Hyvää uutta vuotta!

Kävin eilen suihkussa, vaihdoin lakanat ja pesin pyykkiä hurjat määrät...
Tällaiset postaukset tuli tutuiksi Reissupakusta. Miksen minä voisi, arjen keskellä iloita edelleen yhtä pienistä asioista?

Sain suoritettua viime yönä, viime hetkellä,  kasvatustieteen ensimmäisen osakokonaisuuden! Jos ei viime tippaa tulisi, en taitaisi koskaan saada aikaiseksi mitään.

Taas on yksi vuosi pistelty pakettiin. Viime vuonna tähän aikaan asustelimme Espanjan Los Patios kauppakeskuksen parkissa, Mies kiipesi kuumaisemissa kaverin kanssa.Näimme muutaman ilotulituksen tyhjällä parkkipaikalla emmekä vielä edes ajatelleet edessä olevaa kotiin paluuta. Siitä tuntuu olevan niin kauan.

En ehdi päivittää enää tännekään, toisaalta elämässä ei tapahdu niin suuria.
Mitäpä jos se onkin asenne kysymys?

Ihanaa, idearikasta ja hyvää uutta vuotta!

Ei kissa kiitoksella elä,

mutta opettaja saattaapi elääkin!!

Lasten joulutodistukset on tehty, toimitettu koulusihteerille ja printattu.Taitaa olla välitilinpäätöksen aika.

Sain tänään rehtorilta niin suuret kehut syksyn aikana  tehdystä työstä että melkein voisin ylpistyä, jollei minulle olisi opetettu aiemmin ettei kehuista saa ylpistyä.

Olen nauttinut jokaista hetkestä opettajana,  jopa niistä raskaimmista hetkistä, jolloin mustat pilvet ovat peittäneet taivaan. Olen tehnyt työtä suurella sydämellä, herkällä mielellä ja olen yrittänyt toimia parhaan kykyni ja taitoni mukaan.

Kansakoulun aikoina varsinkin naisille opettajan ammatti on ollut niitä harvoja hyväksyttyjä ammatteja ja sitä kautta tie kylän luottamustoimiin ja urheiluseurojen hallituksiin.

Rehtori sanoi minussa olevan juuri oikeanlaista luonnetta erityisopettajaksi. -"Mieti sitä, se työ olisi kuin luotu sinulle".

Pöllökello

Miten aika voi kulua näin nopeasti? Mihin aika menee? Vastahan me aloitimme yhteisen taipaleen lasten kanssa.

Tänään oli koulussa adventtikirkko ja vaikka olemmekin muutaman päivän etuajassa, minun joulunodotukseni alkoi tänään.
Kirkon jälkeen oli koululla "pikkujoululounas". Kyllä lapset tietää mikä on jouluruokaa -  "miksei ole kinkkua, eihän jauhelihapihvit kuulu jouluun?" Keittiöntäti joutui selittämään että tämä on vasta pikkujoululounas. Ruoan jouluiseksi pelasti Kuului ruokaan onneksi  porkkanalaatikko ja rosolli, ilman silliä.

Pakkasin Suureen Matkaan lähtiessä joulukoristeet jonnekin ja osan taisin heittää poiskin.

Enkelikellosta oli hävinnyt ajan saatossa kaksi "sauvaa", jotka osuvat kelloon, saaden jouluisen, vienon kilkatuksen aikaan. Liekki oli nuollut enkeleitä jo mustiksi, joten sen muistan heittäneeni pois. Mitä olisi joulu ilman vanhanajan enkelikelloa? Nykyaikainen joulu?

Joulumielellä menin tavarataloon ja löysin enkelikelloja. Vieressä oli pöllökelloja 5 senttiä halvemmalla. No, kuuluuhan enkelit joulukuvastoon, mutta uusi lintubongausharrastus sai minut katsomaan pöllökelloa toisenkin kerran.
Enkelikelloon tulee pieniä kynttilöitä, joita ei tule koskaan muuten poltettua. Pöllökelloon tuli alle tuikku ja se säästö!
Kotona kasasin ostokseni ja voih!!!

Eihän siinä ole mitään mistä lähtee vienoa ääntä. Pöllöt pyörivät hädissään liekin ympärillä mykkinä. Mikä joulukoriste se tällainen on?

Mies lupasi tehdä minulle vanhanajan olki himmelin, jos tuon materiaalit hänelle. Yksi kolmio on valmis, oljet odottavat liotuksessa himmelin tekijää!

Ravintolapäivä Stars and Stripes

Mies on kalastamassa perheelle ruokaa ja me olemme Alli-koiran kanssa jääneet viettämään rauhoittavaa viikonloppua.

Tänään osallistuin ensimmäisen kerran elämässäni ravintolapäivään. Onneksi kahvilanpitäjät olivat tuttuja, mutta muita asiakkaita en tuntenut. Harvoin, jos koskaan, kahvilassa tulee puhuttua vieraiden kanssa. Harvoin vieraat myöskään istuvat samassa pöydässä. Rohkeasti aloitin keskustelun pöytäseurueen kanssa ja vietinkin Pikku-Pariisi kahvilassa mukavan ja ennenkaikkea herkullisen puolituntisen.

Tarjolla oli ihania suolaisia ja makeita herkkuja, kahvia, teetä, mummon mehua ja ihanaa lemonadea! En saanut kunnon kuvia, kun väkeä oli tungokseen asti, aivan kuten ravintolapäivänä kuuluukin olla. Kahvilassa oli loistava, iloinen palvelu! Kiitos!

Ehdottomasti vierailen maalaiskahvila Pikku- Pariisissa uudelleen heti kun siihen tilaisuus tulee!

Tule Joulu Kultainen!

Yhtenä usvaisena aamuna pajukosta kuului uudenlainen linnunlaulu. Oliko se Punatulkku?

Kuinka Punatulkku, Kymenlaakson maakuntalintu laulaa. Tiedätkö mikä on Sinun maakuntasi lintu?

Pimeyden ja usvan keskellä olin vakuuttunut että laulaja on punatulkku, jota olen kaivannut jo ainakin viisitoista vuotta.
Koulussa youtube auki ja vahvistus tuli, minun pihallani on Punatulkkupari!
Kummitäti kertoi että heidän pihapuussaankin  minulle rakas lintu pesii. Ihana pieni luontokokemus pimeyden keskellä.

Aamut ovat pimeitä ja niin ovat illatkin. Kirkasvalo virkistää aamuisin, mutta päivä tuntuu loppuvan kesken, kun jo viiden aikaan iltapäivällä on pilkkopimeää.

Koulussa lapsetkin tuntuvat kärsivän pimeydestä ja useammin kuin kerran olen saanut vastata kysymykseen - kuinka paljon aikaa on seuraavaan lomaan?

Töissä on ollut harvinaisen raskasta ja alkaa opettajankin mehut olla puristettu siemenkotia myöten tyhjiin -kuinka paljon aikaa on seuraavaan lomaan?

Reissupakussa tähän aikaan viime vuonna Tutustuimme Foix'n tarjontaan Ranskassa. Olimme juuri ihastuneet Navetteihin ja miltei vuosi sitten (17.11.2014) kävimme Niaux'n luolissa ihmettelemässä 14000 vuotta vanhoja luolamaalauksia. 

Juuri tänään elämme keskellä Suomalaista pimeää syksyä. Mä stressaan töitä kuin pieni eläin. Nautin lämpimistä suihkuista ja helposta pyykinpesusta. Koko Eurooppa on kriisissä terroristitekojen takia. Ehkä on viisaampaa nyt laittaa jäitä hattuun, nauttia valoisista päivistä,   mutta Rakas Mies, koska lähdetään taas tien päälle?

Kirkasvalolampun loisteessa

Aamut ovat pimentyneet ja sama uhkaa iltaisin. Syksy on tullut.

Olen kerran käynyt Norjassa ihan oikean kaamoksen aikaan, jolloin aurinko ei nouse ollenkaan horistontin yläpuolelle. Tuntui hullulta päivällä klo 14 kun alkoi väsyttää ja keho viesti että olisi nukkumaanmenoaika,  vaikka olin herännyt vasta muutamaa tuntia aiemmin.

Edellisessä työpaikassa jouduin istumaan sisällä keinovalonloisteessa ja sälekaihtimet kiinni koko päivän ja töiden päätyttyä tarvoin kotiin pimeydessä. Tuntui ettei päivä ala ollenkaan, eikä valoa ole enää olemassakaan.

Mä rakastan välitunteja!

Nyt voin pitää sälekaihtimet apposen auki koko päivän ja pääsen vielä ulkoilemaankin kesken työpäivän. Tiedän, tiedän, "mites suu sitten pannaan, kun sataa räntää vaakatasossa?' Sitten seisotaan katoksessa, mutta ulkona!

Valitettavasti blogi on seisonut hiljaa nurkassa, sillä työ on ollut välillä todella raskasta, mutta edelleen hyvin antoisaa. 

Nauttikaa kirkasvalolampusta, purkki d-vitamiinistä ja ulkoilusta!

Olhava, paluu alkuun...

Olen halunnut blogissani tarkoituksella paljastaa itsestäni vain vähän. Suuri Seikkailu, Elämänmuutos oravanpyörän ulkopuolella tuntui tärkeämmältä kuin Minä Itse!

Täältä, Olhavan parkkipaikalta Valkealasta, Suuri Elämänmuutos alkoi kesän alussa vuonna 2014. Tänne palasimme jälleen viikonlopuksi lokakuussa 2015 ja elämänpolku näyttäytyy tänään taas vähän kirkkaampana.

Laulu ja laulaminen on aina ollut minun elämäni ykkösasia. 3- vuotiaana unelmoin "pesulantädin" ammatista. Ajattelin että siinä työssä saan "lillua" kylpyammeessa päivät pitkät ja pestä nyrkkipyykkiä. Kun myöhemmin totuus pesulaelämästä valkeni päätin että minusta tulee oopperalaulaja!

Haaveilin suuresta urasta, parrasvalojen loisteesta ja tuhansista ruusuista, joita ihailijat heittävät lavalle esityksen jälkeen. Koko elämänpolkuni tähtäsi vain oopperalaulajan uraan, enkä ollut koskaan kouluaikana kiinnostunut mistään mikä ei vienyt haavettani eteenpäin.

Olin ehkä (näin jälkikäteen ajateltuna) se hankalasti motivoituva oppilas. Onks' pakko? Entä jos ei haluu'?  Mitä hyötyä tästä on?

Elämä kuljetti eteenpäin lukion jälkeen ja pääsin opiskelemaan laulua juuri ammattikorkeakouluoikeudet saaneeseen oppilaitokseen.

Minä olen utelias ja opiskelukaverit jotka tiesivät vain musiikinteoriasta ja musiikinhistoriasta ja musiiikin siitä ja tästä alkoivat tuntua vierailta.

Minä haluan nähdä maailmaa! Minä haluan nähdä ja kokea!

Tein rohkean päätöksen ja palasin lupaavalta uralta kotiin, Kotkaan, näkemään ja kokemaan.
Ja minähän näin ja koin!

Näistä hetkistä on pian kymmenen vuotta. Mutkien kautta valmistuin oopperalaulajaksi ja viimeiseksi laulunopettajaksi.  Olen ehtinyt nähdä maailmaa ja kasvaa ihmisenä ja silti kokoajan on tuntunut että minun tehtävänä on auttaa muita!

Kuinka?

Suuri Muutto, kaiken taakse jättäminen. Ihanan, kauniin kodin myyminen, uusi mobiilielämä, autossa asuminen. Oravanpyörästä irroittautuminen. Itsensä kuunteleminen, Rakkaan Miehen toiveiden kuunteleminen. Yhteinen katse tulevaisuuteen.

RAKKAUS!

Ihanien ja samalla rasittavien kakaroiden kanssa tunnen tekeväni tärkeää työtä. He ovat kakaroita mielellään ja rehellisesti olen sanonut heille että tykkään heistä kovasti, he ovat ihania, mutta he ovat myös todella rasittavia, pahimmillaan. Voisitteko ystävällisesti edes yrittää käyttäytyä?

Nyt minusta tuntuu että teen työtä jolla on merkitystä! Työ antaa minulle paljon ja vaatii minulta kaiken!

 

Hiljaisuuden retriitti

Syksy on tullut!

Viime viikonloppu oli ilmojen puolesta täydellinen ulkoiluun ja hiljaiseen mietiskelyyn.

Vietin rauhoittavan ja rentouttavan viikonlopun vanhojen tuttujen, sekä aivan uusien ihmisten seurassa.  

Aikuisena, jos minua sellaiseksi voi kutsua, on harvinaista tavata itselle ennalta tuntemattomia. Ihanaa kuitenkin oli huomata että minä vieläkin voin ja uskallan tutustua uusiin ihmisiin.

Hiljainen mietiskely päättyi maanantai aamuna ja koulushow alkoi. Viikonlopun jäljiltä tuntui kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla, mutta totuus paljastui jo 8.05.Kyllä lähtee pienistä ihmisistä ääntä. 

Taas on viikko vierähtänyt. Tänään olen taas askeleen lähempänä totuutta, sillä aloitin kasvatustieteen opiskelun avoimessa yliopistossa!

Elinikäinen oppiminen kunniaan!

Hyvää, rauhallista ja rentouttavaa viikonloppua juuri sinulle!

Blogikirjoitus viikossa

...pitää mielen virkeänä ja kirjoitussormen nopeana.

Syksyä on jo ilmassa, halusi sitä myöntää tai ei. Aurinko jaksaa vielä lämmittää, mutta varjossa syksyn kirpeyden tuntee. Tänä viikonloppuna halusimme vielä lähteä mökeille nauttimaan kiireettömyydestä, luonnosta ja mukavasta seurasta.

Aamulla Usvanneidot tanssivat lammen yllä ja joutsenet keräsivät joukkojaan valmistautuen lähtöön. Maassa oli kastetta, yksinäinen kuikka huhuili kumppania ja joutsenet kutsuivat toisiaan aamun sarastuksessa.

Blogikriitikon vastaisku

Edes tuntia ei tainnut mennä blogitekstin julkaisemisesta ja heti kriitikko korjasi, aivan oikein.

Julia Roberts ei näytellyt Bodyguard- elokuvassa. Siinä naispääosaa esitti Whitney Houston.

Elokuva jossa Julia Roberts oli ja jonka äitin kanssa kävimmme katsomassa oli Dying young (Rakkauden valinta) vuodelta 1991.

Ihana elokuva, jonka jälkeen piti itkeä puuttuvaa poikaystävää, sekä yleistä maailmantuskaa muutamia viikkoja elokuvan katsomisen jälkeen.

Tulipahan tämäkin nyt korjattua ja muisteltua.

Open viikonloppu

Kävimme Miehen kanssa elokuvissa!

Edellisestä kerrasta on niin paljon aikaa ettemme kumpikaan enää edes muista milloin se oli tai mitä kävimme katsomassa.

Kotkassa muistan viimeksi käyneeni katsomassa Matrix- elokuvan, sitä ennen äitin kanssa The Bodyguard, kauneimmista kaunein Julia Roberts. Voisinpa joskus näyttää häneltä ja vielä aiemmin äitin kanssa Lumikuningatar- elokuvan. Hälyyttävää tästä tekee se, että näin pian autoelämän jälkeen alamme luisua kohden keskiluokkaista elämää.

Mutta, älä rakas lukijani, ole huolissasi.

Kävimme katsomassa opettavaisen koko perheen elokuvan 11-vuotiaasta Riley- tytöstä. Myös minun ope- kollegani oli näytöksessä. Yt-tunteja (ylityö) tai opintomatka tai...

Ihanan suloinen elokuva joka auttaa meitä ihmisiä toivottavasti ymmärtämään toisiamme paremmin, vanhempia ymmärtämään lapsiaan ja opettajia ymmärtämään oppilaita.

Tänään, sunnuntaina kuulimme Meren kutsun ja vastasimme siihen. Teimme kolmen tunnin venekierroksen Metsolassa, Mussalossa, Maijansalmessa, Äyspään-selällä ja Vaakun kautta kohti kotisatamaa.

Laiturissa Mies onki meille iltapalaksi ahvenet.

Nyt on pyykit pesukoneessa ja kuivurissa. Takana ihana viikonloppu. Näillä on hyvä aloittaa uusi kouluviikko Kakaroiden kanssa.

Varoitus! Sisältää Juonipaljastuksia!

Nöyrin anteeksipyyntöni hiljaisuudesta!  Olin suunnitellut päivittäväni blogia kerran viikossa ja nyt on mennyt jo kuukausi edellisestä postauksesta.

Syksy on saapunut hämärineen, sateineen, aikaisine aamuherätyksineen, sekä töineen. En muista (enkä jaksa nyt selata blogia taaksepäin) olenko julkisesti kehdannut blogiin kirjoittaa rehellistä ajatustani työnteosta?!

Jos ei olisi ihan pakko, en haluaisi enää ikupäivänä mennä töihin. Kauhunsekaisin tuntein pohdin Suomeen paluuta ja pakkotyöllistymistä.

Mutta, työtäkin on niin monenlaista ja minun kohdallani asiat ovat järjestyneet paremmin kuin hyvin.

Juuri tänä aamuhetkenä ajattelen alkavaa työpäivää lämpimin ajatuksin, riemulla ja valmiina vastaanottamaan päivän haastet ihanan Kakaralaumani (olen kysynyt heiltä ja he ovat mielissään Kakara-hellittelynimestä) kanssa.

Minusta tuli Ope, Kansankynttilä ja MINÄ RAKASTAN TYÖTÄNI!!

Taas vuoden viisaampi ja kokemuksia rikkaampi

Syntymäpäivät 29.7!

Meidän korkeutemme ei ole matkoilla, eikä koskaan tahdo kenenkään unohtavan Meidän syntymäpäiviämme.

Minun mieheni kuuntelee toiveitani ja on aina niin kekseliäs että pystyy yllättämään minut vielä melkein kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Kerta, kerralta!

Aamulla sain syntymäpäiväkahvit sänkyyn. "Se parhaiten nauraa, joka vitsin kertoo", sanoo minun isäni aina.
Meillä aamukahvit sänkyyn on niin harvinaista että kun sen kirjoitin olin itse tikahtua nauruun.

Mies hiipii vielä nukkuvan vaimonsa sängyn viereen. Hän on täynnä rakkautta ja haluaa hemmotella syntymäpäiväsankaria. Hitaalla käden liikkeellä hän kaataa kahvin sänkyyn pressopannusta ja varoo ettei kahvinporot pääse karkaamaan sihdin läpi.

Ei näin!

Mies kehoitti minut avaamaan syntymäpäivälahjan, jotta voin nauttia ansaitut kahvit sängyssä.

Tämä on opettajan muki, sillä hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala. ..

Marimekon hauki-muki ja pikkupyyhe. Pyyhe on extraa lahjassa, mutta koska rakastan Marimekkoa, eikä minulla vielä ollut pinkkiä pyyhettä oli Mies päättänyt hemmotella minua.

Kahvin jälkeen lähdimme omalla veneellä läheiseen Lehmäsaareen. Tarkoituksena oli juoda siellä päiväkahvit.

Haimme tarkoituksella Kotkan lihikset ja possot matkaan. Varasimme pienen kaasupullon, sytkärin, mokkapannun, maitoa ja sokeria. Mukit ja lusikat. Rantauduttuamme huomasimme että kahvi jäi maihin. Kyllä lihis maistuu limpparinkin kanssa. Posson säästimme sitten rantaan kahvin kanssa nautittavaksi.

Veneilyn jälkeen lähdimme kiipeilyttämään läheiselle kalliolle kummityttöä.

Ihanat juhlat!

Alli-Valpurin askartelupaja

Mies on töissä ja me Alli-koiran kanssa nautiskelemme vapaa-ajasta. Tänään ole suunnitellut meneväni MARETARIUMIIN, Suomalaisten kalojen luonnonakvaarioon. Laittaisin teille linkin, mutta en vielä osaa tällä rakkineella.

Torstaina sitten alkaa meripäivät, siitäkin lisää tuonnempana, mutta nyt sinne askartelupajaan:

Olen joskus aiemminkin tehnyt muutaman avainkaulanauhan, mutta nyt tämä touhu on lähtenyt ihan käsistä :)

Pitkä musta-valko-vaaleanpunainen nauha on tilaustyö, muut ihan vai omaksi huviksi tehtyjä. Ehdoton lempparini on musta-pinkki pääkallokoru, sekä juhlavampi puna-valko-musta.

Korut on on rakennettu siimaan,  koruvaijeriin tai värilliseen kuminauhaan. Mitä nyt on löytynyt tai muuten ollut saatavilla helposti.

Tällaista täällä, mitäs teillä?

Päivän ajo ja toisenkin

Eilen se tapahtui!

Volvo Penta-79 hörähti käyntiin ensi yrittämällä ja vaihteet toimivat moitteettomasti! Kyllä minulla on taitava Mies! Kävimme ajamassa veneellä koekierroksen Kotkansaaren ympäristössä. Ah, niin Kotkalaista!

Luin eilisestä lehdestä että Länsi-Suomessa oli hävitetty merimetsoyhdyskunta jollain luodolla. Kaikki pesät ja niissä olleet munat oli potkittu hajalle. Onneksi Kotkan lähistöllä linnut ovat saaneet pesiä rauhassa luodolla, jossa ei ole asutusta. Siellä suuret merimetsot levittelivät ja kuivattelivat siipiään kun ajiimme ohi. Lintukirja tiesi kertoa että merimetso on ainoa vesilintu, jonka höyhenpuku ei ole vedenpitävä. Siksi ne istuvat siivet levällään  auringossa.
Retken päätteeksi keitimme vielä Kivat kahvit. Trangiaa ei ole suunniteltu mokkapannun käyttöön, mutta Minun Taitava Mieheni keksi keittää pihtikahvit!

Tänään. Matkalla Helsinkiin Siskon luo. Pakkasin laukun tai onnekseni laukut, otin vesipullon mukaan ihan vaan varmuuden vuoksi bussimatkalle. Lapsiturvallinen korkki oli auennut laukussa. Nyt kaikki vaatteet märkänä...

Lintubongarin peruspäivä

Sielunmaisemassa!

Vietin vanhempien kanssa ihanan pitkän viikonlopun mökillä.

Mökin pihassa on "vierasaittana" asuntovaunu.Se on ehdottomasti paras majoitin, jossa voi yönsä viettää. Se on kuin hotellihuone metsän keskellä. Mi Laik it a Lot!

Lintubongarin uralleni osui jälleen tuttuja lajeja, mutta näinpähän jotain uuttakin. Ensimmäisenä aamuna heräsin linnunlauluun, mutta en jaksanut nousta katsomaan kutka siellä elämöivät. Vilkaistuani kelloa totesin sen olevan vasta puoli seitsemän. Eihän nyt siihen aikaan kannata vielä lomalla nousta.    

Peippopariskunta tepasteli aivan vaunun ikkunan vieressä. Kirjosieppo lenteli pihan poikki varmaankin ruoan haussa. Laulutastas lepäili pienellä kannolla ja tuijotti vessaan menijöitä häpeilemättä.

Läheisessä männyssä kiipesi koukkunokkainen lintu ylöspäin runkoa pitkin. Koukkunokka pyrähti maahan ja pystyin katselemaan sitä lähempää: puukiipijä! 

Voi mikä onnistumisen riemu!

Sillä hetkellä päätin että herään seuraavana aamuna jo puoli kuusi että pääsen osallistumaan aamun nousuun ja kuuntelemaan aamulintuja.

Kello soi puoli kuusi. Ulkona on haudan hiljaista. Edes haavat eivät havisuta lehtiään.     Petturit!

Kello tulee seitsemän. Ei ketään missään. Juon kahvit, luen lintukirjaa ja syön eväät jotka olin itselleni varannut. Ei väkisin!

Paluu menneeseen

Olen kirjoittanut päivän tuoksusta, puutarhahaaveista ja pienistä kokeiluista kasvien kimpussa. Olen kirjoittanut kynsilakasta, huulipunasta ja vaatteista. Ruoasta kirjallisuudessa ja monesta monesta muusta aiheesta.

Joitakin aiheita olen sivunnut vain yhden postauksen verran, toisiin palannut useamminkin.

Päivän tuoksu:

Tänään Chanelin Chance, Au Tendre.

Käytän edelleen ja olen aina käyttänyt paljon pafryymia. Mietin, ihan oikeasti, joka päivälle tuoksun. Sellaisen joka sopii vaatteisiini, mielentilaani, ulkona vallitsevaan ilmaan ja ihan vaan fiilikseen. Kirjoittelin niistä postauksia ennen Suurta Matkaa, mutta vaikka samat proseduurit toistuivat Reissupakussa päivittäin, muut aiheet tuntuivat mielekkäämmiltä.

Uhkasin lehtijutussa ennen lähtöä käyttäväni joka päivä kynsilakkaa ja huulipunaa, sillä muunlainen meikkaaminen, tai lähinnä meikkien puhdistaminen tuntui niin työläältä. Kahdeksan kuukauden aikana oli joitakin päiviä, jolloin, oikeasti,  unohdin huulipunan. Johan Sisko heti kommenttikentässä siitä huomautti! On ollut ihanaa meikata taas Stabiilielämässä, mutta voin aivan yhtä hyvin lähteä ulos meikittömänäkin.

Puutarhani:

Kasvatin Krassit menestyksekkäästi Ikean muovipurkissa Reissupakun ikkunalaudalla.  Tomaatin taimet odottavat Stabiilikodin ikkunalaudalla ulospääsyä, mutta en ole uskaltanut vielä edes ulkoiluttaa niitä kun on ollut niin kylmää. Yhdet kurpitsantaimet kuolivat js Navet'seja en saanut edes itämään. Puutarhapalstalle on kaivettu kasvimaan paikka valmiiiksi. Jos saan syksyllä edes yhden itse kasvattamani vihanneksen, voin onnitella itseäni lämpimällä halauksella.

Reissupaku toimii nykyisin meidän kesämökkinämme, sekä tietysti autonamme. Siellä alkaa olla tavarat kutakuinkin kohdillaan, ettei aina ennen lähtöä tarvitse viedä astioita, pannuja, kattiloita, pyyhkeitä, hammasharjoja tms. kotoa.

Minä:

Olen keksinyt itselleni uuden koukuttavan harrastuksen. Olen tehnyt avainkaulanauhoja ja ajattelin alkaa tehdä korujakin. Tämä pääkallokoru on ehdottomasti paras tekemäni! Vähän pelottava, silti naisellinen!

Hyvää Juhannusta!

Pitkästä aikaa kaikki kaverukset koossa. Kaikki alkoi viidestä pojasta, joita yhdisti ulkoilmaelämä, vaellus ja luontoharrastukset.

Nyt lapsia on siunaantunut niin että mökillä oli yli kaksikymmentä henkilöä. Ihana viettää keskikesän juhlaa isolla porukalla saaressa!

Kiitos kaikille!

Vaatteet on mun aatteet

Maripaita, Se tekstistä tuttu!

Olen ollut aiemmin oikea vaatehamsteri. Minulla on ollut esimerkiksi miljoona t-paitaa, eikä silti mitään päällepantavaa. Vaatekaappini on pursunnut vaatteita joista suurin osa  on kuitenkin ollut jotenkin epäsopivia.

Suuren Matkan alla aloin oikeasti tarkastella kaappiani ja ostokäyttäytymistäni kriittisesti. Päätin että panostan vain laatuun vaatteissani ja sillä päätöksellä olen pystynyt hillitsemään ostelua. 

Olen opetellut säästämään rahaa, että saan sellaisia vaatteita, jotka ovat käytössä pitkään ja niitä tulee oikeasti käytettyä. Olen koostanut vaatekaappini niin, että kaikki vaatteet muodostavan kokonaisuuksia, niin arkeen, kuin juhlaankin.

Nyt minulla on aina kaunista päälle laitettavaa ja voin muokata asuja koruilla ja huiveilla.

Helppoa kuin heinänteko, vaikken heinää koskaan olekaan tehnyt!

Perjantai on perhettä täynnä

Täältä, siskon luota, matkamme alkoi melkein vuosi sitten.  Kuinka nopeasti aika oikeasti meneekään?!

Mies lähti kiipeilyreissullle, boulderoimaan, Ahvenanmaalle pari päivää sitten. En miettinyt kauaa jäänkö kotiin möllöttämään Alli-koiran kanssa vai tulenko siskon hoiviin viettämään lapsiperheen arkea.

Kävimme eilen lähellä olevan leikkipuiston kirpputori-tapahtumassa ja löysin ihanan retropaidan. Kävelin myyntipöydän ohi muutaman kerran, mutta paita huusi perääni niin äänekkäästi,  etten voinut jättää sitä pöytään. 

Marimekko, minun sielunkumppanini vaatemaailmassa. Kuosina Annika Rimalan hedelmäkori vuodelta-64. Myyjä sanoi saaneensa paidan vähän niinkuin perintönä. Toinenkin Marimekko paitani, saman suunnittelijan puna-valkoinen pallopaita, on kirppislöytö. Lempivaatteitani!

Muistan vanhan valokuvan mökiltä, jossa minun tätini on lapsi ja hänellä on päällään hedelmäkori-kuosinen paita. 

Ei kertakäyttövaatteita, vaan historian kankaiden havinaa!

Soutuvenheellä Kiinaan

Hiljainen järvenselkä, välkehtivä vesi, eikä ristinsielua missään. Ihanan idyllin rikkoo joku torvelo, joka kaasuttaa liian kovaa ja liian läheltä sinun kotirantaasi. Idylli on särkynyt, rauha on iäksi poissa!

Me emme halunneet häiritä kenenkään yksityisyyttä, emmekä tuottaa maailmaan lisää melusaastetta.

Me meloimme seitsemän metrisen puuveneen laiturupaikalleen!

Eurooppaa ristiin rastiin asuntoautolla, check, peace of cake, mutta soudapa meriläinen laituriin!

Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Nonnii...

Vene turpoaa Sapokassa hyvin. Vain matkustamon sivulta tihkui vähän vettä, mutta, mutta. Kone temppuilee. Vapaalla kone jaksaa pyöriä hyvin, mutta polttoaineen syöttö takkuaa heti kun laittaa vaihdetta päälle.

Mies lähti hakemaan asiantuntija neuvoja ja mä jäin Sapokkaan venevahdiksi, boatsitter!

Onneksi aurinko paistaa ja vesi välkehtii timanttien lailla. Maailman parasta mindfulnessia!

Vesillelasku

Tänään se tapahtuu! Toivotaan et lautojen välit veneessä turpoaa kohtuullisessa ajassa ja vene saadaan turvallisesti laituriin!

Maalla ja merellä

Ehkä joskus vielä ilmassakin!

En ehdi tännekään kunnolla, kun on koko ajan niin kiirus! Veneen vesillelasku on maanantaina ja nytkin olisin mieluusti veneellä auttamassa Miestä, enkä makaisi kotona, pimeässä migreenin puristaessa päätä. Olen haistellut ensin pohjaprimerhöyryjä ja sen päälle sinistä antifolingmaalihuurua. Sekaan vähän tinneriä ja lasikuitua. Eikai se nyt ole ihmekään että migreenin niistä saa, ennemmin tai myöhemmin!

Matkalla viihdytimme toisiamme usein ajatuksella perässä kulkevasta veneestä, jonka voisi, sopivan joen osuessa kohdalle, laskea vesille ja vaihtaa autoelämä vene-elämään.

Suunnitelmana oli kuitenkin myydä vene pois heti Suomeen palattuamme, mutta...

Raikas merituuli ja lokkien huudot päidemme yläpuolella. Kaukana siintävät saaret timanttien lailla välkehtivä vesi ja autereinen ilma. Kyllähän Kotkalaisella täytyy vene olla!

M/S Petolintu, Casino Royale, M/S Valpuri lasketaan vesille fanfaarien soidessa maanantaina!

Myä ollaa Kotkass' ja Kotkast'

Onnellisuus

Minä olen Onnellinen, Isolla Oolla!
Lokit kirkuvat pään yläpuolella, tiirat tekevät uskaliaita syöksyjä veteen ja onnnistuvat nappaamaan kalan nokkaansa. Veneiden seassa ui etelänkiislapariskunta (nyt en ole ihan varma tunnistuksesta, mutta teen rohkean syöksyn lintutieteelliseen maailmaan) ja tänään selvisi että tordapingviini, jota Bretagnessa yritin bongata on täällä leveysasteilla aivan tavallinen näky, ruokki.

Olen juuri nyt siellä missä minun kuuluukin olla. Aikaisemmin en olisi voinut edes ajatella palaavani kotikulmille, mutta nyt tämä tuntuu niin hyvältä ja kotoisalta.

Lintuharrastukseni on noussut siivilleen, kun pääsimme Miehen kanssa apujoukoiksi korpin poikasten rengastamiseen. Mies kiipesi kallion seinämää  ylös ja laskeutui kielekkeelle, jossa korpin pesä oli. Emo kiersi raakkuen ympärillä, mutta antoi Miehen tehdä työnsä rauhassa. Mies poimi poikaset kassiin ja laski köydellä ne alas. Poikaset mitattiin, punnittiin ja rengastettiin. Korppi-veljekset Kaapo ja Gabriel saivat sotut ja hetut.