Ystäväni Mcdonald's ei petä koskaan

Edellisen blogitekstin kirjoittamisen ja julkaisemisen aloitin puolitoista tuntia sitten. Join kahvin mustana, kärsin ja yritin yrittämästä päästyäni, mutta ei. Herra Wi-Fi ei ollut suosiollinen. Lopulta jouduin nöyrtymään, kävelemään koko kaupungin halki sapelihammastiikereitä ja muita vuorien petoja uhmaten. Onneksi perillä Mcdonald's, ystäväni Wi-Fi -landiasta avasi kutsuen ovensa, päästi minut sisään, otti lämpimään syleilyynsä ja avasi ilmaisen Wi-Fin minulle.
Mies on harrastanut sellaisia alppi-lähtöjä viimeiset päivät, että mäkin olen ollut ihan väsyksissä, vaikken olekaan tehnyt muuta kuin kuljeskellut kaupungilla. Tänään makasin sängyssä kirjaa lukien melkein puoleen päivään js sitten alkoi armoton Wi-Fin metsästys.

Rauhaa, ihanaa rauhaa

Mies oli eilen Vuorilla kiipeilemässä uuden kiipeilykaverin kanssa. Menivät ylös melkein neljään tuhanteen metriin hissillä ja kiipesivät kaksi vuorireittiä. Älkää kysykö minkä nimisiä ne olivat. Kyllä mulle sanottiin, joku Cosmiques tai jotain ja suoraan Midin hissiltä toinen.

Viime kesänä kun me oltiin Chamonix'ssa edellisen kerran, mäkin uskaltauduin Midin hissiin. Olen siis käynyt 3842 metrissä, Aguille du Midillä, joka on täällä se suurin nähtävyys( ja kärsin melkoisesta korkeanpaikankammosta). Hissit on aina ihan täynnä japanilaisia ja kiinalaisia.

Tänään Mies on toisella puolella laaksoa toisen kiipeilykaverin kanssa ja hän jätti armollisesti mulle kännynsä. Kerrankin ehdin päivittää, lukea kommentit, vastatakin niihin hyvässä lykyssä.

Istun Midin asemalla täällä alhaalla kahvilassa ilmaisen Wi-Fin äärellä. Juon mustaa kahvia(en yleensä voi sietää kahvia mustana ja tilasin ison maitokahvin, mutta ryhmä Intialaisia tuli tungeksimaan ja tarjoamaan oman maansa valuuttaa ja tarjoilija epätoivoisesti selitti että vain Eurot käy. Siinä rytäkässä mä sain vain mustan kahvin. Olen päättänyt että puhun täällä vain ranskaa, enkä osannut kysyä saisinko maitoa. Siispä tyydyn kahviin mustana sokerilla. Siinäpä hyvä syy tarkistaa kuinka maitoa tilataan) Ihan itse olen sääntöni luonut, niin!

Koko uuden elämän tarkoituksena Reissupakussa on elää omannäköistämme elämää. Miehen suurin intohimo on kiipeily ja hän on saanut välillä tehdä sitä ihan hirvittävän vähän, joten olen vain onnellinen että hän on nyt löytänyt kavereita ja päässyt elämään omannäköistään elämää. Mä taas halusin nähdä maailmaa, kokeilla autossa asumista, kuljeskella kaupungilla, pukeutua hyvin, olla vapaa... Tätä kaikkea olen saanut tehdä.

Lähtiessämme entisestä keskiluokkaisesta elämästämme kohti tuntemattomia seikkailuja paikallinen lehti teki meistä jutun. Jutussa sanoin että huulipunasta ja kynsilakasta en luovu, enkä ole luopunut! Mä olen kuitenkin edelleen oma turhamainen itseni.

Sain kesällä äitiltä ja isälta ihanan Chanelin huulipunan arkikäyttöön ja sitä olen käyttänyt, ihan joka päivä. Tämän päivän tuoksuksi valitsin Coco Chanelin Coco parfyymin. Ilmassa on jo syksyn viileyttä, vaikka aurinko lämmittääkin vielä. Coco on pehmeä lämmin tuoksu, kuin kääriytyisi cashmere shaaliin.

Kotoilua ja kaupunkikävelyä

Chamonix edelleen. Voisin jäädä tänne pidemmäksikin aikaa. Meidän keittiö/olohuoneen ikkunasta aukeaa tällainen näkymä, en voi valittaa, en!
Tänään Alli-koiran kanssa aamulenkillä todella kiehuin pyhässä vihassa. Tiedän että vuorilla kulkee satoja ihmisiä päivässä, silti mun vuorikokemukseni oli jotain niin ainutlaatuista, että tunsin olevani osa koskematonta luontoa. Joku oli jättänyt vuoren rinteelle roskiksia, lasipulloja ja kaljatölkkejä. Ei mitään kunnioitusta!
Moes löysi itselleen kiipeilykavereita ainakin pariksi päiväksi. Me Alli-koiran kanssa istumme ranskalaisen kahvilan terassilla ja ihmettelemme maailman menoa. Ihanaa! Täällä ihmiset suhtautuu koiriin todella ihanasti ja suurin osa pitää koiriaan irti. Alli pistäisi koko kaupungin sekaisin jos saisi juoksennella irti. Muutama kosija käykin päivittäin meidän ovella Allia tapaamassa. 

Selityksiä, selityksen makua ja muita lieventäviä asianhaarojs

Tunnen oloni niin onnekkaaksi, kun tiedän juuri sinun seuraavan matkassa mukana! Kuten olette ehkä rivien välistä lukeneet Wifitys on oma taiteenlajinsa näissä olosuhteissa. Luen jokaisen kommentin ja tallennan sen sydämeeni, mutta vastaamaan en pysty, kun Wifi kaatuu tai heittää minut ulos monia kertoja tekstin kirjoituksen aikana. Kuvia tämä peli ei jaksa ollenkaan ladata, ne seuraavat myöhemmin, lupaan!
Siitä pesulan ryöstöhinnasta, se 4,50€ olisi sittenkin ollut ihan edukas. Nyt jouduimme nöyrtymään 5€ pesukoneeseen. Kuivuri oli onneksi vain 2€/15min ja sillä ajalla tuli oikeasti kuivaa.
Mies oli lähdössä vuorien valloitukseen tänä aamuna, mutta oli niin kamala ukkonen, että  hän päätti jättää menemättä. Vien hänet kalliokiipeilemään. Laiha lohtu, mutta lohtu kuitenkin.

Chamonix, Vuoria, raskas vaellus ja Liito-oravapukutrio

Ranskassa ollaan, edelleen. Asumme ihan Midin hisseillä, pitkäaikaisparkissa. Palveluja parkissa on ainoastaan erinäisten säiliöiden tyhjennysmahdollisuus.

Eilen teimme 9 tunnin vaelluksen 2000 metrin korkeuteen seuraavalle hissiasemalla matkalla Mont Blancille. Parkkipaikalla oli viitta joka ilmoitti hissiasemalle olevan n.3h ja 30 minuutin nousu. Nousumetrejä kuitenkin on tuhat, joten en uskonut että me niin nopeasti pääsisimme ylös. Olimme varanneet hyvin evästä mukaan, ettei matka ainakaan nälkään tyssäisi. Kaikkine pysähdyksineen mrillä meni nousuun 4h, 30 min. Nousun viimeinen pätkä oli sellaista kivikkoa, etten uskonut jaksavani ylös asti, mutta kun Mies kysyi haluanko kääntyä takaisin, totesin ettei nyt enää tässä vaiheessa. Nyt haluan vaan pian sinne vuoristokahvilaan.
Joimme 2000 metrin korkeudessa hyvät kahvit, huikea kokemus!
Pidimme tunnin tauon, vahvistimme itseämme, juotimme koiran ja annoimme senkin levätä.
Yhtäkkiä ilman täytti piirroselokuvan lentokoneet.  Ehdin kysyä Mieheltä mitä nuo hävittäjät ovat. Ilman täytti humina ja jälkikäteen kuultuna ihmisten huuto. Aivan meidän päidemme yläpuolelta lensi kolme liitopukuista tyyppiä. Voit katsoa YouTube sta hakusanalla wingsuit.
Ihan mieletön kokemus, once in a lifetime!
Paluumatkalla mä hyydyin ihan täysin. Viimeiset 400 laskumetriä jalat olivat tulessa, vapisin kauttaaltani, hikoilin kuin pieni eläin ja ajattelin etten jaksa enää yhtään.  Mies hoputti että täytyy pysyä liikkeessä, kohta tulee pimeä. Viimeisillä voimillani raahauduin autolle, juuri ennen pimeän tuloa.
Tänään vietän lepopäivää. Olo on ihsn hakattu, mutta niin hienoja kokemuksia rikkaampi!

Kahden tähden leirintäalueella

Ranskassa ollaan!
Champs Elysees hajuvettä päällä, aurinko paistaa ja lämmittää, haikarat tepastelevat ympärillä. Tämä on elämää!
Suihkussa olisi ollut toivomisen varaa, samoin tiskialtaan suunnittelussa, mutta lämmintä vettä oli kummassakin ja se oli ilmaista!
Pyykinpesukone oli 4.50€ ohjelmasta riippumatta ja kuivuri 3.50€/kerta, Ryöstöä! Nukumme likaisissa lakanoissa, ei ne vielä haise, eikä niissä ole kirppuja. Pesen ne ensi tilassa, halvemmalla! Tänään suuntana Chamonix!

Nivelvaivoja

Alla olevan tekstin olen kirjoittanut jo viime viikonloppuna. Mäkkärin Wi-Fi ei jaksanut julkaista tekstiä, nyt on hyvä päivittää tekstiä. Taasen Mäkkärillä, kaupunki vain vaihtuu.
Kuvien lataamisessa taas ongelmis. Kuvat tulee myöhemmin.

Kuten aiemmin kerroin, Alfilla taitaa olla nivelreuma, kuten allekirjoittaneellakin. Saimme Saksasta autolääkärille ajan tiistaille. Nyt vietämme tai tapamme aikaa (ihan miten asian tahtoo nähdä) Heidenheimenissä, Saksassa. +12 astetta lämmintä ja eilen oli melkein helle. Talvea kohti matkalla, todellakin. Saimme vihjeen että Mäkkärillä on yleensä Wi-Fi, sitä hyödynnämme nytkin.

Reissupaku on hoidettu ja matka jatkuu taas iloisissa merkeissä. Saimme nauttia Heidenheimenissä Saksalaisen ystävämme  ja hänen perheensä vieraanvaraisuudesta. Kiitos kaikesta heille!
Meillä on suuntana Caravankauppa, josta saisimme Wi-Fi antennin, että voisimme kaapata Wi-Fiä autossa istuen. Toisena suuntana Sigmaringen ja Freiburg, kumpikin kaupunki tuttu Thurn und Taxis postireittipelistä.  Pitempiaikainen suunnitelma on Chamonix, Ranska, täältä tullaan!