Kiipeilijät ovat majapaikkamme, Salles dur Verdonin läheisessä kylässä, Aiguinesin kallioilla kiipeilemässä ja mä istun kahvilla kaupungin, eli kylän keskusaukiolla. Tekee hyvää välillä nähdä muutakin, kuin lähikylän 231 asukasta. Ei tämäkään nyt mikään metropoli ole, mutta vaihtelua arkeen.
Täytyy Alli-koiran kunniaksi sanoa, että hänestä on hirvittävän paljon seuraa näinä kiipeilypäivinä, paitsi tänään Alli jäi kotiin, kun luvattiin epävakaista ilmaa, niin auto ei lämpene ja koiran uskalsi jättää.
Eilen kävimme kotikylässä netin metsästysretkellä ja Alli meinasi päätyä tappeluun. Chamonix'ssa kaikki pitivät koiria irti ja Alli tottui siihen että kaikki käyvät tervehtimässä ja hän tervehtii myös, kohteliaasti.
Juuri leirintäalueen portilla viereisen talon pihalta hyökkäsi spanielin näköinen narttukoira haukkuen ja muristen meitä kohti. Mä en koskaan noissa tilanteissa pelkää Allin puolesta, vaan sen toisen koiran. Alli on aimmin ottanut verissäpäin yhteen itseään isomman Malamuutti nartun kanssa.
Muristen ja eläimellistä älämölöä pitäen ajoin toisen koiran kauemmas. Alli provosoitui koirasta niin paljon että kiskaisi minut kumoon. Patongit ja croisantit lensivät ympäriinsä. Mä karjaisin Allia, se pysähtyi ja veti maahan, toinen koira jolkotti jo seuraavan uhrin kimppuun. Se varmaan vielä tänäänkin miettii minkä hirviön se kohtasi pihaansa puolustaessaan.
Onpa idyllistä:) Äitis
VastaaPoistaTätä teidän seikkailua on kyllä ihana seurata. :)
PoistaUpeaa anonyymi että sinäkin olet matkassa mukana! Ei ole ollenkaan niin yksinäisiä yksinäiset päivät!
PoistaHahaaaaaa, mä olen oppinut, mä olen atk-velho! Ehkä musta tuleekin isona yrityksen ja erehdyksen kautta atktukihenkilö
Hienoja kuvia olet ottanut ja hienoista paikoista. Terkkuja Allille että käyttäytyy asiallisesti. t. isäs
VastaaPoista