Tänään jätimme Verdonin taaksemme. Lähdimme ajamaan kohti Cannesia, mutta se osoittautui aivan liian isoksi paikaksi edes vierailla Reissupakulla. Nyt voin kuitenkin sanoa käyneeni siellä.
Löysimme yöpaikan Nizzan läheltä pizzataksin parkkipaikalta. Ei ehkä se miellyttävin parkki, mutta lähdemme huomenna uusin voimin valloittamaan Ranskaa.
Kylä on hiljentynyt, ravintolat ovat laittaneet ovensa kiinni ja leirintäaluekin alkaa valmistautua talven lepoon.
Tänään mulla on ollut tylsääkin tylsempää! Suorastaan kuolettavan tylsää. Kiipeilijät ovat viimeisen päivän kunniaksi lähteneet kalliolle jo kahdeksalta aamulla ja mä olen yrittänyt tappaa aikaa. On sitä ihme kyllä kuollutkin, sillä kello on jo kolme iltapäivällä.
Olen lenkittänyt ja leikittänyt Allia. Olen pessyt kaikki pyykit ja nyt osasin käyttää kuivuriakin. Pakkasin eilen kaikki porsliinit paukkumuoviin, sillä huomenna matkamme taas jatkuu. Olen tehnyt itselleni ruokaa siitä vähästä mitä ruokasäkin pohjalta löytyy, fusillipastaa, tuoretta tomaattia, sipulia, valkosipulia, voita ja tonnikalaa tomaattikastikkeessa. Ihan hyvää tuli, vaikka itse sanonkin.
Olen luvannut tehdä tänään viimeisen yhteisen illan kunniaksi hyvän lisäkkeen lihalle (kiipeilijät tuovat lihan vähän isommasta kaupasta), mutta kauppakin on vielä tunnin kiinni siestan takia ja muutenkin kaupassa vallitsee Neuvostoliiton tunnelma, kun hyllyt ammottavat tyhjyyttään ja se mitä löytyy maksaa kamalasti. Enköhän mä kuitenkin sieltä jotakin keksi, kunhan pääsen marketin ihmeelliseen maailmaan.
Minusta olisi ihana jakaa teille hyviä, laadukkaalla kameralla otettuja kuvia. Haluaisin asetella blogiin kuvia ja tekstejä vuorotellen, haluaisin muokata kuvista oikean kokoisia, mutta ei. Nyt on kuitenkin kuvia.
Päivitän blogia edelleen Miehen kännykällä. Kuvat ovat aivan liian suuria. Kuvat tulevat tekstin loppuun, eikä ollenkaan sinne missä haluaisin niiden olevan, mutta leirintäalueen Wi-Fi jaksaa ladata kuvat ja siihen on tyytyminen.
Kirja jota olen aiemminkin täällä mainostanut on Ursula Ferrignon Italian kasviskeittiön parhaita.
Ohje on yksi hänen kaikkien aikojen suosikeistaan, eikä se meilläkään kauas ruokasuosikeiden kärjestä jää. Emme tehneet "kakkua", koska meillä ei ole uunia, eikä ollut kaikkia aineksiakaan käytössä. Kokeilemme todellakin joskus ohjeen ihan sanasta sanaan. Niin hyvää ruoka oli!
4 annosta
1 keskikokoinen munakoiso ohuiksi viipaleiksi leikattuna
Vasta jauhettua merisuolaa ja mustapippuria
900g tuoreita, kypsiä tomaatteja
1 sipuli silputtuna
1 valkosipulin kynsi murskattuna
6 rkl oliiviöljyä
1 tl sokeria
Kourallinen tuoretta basilikaa revittynä
2 rkl vehnäjauhoja
4 luomu kananmunaa
3 rkl vastajauhettua parmesaania
350g mozzarellaa viipaloituna
1. ripottele munakoiso viipaleille suolaa, lado ne siivilään, peitä jätä odottamaan puoleksi tunniksi.( tällä tavoin munakoiso "itketetään". Pintaan nousee kirpeä neste ja munakoison maku pehmenee)
2. Pane tomaatit kulhoon, peitä kiehuvalla vedellä, odota pari minuuttia ja upota tomaatit kylmään veteen. (Näin tomaatit kaltataan ja kuori irtoaa helposti.) Kuori tomaatit. Itse käytimme valmiiksi kuorittuja kokonaisia säilyketomaatteja.
3. Kuumenna suuressa kasarissa 2 rkl oliiviöljyä, lisää valkosipuli ja paista, kunnes se saa hiukan väriä. Lisää sipuli ja kuullota se pehmeäksi. Lisää tomaatit ja sokeri, kuumenna kiehumispisteeseen ja anna kiehua hiljaisella tulella 40 min.ilman kantta jotta kastike paksunee. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää pari basilikan lehteä.
4. huuhtele munakoisoviipaleet ja taputtele ne kuiviksi talouspaperilla. Kasta viipaleet jauhoihin ja siirrä syrjään odottamaan.
5. Vatkaa munat ja lisää parmesaaniraaste. Kuumenna loput öljystä paistinpannulla. Kasta munakoisoviipaleet munaparmeasan seokseen ja paista öljyssä molemmin puolin kullanruskeiksi. Valuta paistetut viipaleet talouspaperilla ja siirrä syrjään odottamaan.
6. Kuumenna uuni 190°c. Kokoa kakku irtopohjavuokaan(halkaisija 20cm). Pane vuoan pohjalle kerros munakoisoviipaleita, lisää päälle 1/3 juustosta, tomaattikastikkeesta ja basilikan lehdistä. Lado vuokaan näin kerroksittain, päälimmäiseksi jää munakoiso.
7. Ripottele pinnalle parmesaaniraaste ja paista uunissa 20-25min, eli kunnes kakun pinta on kullanruskea.
Onko sinun kylpyhuoneesi täynnä erilaisia purnukoita ja puteleita? Mitä jos kaiken voisi hoitaa yhdellä aineella?
Rohkaistuin eilen kokeilemaan useassa blogissa mainittua marseille saippuaa. Pesin sillä ensin silkkivaatteeni. Sitten otin saippuan mukaan, pesin hiukset ja koko muun kropan samalla saippualla.
Saippuassa on 72% öljyjä, eli sen pitäisi olla myös kosteuttava. Mun ihoni on tällä hetkellä niin kuiva, että tehokosteutus olisi enemmän kuin tervetullutta. Aika metkaa!
Kokeilemisen arvoinen saippua todella. Onko kuitenkin niin että haluamme monta erilaista tuotetta ihan vai ajatuksenkin takia ja kaapin täytteeksi? Ainakin näissä säilytysolosuhteissa marseille saippua olisi hyvä ratkaisu!
Shampoona se vaahtosi hyvin ja jätti hiuksiin puhtaan ja suorastaan tuulen tuivertaman tunteen. Hiukset oli helppo muotoilla ja tuntui siltä että puhdasta tuli. Mulla oli käytössä kirsikan tuoksulla parfumoitu saippua. Suihkusaippuana se oli miellyttävä ja ihana tuoksu tietenkin plussaa. Käsivarret eivät kosteutuneet, mutta ei kai sitä voi odottaakaan yhden pesun jälkeen.
Eilen sain myöhemmin Mieheltä viestin että kiipeilyt on kiipeilty tältä päivältä ja he voisivat tulla hakemaan minut kahville lähikylään ja Verdonin kanjonille, joka on täällä se päänähtävyys. Eikun matkaan. Kanjoni on hieno kaikessa erilaisuudessaa. Monen sadan metrin pudotukset molemmin puolin ja alhaalla virtaa Verdon joki. Harmi että tuollaiset korkeudet saavat minut valitettavasti ennenkaikkea pahoinvoivaksi. En voi käsittää että nämä hurjat roikkuvat köyden varassa tyhjän päällä.
Olen suunnitellut jo pitkään aloittavan lintubongauksen uutena harrastuksena. Mikä olisikaan parempi kohde aloittaa kuin suuret hanhikorppikotkat, jotka liitelivät joen yllä. Kiipeilypäivinä ovat kuulemma lentäneet paljon lähempänä, mutta nyt olisi pitänyt olla kunnon zoomiputki että linnuista olisi saanut kuvia. Mielettömän komeita lintuja.
Luonnon hieno näytelmä!
Täällä kylällä järjestetään tänä viikonloppuna NatureMan triathlon kilpailu/tapahtuma. Terassit ovat auki ja jopa tähän aikaan päivästä (klo 15.25) terassilla istuu porukkaa.
Musiikki pauhaa kirkon eteen parkkeeratusta rekasta ja voi mielessään kuvitella olevansa Kotkan Meripäivillä, ennenkuin juontaja aloittaa puheen ranskaksi. Ei niin että olisin koskaan erityisemmin viihtynyt Meripäivillä, tulipahan vaan mieleen.
Nyt pauhaa Samantha Fox 'holiday' levyltä, jonka mä olen kuunnellut puhki joskus varhaisteininä. Istuin auton takapenkillä mökille mennessä. Korvalappustereoista pauhasi kasetilta musiikki niin kovalla, ettei mikään ulkopuolinen ääni päässyt häiritsemään, varsinkaan sisarukset, rakkaat! Terkkuja ihan hirveästi! Ajattelen teitä usein, lämmöllä ja rakkaudella.
On tämä vaan niin hienoa! Vähän epävakaista ilmaa on lupailtu viikonlopuksi, mutta eiköhän kilpailijat ole tottuneet kaikenlaisiin ilmoihin.
Triathlon on kyllä oikeastaan ihan teräsmies/naislaji. Ja vieläpä näissä vuoristomaisemissa. Jalat on varmaan maitohapoilla jo ensimmäisten mäkien jälkeen, niin pyöräilijöillä, kuin juoksijoillakin ja niin, hehän ovat samat ihmiset. LOL!
Enpä ole koskaan eläissäni ollut seuraamassa triathlonia. Uusia kokemuksia täynnä elämä Reissupakussa.
Tässä istuessa ja kilpailijoiden valmistautumista seuratessa tulee mieleen miten monenlaisia asioita ihmiset harrastavat. Millaiset asiat ovat heidän elämässään ykkössijalla, aivan kuten Miehellä ja hänen ystävillään kiipeily.
Kiipeilijät ovat majapaikkamme, Salles dur Verdonin läheisessä kylässä, Aiguinesin kallioilla kiipeilemässä ja mä istun kahvilla kaupungin, eli kylän keskusaukiolla. Tekee hyvää välillä nähdä muutakin, kuin lähikylän 231 asukasta. Ei tämäkään nyt mikään metropoli ole, mutta vaihtelua arkeen.
Täytyy Alli-koiran kunniaksi sanoa, että hänestä on hirvittävän paljon seuraa näinä kiipeilypäivinä, paitsi tänään Alli jäi kotiin, kun luvattiin epävakaista ilmaa, niin auto ei lämpene ja koiran uskalsi jättää.
Eilen kävimme kotikylässä netin metsästysretkellä ja Alli meinasi päätyä tappeluun. Chamonix'ssa kaikki pitivät koiria irti ja Alli tottui siihen että kaikki käyvät tervehtimässä ja hän tervehtii myös, kohteliaasti.
Juuri leirintäalueen portilla viereisen talon pihalta hyökkäsi spanielin näköinen narttukoira haukkuen ja muristen meitä kohti. Mä en koskaan noissa tilanteissa pelkää Allin puolesta, vaan sen toisen koiran. Alli on aimmin ottanut verissäpäin yhteen itseään isomman Malamuutti nartun kanssa.
Muristen ja eläimellistä älämölöä pitäen ajoin toisen koiran kauemmas. Alli provosoitui koirasta niin paljon että kiskaisi minut kumoon. Patongit ja croisantit lensivät ympäriinsä. Mä karjaisin Allia, se pysähtyi ja veti maahan, toinen koira jolkotti jo seuraavan uhrin kimppuun. Se varmaan vielä tänäänkin miettii minkä hirviön se kohtasi pihaansa puolustaessaan.
Olen otsikossa lupaillut ruokaa Reissupakusta, mutta on ollut kokoajan muka niin kiire, etten ole ehtinyt uhrata ajatustakaan siitä, että jakaisin teille kokkailujamme.
Mitä näissä olosuhteissa voi syödä? Miten pitää ruoka jotenkin mielenkiintoisena? Miten tehdä samasta ruoasta variaatio illaksi tai seuraavaksi päiväksi? Miten mahduttaa hyvä ja ravitseva ruoka päiväbudjettiin?
Suurin osa kuvista on Miehen ottamia ja meillä on hieman erilainen näkemys ruoan asettelusta, mutta makuhan on pääasia.
Olemme syöneet hirvittävän hyvin ja erityisen hyvää ruokaa. Mä en ole aiemmin osannut ollenkaan soveltaa ja kokeilla rohkeasti ruokia, vaan olen tyytynyt helppoon makaroonilaatikko, nakkikeitto osastoon. Meillä on mukana Peugeotin suola-ja pippurimylly. Merkkiuskolliset ajavat samalla merkillä, jolla maustavat ruokansakin. Suomesta ostettu lime-pippuri- suola mausteseosmylly. Champanjan viinietikkaa, vaniljasokeria ja italian metsäkukkahunajaa, vin de table ( ruoanlaittoviini) ja oliiviöljyä. Siinä mausteet, joita pyörittelemme edestakaisin. Oikeasti näin vähillä mausteilla saa ruokiin yllättävän paljon vaihtelua.
Joka ruokaan lisäämme tietysti sipulia ja valkosipulia.
Tänään tein paprika- merenguemakkara(naudanliha, lammasmakkaraa)padan tomaattikastikkeessa ja lisänä fusillipastaa. Makkarat syötiin eilen iltaruoaksi ja yksi jäi yli. Pilkoin sen, sipulin, valkosipulin, sekä vihreän ja punaisen paprikan. Paistoin kaiken makkarasta irronneessa rasvassa. Sekaan purkista kokonaisia tomaatteja, hunajaa, punaviiniä, merisuolaa ja mustapippuria. Ja eikun nauttimaan tuoreen patongin kanssa.
Toisessa kuvassa on jäähyväiskahvit Chamonix'sta. Ihan keskustassa oli kahvila, joka myi mitä kauniimpia leivoksia. Mä en ole koskaan ollut oikein 'leivostyyppiä' enemmänkin pulla~munkki linjalla, mutta en ole koskaan syönyt mitään noin hyvää! Mies valitsi itselleen millefeuille- leivoksen. Mulle 'lankesi' kakku, jossa pähkinäsuklaa kuorrutus pohjassa ja päällä macarons leivoksia! Aah, niin hyvää!
Olemme käyneet kerran juhlistamassa uutta elämää pyörien päällä ja menimme oikein ravintolaan. Kuvassa ranskalainen, hieman tulinen salamipizza. Mies söi Savoyardilaisen keiton(maistui meikäläiseltä nakkikeitolta), sekä mun pizzastani puolet.
Eräänä päivänä kävimme siinä kaupassa, jonka logo loistaa kuin kuu sinisellä pohjalla. Ostimme niin paljon ruokaa ja kaikkea herkkua kuin jaksoimme kantaa autolle kaupasta. Illalla nautimme juustoja, viiniä, patonkia ja hanhipateeta. Ihanan ranskalaista!
