Bagnols mettässä

"Mua ei kiinnosta mikään muu kuin kiipeily".
No, mitä siihen voi sanoa?
On aika antaa Miehen taas päättää suunta ja siirtyä kivien varjoon. Muutenkin muutama päivä yhdessä paikassa riittää vallan mainiosti. Sitten alkaa tuntua siltä,  et tää on niiiiiiiin nähty, tää paikka.

Viime yönä heräsimme molemmat valtavaan ukkoseen. Ihastelimme luonnon näytelmää turvallisesti Faradayn häkistä käsin. En muista todistaneeni sellaista jytinää ja valoshowta koskaan aiemmin. Ei ollut vaikeaa samaistua antiikin kreikkalaisiin tai muinaisiin norjalaisiin, jotka ajattelivat ukkosen syntyvän siitä että ukkosen jumala Zeus Kreikassa tai Thor Norjassa ajaa vaunuillaan. Toden totta, aivan kuin Thor olisi ajanut Kotkan mukulakivikatuja edestakaisin, sellaista jytinää ukkonen piti. Seuraavaksi vuoroon tulivat salamat. Ne valaisivat koko taivaan, olivat kuin diskovalot välkkyessään, mutta mutta selkeitä salamoita niistä ei näkynyt. Mies epäilikin niiden olevan pilvisalamoita, joissa sähköpurkaus tapahtuu pilven sisällä.

Tänään kävimme täydentämässä ruokavarastot ja ajoimme lähellä olevalle rotkolle, pitämään sadetta. Paikan nimi on Bagnols-en-forêt, eli Bagnols metsässä.
Huomisesta alkaen on luvattu parempaa ilmaa, joten tänään vain syömme, nukumme, pelaamme ja kökötämme kotona. Huomenna sukellamme taas kiipeilyn ihmeeliseen maailmaan. Rotkolta saatte sitten  kuviakin täältä, tuonne sateeseen ei viitsi lähteä heilumaan kännykän kanssa.

Ruoaksi tein tänään:
2 annosta
JAUHELIHAPIHVIT
CUCCINI- PAPRIKAHÖYSTÖN KANSSA
Naudan jauhelihaa 200g
1/2 sipuli
3 valkosipulin kynttä
Vihreä paprika
Pieni kesäkurpitsa

1.Mausta jauheliha suolalla, pippurilla ja chilillä. Muotoile lihasta 2 pihviä.
2.Kuullota öljy-voiseoksessa sipuli ja valkosipulin kynnet, lisää kesäkurpitsa ja paprika kuutioituna pannulle sipuleiden sekaan. Mausta höystö suolalla, pippurilla, chilillä ja lorauksella hunajaa. Kaada päälle punaviini ja anna hautua hetki.
3. Paista kaksi pihviä kummaltakin puolelta kypsiksi höystön kanssa samalla pannulla, jolloin höystöstä irtoaa makua pihveihin ja päinvastoin.
Nautitaan tuoreen patongin kanssa hyvässä seurassa.
Jälkiruoaksi Mies keitti hyvät kahvit.

Päivän pyhimys ja ruokaa Reissupakussa

Tänään oli kylällä markkinat, tai tori. Menimme sinne suurin odotuksin, mutta valikoima oli hyvin vaatimaton, tai siellä ei ollut mitään mikä olisi kiehtonut meitä. No, tuoreet artisokan sydämet...hmmm, ehkä haemme niitä seuraavalla kerralla, ihan koe-ja maistelumielessä.
Kävimme toripäivän humussa Johannes Kastajan kirkossa, joka on Varin departmentin suurin kirkko. Sieltä löysimme Saint Roch-pyhimyksen patsaan ja Wikipedia kertoi meille tarinan hänestä.

St Roch (n. 1348-1376/79) on koirien, polvivaivaisten, ja syyttöminä tuomittujen suojelupyhimys. No joo, on siellä koleraa ja muitakin vaivoja, mutta nämä nyt sopivat meidän tilanteeseen niin hyvin. Täytyypä etsiä käsiin pyhimyskalenteri, niin joka päivästä tulee juhlapäivä.

Toripäivän jälkeen oli aika palata kotiin lounaalle,kuten kunnon Ranskalaisetkin tekevät. Munakoison pätkä oli menossa hyvää vauhtia kohti 'good bye'-osastoa, joten se valikoitui lounaan raaka-aineeksi helposti.  Olimme keittäneet eiliseen salaattiin kananmunia, aineksista syntyi:

TÄYTETYT KANANMUNAT
2 annosta

2 kananmunaa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
Pala munakoisoa
Oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja pieni nokare voita.

Keitä kananmunat mekko koviksi, n.10 min. Jäähdytä hyvin, mielellään jääkaapissa seuraavaan päivään. Halkaise munat pituussuunnassa ja koverra keltuainen pois.
Kuullota oliiviöljyssä 1 sipuli ja valkosipulinkynnet. Lisää munakoiso ja keltuaiset. Pyörittele seosta hetki sipulien kanssa. Lisää nokare voita. Mausta suolalla ja pippurilla.
Annostele tahnaa koverrettuihin kananmuniin ja loppu leivän päälle. Viimeistele ruoka oliiveilla ja parmesan juustoraasteella.

Fayence, keskiaikaista tunnelmaa

Aaah, herkkuruokaa, taas. Teimme eilen munakoiso-tomaattispaghettia. Kuullotin sipulin ja valkosipulin oliiviöljyssä, lisäsin pilkotut munakoisokuutiot ja kuoritut säilyketomaatit. Mausteeksi myllystä suolaa ja pippuria. Annoin kastikkeen hautua pitkään. Lisäkkeeksi spaghettia ja päälle suolapähkinöitä (Miehen mielestä huono idea, minusta harvinaisen hyvää).Päälle tuoretta basilikaa!

Kaupassa en meinannut tunnistaa basilikaa ollenkaan. Se oli niin erinäköinen, kuin mihin olen koto-Suomessa tottunut. Huumaava tuoksu paljasti yrtin, mutta pieni sitruunainen vivahde siinä kuitenkin on,  joka tekee siitä erilaisen.

Illalla hain kirkosta kynttilän(2€) 'kiitokseksi' varjeluksesta. Kynttilän loisteessa pelasimme taas erän Carcassonne peliä, jossa rakennetaan keskiaikaisia kaupunkeja. Samanlaisia maisemia, joissa nyt olemme oikeasti.

Tänään oli viileämpää, joten jätimme Allin hetkeksi talonvahdiksi ja lähdimme turisteilemaan.

"...Vahtikoira vartioi...

...uskollisna meitä. Kunnes saapuu aamunkoi, hän ei meitä heitä..."

Viime yönä klo 5.33 Alli pisti sellaisen metelin pystyyn, ettemme ole aiemmin sellaista olleet todistamassa.

Vietimme yön moottoritien varren airella, levähdyspaikalla. Mies oli kuullut kauhukertomuksia niistä, kuinka siellä ryöstetään autoista tavarat ja polttoaineet.

Mä nukun korvatulpat päässä, että olen havahtunut vasta hetkeä myöhemmin, kuin Mies. Hän oli herännyt Allin murinaan, joka kumpuaa syvältä ja varoittaa tunkeilijaa tai meitä.

Päästyäni ylös sängystä Alli oli hypännyt sohvaa vasten koko pituudeltaan ja haukkui muristen kovaa.

Mies katsoi ikkunaverhojen raosta ja näki hupparipäisen tyypin menevän läheiseen autoon.

Aamulla huomasimme, että pelkääjänpuolen lukkopesä on rikki. Ilmeisesti joku on siis yrittänyt murtautua autoon, mutta Vahtikoira on keskeyttänyt murtomiehen puuhat. On siinä varkaalla mahtanut tulla vetelät housuun, kun ei varmaankaan ollut varautunut koiraan pakettiautossa ja oli ehkä ajatellut helppoa keikkaa.

Ihme kyllä nukahdimme melko pian tapauksen jälkeen, mutta aamulla kun aloimme puida tapahtunutta, tuli äitiä ja isiä ikävä. "Eiköhän lähdetä kotiin. Ehkä tämä reissu ja maailmankolkka on nyt nähty". Haluamme silti vieläkin antaa mahdollisuuden avartavalle matkailulle, siispä matka jatkukoon.

Vahingosta viisastuneena valikoimme tarkemmin paikat jossa nukumme. Menemme mieluummin kauas isoista kaupungeista, rauhalliselle maaseudulle.
Saavuimme rauhaisalle Airelle Fayence nimiseen kaupunkiin. Tänään palkitsemme Allin ihanilla herkuilla!
Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Matkalla

Tuokiokuvia matkan varrelta. Miehen kuva on ystävämme Timo Annanpalon ottama. Muut kuvat ovat Miehen tai minun ottamiani.

Liikkuu, liikkuu

Tänään jätimme Verdonin taaksemme. Lähdimme ajamaan kohti Cannesia, mutta se osoittautui aivan liian isoksi paikaksi edes vierailla Reissupakulla. Nyt voin kuitenkin sanoa käyneeni siellä.

Löysimme yöpaikan Nizzan läheltä pizzataksin parkkipaikalta. Ei ehkä se miellyttävin parkki, mutta lähdemme huomenna uusin voimin valloittamaan Ranskaa.

Arkea

Kylä on hiljentynyt, ravintolat ovat laittaneet ovensa kiinni ja leirintäaluekin alkaa valmistautua talven lepoon.
Tänään mulla on ollut tylsääkin tylsempää! Suorastaan kuolettavan tylsää. Kiipeilijät ovat viimeisen päivän kunniaksi lähteneet kalliolle jo kahdeksalta aamulla ja mä olen yrittänyt tappaa aikaa. On sitä ihme kyllä kuollutkin, sillä kello on jo kolme iltapäivällä.

Olen lenkittänyt ja leikittänyt Allia. Olen pessyt kaikki pyykit ja nyt osasin käyttää kuivuriakin. Pakkasin eilen kaikki porsliinit paukkumuoviin, sillä huomenna matkamme taas jatkuu. Olen tehnyt itselleni ruokaa siitä vähästä mitä ruokasäkin pohjalta löytyy, fusillipastaa, tuoretta tomaattia, sipulia, valkosipulia, voita ja tonnikalaa tomaattikastikkeessa. Ihan hyvää tuli, vaikka itse sanonkin.

Olen luvannut tehdä tänään viimeisen yhteisen illan kunniaksi hyvän lisäkkeen lihalle (kiipeilijät tuovat lihan vähän isommasta kaupasta), mutta kauppakin on vielä tunnin kiinni siestan takia ja muutenkin kaupassa vallitsee Neuvostoliiton tunnelma, kun hyllyt ammottavat tyhjyyttään ja se mitä löytyy maksaa kamalasti. Enköhän mä kuitenkin sieltä jotakin keksi, kunhan pääsen marketin ihmeelliseen maailmaan.

Minusta olisi ihana jakaa teille hyviä, laadukkaalla kameralla otettuja kuvia. Haluaisin asetella blogiin kuvia ja tekstejä vuorotellen,  haluaisin muokata kuvista oikean kokoisia, mutta ei. Nyt on kuitenkin kuvia.

Päivitän blogia edelleen Miehen kännykällä. Kuvat ovat aivan liian suuria. Kuvat tulevat tekstin loppuun, eikä ollenkaan sinne missä haluaisin niiden olevan, mutta leirintäalueen Wi-Fi jaksaa ladata kuvat ja siihen on tyytyminen.