kuvitella mitä uskallus toisi tullessaan.
Ihana rauha ja kiireettömyys oli ehdottomasti reissun parasta antia. Jossain vielä eletään niin että lapset herätetään aamulla marssilaululla koulubussille(näin päättelimme, ellei kyseessä sitten ollut katalonialainen vapaustaistelulaulu). Ympäri kylää oli kovaääniset ja aamulla 8.45 iloinen marssilaulu herätti kiipeilyssä kaikkensa antaneet sotilaat meidänkin majapaikassamme.
Kirkon kellot soivat yöllä ja päivällä. Tasatunnein kellonajan, 15 yli kerran, puolelta kaksi ja varttia vailla kolme kertaa. Torstaina puoli viideltä kirkonkellot soivat kolmekymmentä kertaa, kyllä, seisoin ikkunan ääressä ja laskin. Hieman sen jälkeen muutkin kirkkoon tutustumaan halunneet saapuivat majapaikkaamme.
Epäilevinä astuimme sisään. Kirkko oli paljon suurempi ja kauniimpi kuin miltä ulospäin vaikutti. Kaikkialla oli hämärää kuvassa olevaa sivualttaria lukuunottamatta. Mummo ja pappa istuivat jo penkillä ja lisää väkeä tuli kirkkoon kokoajan. Herrashenkilö kävi sytyttämässä alttarille kynttilätkin ja sama herra puki päällensä valkoisen, punaisin ja mustin ristein koristellun papin kaavun. Sitten, yllätys, yllätys, alkoi Messu ja pappi viittoi meidätkin sisään.
Arkoina astuimme sisään valaistuun tilaan. Emme olisi edes kehdanneet olla menemättä, koska meidän pyynnöstämmehän kirkko avattiin. Pappi puhui katalaania, eikä meistä kukaan ymmärtänyt, muutamia yksittäisiä sanoja lukuunottamatta, mitään. Pappi kysyi "lähestulkoon viittomakielellä" otammeko mekin ehtoollisen? Katsoimme toisiamme hölmistyneenä ja nyökkäsimme suomalaisen varovasti. Niin me suomalaiset kiipeilyturistit osallistuimme Katalonialaiseen, katoliseen Messuun ja ehtoolliseen muiden kyläläisten kanssa.
Messun jälkeen pappi kysyi mistä me olemme kotoisin. Ilmeisesti hän olisi tarjonnut Saksaa meidän kotimaaksemme. Katalaanin ja elekielen avulla hän esitteli meille ja seurakuntalaisille kaunista ehtoollismaljaa, joka oli veistetty Jerusalemin oliivipuusta.
Majapaikassa sitten pohdimme ja tulimme siihen tulokseen että kylässä ilmeisesti viestitellään kirkonkellojen avulla ja 30 lyöntiä ennen Messun alkua tarkoitti että 30 minuutin kuluttua alkaa Messu.
Ihana Bisbal de Falset, joka tuntuu, näin jälkikäteen,ihan mielikuvituskylältä. Vielä jossakin eletään näin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti