Nöyrin anteeksipyyntöni hiljaisuudesta! Olin suunnitellut päivittäväni blogia kerran viikossa ja nyt on mennyt jo kuukausi edellisestä postauksesta.
Syksy on saapunut hämärineen, sateineen, aikaisine aamuherätyksineen, sekä töineen. En muista (enkä jaksa nyt selata blogia taaksepäin) olenko julkisesti kehdannut blogiin kirjoittaa rehellistä ajatustani työnteosta?!
Jos ei olisi ihan pakko, en haluaisi enää ikupäivänä mennä töihin. Kauhunsekaisin tuntein pohdin Suomeen paluuta ja pakkotyöllistymistä.
Mutta, työtäkin on niin monenlaista ja minun kohdallani asiat ovat järjestyneet paremmin kuin hyvin.
Juuri tänä aamuhetkenä ajattelen alkavaa työpäivää lämpimin ajatuksin, riemulla ja valmiina vastaanottamaan päivän haastet ihanan Kakaralaumani (olen kysynyt heiltä ja he ovat mielissään Kakara-hellittelynimestä) kanssa.
Minusta tuli Ope, Kansankynttilä ja MINÄ RAKASTAN TYÖTÄNI!!
Ja sen voin todeksi todistaa :)
VastaaPoistaMutta opeillahan on pitkät kesälomat *wink wink reissupakulle :P
VastaaPoistaNomadish, no niin, sekin puhuu mukavan työn puolesta!
PoistaMerja, En olisi itsekään uskonut. Kokemuksella voin todeta että tämä on juuri nyt sellaista työtä jossa tunnen olevani hyvä ja hyödyksi pienille ihmisen taimille.
VastaaPoistaTärkeintä elämässä on jatkaa hyvää, sen voit tehdä pienten oppilaittesi kohdalla. :)
VastaaPoista