Arkea

Kylä on hiljentynyt, ravintolat ovat laittaneet ovensa kiinni ja leirintäaluekin alkaa valmistautua talven lepoon.
Tänään mulla on ollut tylsääkin tylsempää! Suorastaan kuolettavan tylsää. Kiipeilijät ovat viimeisen päivän kunniaksi lähteneet kalliolle jo kahdeksalta aamulla ja mä olen yrittänyt tappaa aikaa. On sitä ihme kyllä kuollutkin, sillä kello on jo kolme iltapäivällä.

Olen lenkittänyt ja leikittänyt Allia. Olen pessyt kaikki pyykit ja nyt osasin käyttää kuivuriakin. Pakkasin eilen kaikki porsliinit paukkumuoviin, sillä huomenna matkamme taas jatkuu. Olen tehnyt itselleni ruokaa siitä vähästä mitä ruokasäkin pohjalta löytyy, fusillipastaa, tuoretta tomaattia, sipulia, valkosipulia, voita ja tonnikalaa tomaattikastikkeessa. Ihan hyvää tuli, vaikka itse sanonkin.

Olen luvannut tehdä tänään viimeisen yhteisen illan kunniaksi hyvän lisäkkeen lihalle (kiipeilijät tuovat lihan vähän isommasta kaupasta), mutta kauppakin on vielä tunnin kiinni siestan takia ja muutenkin kaupassa vallitsee Neuvostoliiton tunnelma, kun hyllyt ammottavat tyhjyyttään ja se mitä löytyy maksaa kamalasti. Enköhän mä kuitenkin sieltä jotakin keksi, kunhan pääsen marketin ihmeelliseen maailmaan.

Minusta olisi ihana jakaa teille hyviä, laadukkaalla kameralla otettuja kuvia. Haluaisin asetella blogiin kuvia ja tekstejä vuorotellen,  haluaisin muokata kuvista oikean kokoisia, mutta ei. Nyt on kuitenkin kuvia.

Päivitän blogia edelleen Miehen kännykällä. Kuvat ovat aivan liian suuria. Kuvat tulevat tekstin loppuun, eikä ollenkaan sinne missä haluaisin niiden olevan, mutta leirintäalueen Wi-Fi jaksaa ladata kuvat ja siihen on tyytyminen.