"...Vahtikoira vartioi...

...uskollisna meitä. Kunnes saapuu aamunkoi, hän ei meitä heitä..."

Viime yönä klo 5.33 Alli pisti sellaisen metelin pystyyn, ettemme ole aiemmin sellaista olleet todistamassa.

Vietimme yön moottoritien varren airella, levähdyspaikalla. Mies oli kuullut kauhukertomuksia niistä, kuinka siellä ryöstetään autoista tavarat ja polttoaineet.

Mä nukun korvatulpat päässä, että olen havahtunut vasta hetkeä myöhemmin, kuin Mies. Hän oli herännyt Allin murinaan, joka kumpuaa syvältä ja varoittaa tunkeilijaa tai meitä.

Päästyäni ylös sängystä Alli oli hypännyt sohvaa vasten koko pituudeltaan ja haukkui muristen kovaa.

Mies katsoi ikkunaverhojen raosta ja näki hupparipäisen tyypin menevän läheiseen autoon.

Aamulla huomasimme, että pelkääjänpuolen lukkopesä on rikki. Ilmeisesti joku on siis yrittänyt murtautua autoon, mutta Vahtikoira on keskeyttänyt murtomiehen puuhat. On siinä varkaalla mahtanut tulla vetelät housuun, kun ei varmaankaan ollut varautunut koiraan pakettiautossa ja oli ehkä ajatellut helppoa keikkaa.

Ihme kyllä nukahdimme melko pian tapauksen jälkeen, mutta aamulla kun aloimme puida tapahtunutta, tuli äitiä ja isiä ikävä. "Eiköhän lähdetä kotiin. Ehkä tämä reissu ja maailmankolkka on nyt nähty". Haluamme silti vieläkin antaa mahdollisuuden avartavalle matkailulle, siispä matka jatkukoon.

Vahingosta viisastuneena valikoimme tarkemmin paikat jossa nukumme. Menemme mieluummin kauas isoista kaupungeista, rauhalliselle maaseudulle.
Saavuimme rauhaisalle Airelle Fayence nimiseen kaupunkiin. Tänään palkitsemme Allin ihanilla herkuilla!
Loppu hyvin, kaikki hyvin.