Korpin rengastusta

Sielu kaipaa rauhaa kiireisten, viimeisten työviikkojen puristuksessa. Mikä olisikaan rauhoittavampaa kuin viikonloppu Reissupakusa, metsän siimeksessä ja linturetkellä. Tällä kertaa löysimme kaksi pesää, yhteensä yhdeksän pientä korpinpoikasta. Kaikki saivat Sotut ja Hetut.
Korpeista ei pysty sanomaan ovatko ne tyttöjä vai poikia rengastushetkellä. Nimet ovat siis täysin mielikuvitukseni tuotetta.
Edellisellä kerralla sain olla mukana rengastamassa korppiveljeksiä Kaapoa Ja Gabrielia. Kuvassa on tämän vuoden, ensimmäisen poikueen, toinen korppi-vauva, vilkas ja iloinen Amalia.

Vappu Vaasassa on jo ovella

Boulderfest 2016 Vaasassa on taas aivan nurkan takana. Olen tainnut kaivata tätä auton lähtökuntoon laittoa enemmän kuin olen voinut myöntääkään. Stereoissa soi reissumusiikki, multiusage puhdistaa ja heijastaa kodin lähtökuntoon.
Alli-koirakin on auttamassa kodin siivouksessa tai on pakotettuna seurustelemaan omalla paikallaan pöydän alla.
Raikkaasta ja leviämistä tuöväenjuhlaa Juuri Sinulle!
Tuntuu niin kivalta, tie kutsuu taas ja kutsuun on vastattava!

Blogikirjoitus viikossa

...pitää mielen virkeänä ja kirjoitussormen nopeana.

Syksyä on jo ilmassa, halusi sitä myöntää tai ei. Aurinko jaksaa vielä lämmittää, mutta varjossa syksyn kirpeyden tuntee. Tänä viikonloppuna halusimme vielä lähteä mökeille nauttimaan kiireettömyydestä, luonnosta ja mukavasta seurasta.

Aamulla Usvanneidot tanssivat lammen yllä ja joutsenet keräsivät joukkojaan valmistautuen lähtöön. Maassa oli kastetta, yksinäinen kuikka huhuili kumppania ja joutsenet kutsuivat toisiaan aamun sarastuksessa.

Twittersissä

Katso käyttäjän @AlliValpuri twiitti: https://twitter.com/AlliValpuri/status/594432753115992064?s=09

Iso V, Vappu, Vaasa ja Vepasto

Tässä tapauksessa iso kirjain ei ole kirous tai negatiivinen asia. Tähän ei myöskään liity avaruusolentoja, vaan kyseessä on taiteilijan vapautta ja kirjaimellinen yhteensopivuus.
Kirjoitan tekstin alkua stabiilikodissa, sade piiskaa ikkunaa ja hakkaa peltistä ikkunalautaa.

Eilen Reissupaku laski alleen oikein tosissaan. Moottorin webasto vuoti jäähdytysnesteet ulos ja kun Mies yritti tukkia vuotoa, jäähdytin oli kuin Niagaran putous. Oli vähän epävarmaa voimmeko lähteä matkaan ollenkaan.Olimme saaneet kutsun Vaasan Boulderfestiin, kiipeilytapahtumaan jo aikaisin keväällä. Silloin, Ranskan auringon alla ajatus vapusta tuntui todella kaukaiselta, mutta nyt se on jo käsillä, huomenna. Reissupakun ongelmat ja vapuksi luvattu lumisade hieman vieläkin mietityttää, mutta olemme toiveikkaalla mielellä, kyllä tästä vielä reissu tulee.

Vaasassa, vapun päivänä 1.5.2015, työväen juhlapäivänä.

Pääsimme lähtemään Kotkasta vappuaattona vailla suurtakaan huolta säätilasta tai auton kunnosta kohden Vaasaa, Mies sai hoidettua auton ajoissa kuntoon ja ilmojenherra oli meidän puolellamme.

Vappu-aamuna söimme Miehen kanssa aamupalaksi banaanikakkua ja joimme, vapun kunniaksi, kuohuviiniä. Aamupalalta mäkin lähdin kiipeilijöiden mukana metsiin samoilemaan kivien perässä.

Ennen tapahtuman alkua söimme vielä perinteiset silli-voileivät ja Alli-koiralle oli sidottu serpentiiniä kaulapantaan, niin vappuisaa. Ilmakin oli peri-Suomalaisen kalsea, kuten vappuna kuuluukin olla.

Nyt vettä sataa ja olemme Alli-koiran kanssa autossa, kotona. Minä nautin kotoisasta tunnelmasta. Olenhan minä asunut tässä autossa jo vuoden päivät ja oli mukavaa tavata tuttuja ja palata Reissupakuun ja autoelämään.

Hyvää Vappua Rakkaat Lukijani!

Kevättä ilmassa

Vietimme Pääsiäisen Kustavin kiipeilymestoilla. Siellä oli jo ihanasti kevättä ilmassa ja saimmekin pääsisäismaanantaina nauttia ihan t-paita keleistä. Mies kiipeili sydämensä kyllyydestä(vaikka sanoikin ettei vielä...kään saanut tarpeekseen).

Reitin nimi on Mesi ja siellä Miehet kiikkuivat!

Olimme parkissa lootholma.fi leirintäalueella. Me Alli-koiran kanssa haimme muutaman geokätkön ja ulkoilimme kovasti ja nautimme hiljaisesta leirintäalueesta, sillä Lootholmaa ei oltu vielä edes avattu virallisesti. Vietimme aikaa linnunlaulua kuunnellen, kahvia keitellen ja merelle tuijotellen. Ihana loma, juuri sellaista, mitä odotan tulevaisuudelta!

Muistako Stiga-rattikelkan jarrut? Metallilevy raapi lunta ja kelkka pysähtyi. Sellaista ääntä meidän auto oli alkanut pitää jo joku aika sitten. Kustaviinkin yritimme ajaa(tai siis Mies ajoi) jarruttamatta. 

Heti kotona arki iskee arki Miestä lujaa!

Kesäkumit alle ja yllätys, yllätys, toisesta takapyörästä puuttuu jarrupala kokonaan. Tulikin renkaanvaihdosta monta päivää kestävä jarruremppa. Toisessa jarrulevyssä oli niin vahvat urat, että sitä kun olisi pyörittänyt levysoittimessa, olisi kuullu Pink Floydia, Mies totesi että jos olisi pyörittänyt väärinpäin, sieltä olisi kuulunut saatanallisia viestejä. Onneksi renkaisiin oli merkitty pyörimissuunta.

Alf on saapunut kotiin ja odottaa jo malttattomana reissuun pääsyä.

Jos se voisi olla totta, eikä unta pettävää...

Nyt se on! Reissupakumme Alf muutti meille viimeviikon lauantaina juuri sopivasti ennen hiihto-,  talvi-, laskettelu- tai mitä lomaa sitä nyt kukakin viettää helmikuussa.

Alunperin ajatukseni oli sisustaa koti Gant- Lexington henkisesti, mutta Marimekon väri-iloittelu sai minut katsomaan sittenkin kohti Suomalaista designia.


Hiihtoloma viikon (viikko 9) vietimme ensimmäistä kertaa tien päällä. Aluksi suuntasimme nokan kohti Pikku-Syötettä Pudasjärvellä. Kuva tosin on otettu Iso-Syötteestä, kun se oli kuvauksellisempi iltavalatuksessaan.

Vietimme kolme päivää turvallisesti sähköpiuhan  päässä pienellä leirintä-alueella.

Rinteet olivat juuri sopivat meidän kummankin tarpeisiin. Mä uskaltauduin toisena päivänä yksin ankkurihissiin ja hieman tasoani kovempaan rinteeseenkin.
En ollut varsinaisesti luvannut Miehelle että olen autolla kun hän tulee rinteestä, mutta en ollut myöskään sanonut lähteväni mihinkään.
Hän tuli autolle, kokeili ovea ja kun ajatteli sen olevan jumissa (sitäkin on jo ehtinyt tapahtua tämän meidän yhteisen taipaleemme varrella. Ovi on kuitenkin ollut aina jumissa sisällä päin, ei ulkoa.) Niinpä hän miehekkäästi veti oven kahvaa voimalla ja kahva jäi käteen!


Pudasjärveltä ajoimme Ranuan eläinpuistoon jääkarhun pentua katsomaan. Pentu tosin on syntynyt jo muutamia vuosia sitten muistaakseni. Onhan se näyttävä ja komea eläin. En haluaisi törmätä jääkarhuun vaelluksella yllättäen. Tällä tavalla kaukaa katsottuna kaunis ja vaikuttava eläin. Pisteet kotiin kuitenkin keräsi tuttu, Suomalainen

Ahma, gulo gulo.

Kaikki pesäpaikat joita ahmalle oli rakennettu ammotti tyhjyyttään. Vihreän metallilipan alta kuului touhukasta rapinaa ja sieltä lumen alta ahma kaivoi itsensä ulos ja lähti tyytyväisenä tallustamaan.








Ranuan jälkeen lähdimme kokeilemaan auton akun kestoa ja sisätiloissa lämmön pysymistä. Kohteenamme oli Posion Korouoma, jääkiipeilijöiden paratiisi. Onneksi pakkasta ei ollut juuri nimeksikään, joten lämmöt pysyi sisällä hyvin.

Ihana päiväkahvihetki

Lauantai-sunnuntai välisen yön nukuimme parkissa ja sunnuntai aamuna auton akku ammotti tyhjyyttään. Autossa on ilmeisesti joku hätävaraakunkestosäästöliekki. Webasto oli naksahtanut pois päältä, eikä ohjaamonkaan Webasto käynnistynyt, mutta auto käynnistyi kuitenkin ja pääsimme turvallisesti kotiin vielä viimeiset 200 km. 

Ihana reissu!

Hattivateilla on rauhattomuus veressä. Aina matkalla jonnekin. Kulkevat ja kulkevat...