Hyvää uutta vuotta!

Tänään pohjoismainen yhteistyö on taas saanut uusia merkityksiä.

Pääsin tänään Malagan Ikeaan, jonka olin huomannut jo tänne tullessamme. Annoin Miehelle suosiolla luvan istua kahvilassa nettipuhelimen kanssa, niin sain kierrellä kaupassa ihan rauhassa. Kuvittelin kulkevani pitkin Vantaan Ikean käytäviä ja törmääväni tuttuihin hetkenä minä hyvänsä.

Tiukan matkabudjetin johdosta mukaani tarttui vain isompi paistinlasta(0,54€) ja paljon lämpimiä muistoja kotimaasta. Kauppakiertelyn jälkeen kävimme syömässä ruotsalaiset lihapullat puolukkahillolla ja Daim-kakkua jälkiruoaksi.

Vuoden vaihtumista juhlimme pienellä suomalaisporukalla Reissupakussa espanjalaisen cavan, ranskalaisten juustojen ja  espanjalaisten kinkkujen voimalla. Miehen kiipeilykaveri toi tuliaisena olutta jokaisesta maasta joiden läpi olemme ajaneet, kiva idea!

Hyvää uutta vuotta! Ihana kun olet ollut matkassa mukana! Matka jatkuu edelleen, pysy mukana!

Kokemuksia matkan varrelta

Minä olen hienohelma, kaupunkilainen, ylellisyyden- tavarain- ja kaiken kauniin rakastaja!

Tällä matkalla olen joutunut usein mukavuusalueeni ulkopuolelle ja jopa pahasti. Olen kuitenkin aina selvinnyt ja uskon karaistuneeni ainakin jollain tavalla. Osaan asettaa asioita ja tilanteita oikeisiin mittasuhteisiin ja ainakin uskon löytäväni kaikesta jotain positiivista.

Alkumatkasta jaksoin mainita melkein jokaisen suihkukerran, koska kontrasti aiempaan elämään oli niin suuri. Ennen saatoin mennä kotona suihkuun tai jopa saunaan aina kun huvitti. Sitten muutimme autoon ja lämpimästä, juoksevasta vedestä tulikin ylellisyyttä.

Olemme nyt asuneet Reissupakussa, pikku laatikossa, autossa, kotona jo yli puoli vuotta. Tällaisesta elämästä on tullut arkea, tuttua ja turvallista. Kuitenkin aina välillä todellisuus pääsee yllättämään.

Kävimme kiipeilykalliolla noin 100 kilometrin päässä Malagasta paikassa nimeltään El Chorro. Siellä oli myös majatalo (majoitus 8€/yö). Mies kysyi jo kalliolle mennessä olisiko kiipeilypäivän jälkeen mahdollisuus päästä suihkuun.

En mä nyt varsinaisesti mitään viiden tähden hotellia odottanut, mutta yllätys oli kuitenkin melkoinen ja olin ajatuksissani kuvitellut vähän muuta.Onneksi Mies oli ostanut mulle joululahjaksi ylellisen L'Occitanen suihkupussukan ja siellä oli ihanan tuoksuiset saippuat ja shampoot ja onneksi muistin laittaa Crocs avokkaat jalkaan. Muuten olisi saattanut tulla itku.

Pari kertaa aiemminkin on tullut vastaan tällainen "ihan ite oon rakentanut alusta loppuun" suihku. Nyt vaan oli joulun jäljiltä herkillä mieli. Suihkuverho liimaantui kiinni ja oli homehtunut alaosastaan. Viemäri veti huonosti, eikä koko "kylpyhuoneessa" ollut muuta viemäriä. Mun pussukkani hyllyllä oli melkoinen lihapullat ja hajuvesi yhdistelmä.

Suihkusta kuitenkin tuli lämmintä, jopa kuumaa vettä, eikä seinillä vilistänyt ötököitä. Kaikki hyvin!

Haudataan sotakirveet

Ja aloitetaan pohjoismainen veljeys!

Ruotsi on aina meitä hieman parempi (paitsi vuosina -95 ja -11 jääkiekon mm-kisoissa). Se on kuin isoveli joka loistaa kuudella laudaturillaan( häntä ylistetään), kun itse sait säälistä lubentem abrobaturin (hänet mielihyvin hyväksytään. Kuulostaapa oikeastaan ihan hyvältä arvosanalta).

Lähikaupassa täällä Malagassa (iso Carrefur-market) on Todo al Mundo hylly, josta löytyy myös Nordic osasto. Sieltä löysin jouluksi riisipuuroakin. Se taisi olla Norjalaista, mutta sen lähemmäksi suomalaista joulupuuroa ei näillä leveysasteilla pääse.

Kävin tänään taas kaupassa ja mukaan tarttui tällaiset tuotteet.

Suurin osahan näistä todellakin on ruotsalaista alkuperää, mutta myös koto-Suomessa myynnissä. Lakritsi on Lidlistä ja siinä pussissa lukee original Finland.

Kuusen löysin jo ennen joulua, mutta vasta nyt raaskin ostaa sen -50% hintaan. Se on ihan aitoa muovia, mutta niin oikean näköinen, että halusin palan kotimaata autoon.

Malagaa luvassa loppiaiseen saakka.

Gibraltar

Maailman kummallisuuksia vol.1.

Espanjan vähän rähjäisen pikku kaupungin laidalla kohoaa suuri vuori. Vuoren reunassa on portit ja tulliasema. Ystävälliset Brittiläiset poliisit tarkastavat passit. Se olikin ensimmäinen raja, jossa oltiin kiinnostuneita meidän paperrista. Ajamme autojen seassa kiitoradan poikki Gibraltarille, Britanniaan.

Yllätys, yllätys, liikennekulttuuri on aivan toista kuin Espanjassa. Liikenne on oikeanpuoleinen, onneksi. Mielikuva on varmaan se että Espanjan liikenteessä pätee viidakon lait ja Brittiläinen liikenne on sivistynyttä ja järjestelmällistä, ehei!

Gibraltarilla on kapeat, mäkiset ja mutkittelevat tiet. Muistaakseni teitä on 29 km. Siellä paikalliset ajoivat niin kovaa, ettei uskaltanut ajaa autotiellä, eikä taas mahtunut ajamaan jalkakäytävällä.  Pyörän taluttamiseksi meni melkein koko Gibraltarin reissu. Ajoimme ensimmäiseksi Europa Pointille. Sille aukiolle, josta näkee Afrikkaan ja toden totta, siinähän toinen manner on ihan käden ulottuvilla.

Mitä peri Brittiläistä on olemassa? Pubi tietysti ja suola-viinietikka sipsit. Pubin löysimme helposti. Siellä pystyi maksamaan Euroilla, mutta vaihtorahan sai Puntina. Mark&Spencer tavaratalossa saimme tuhlattua Punnat pois juuri niihin perunalastuihin.

Kaiken kaikkiaan koko Gibraltar tuntui siltä, kuin olisi ollut Brittiläisen elokuvan kulisseissa. Ja ihan oikeasti siellä asuu ihmisiä. Britanniassa keskellä Espanjaa!

Kotimatkalla

Kävimme kääntymässä Gibraltarilla,  reissumme eteläisimmässä pisteessä, joten nyt olemme jo kotimatkalla.

Vietimme rauhalliset joulunpyhät Linda Vistan rannassa palmujen huojuessa tuulessa. En henkilökohtaisesti ymmärrä joulunviettoa muualla kuin pimeässä ja kylmässä koto-Suomessa, mutta piti tulla tänne asti toteamaan asia. Onhan toki niin, että lähemmäs tällaisia maisemia Jeesus-lapsi syntyi ja tämä on se "todellisen joulun" ilmasto.

Mutta, minun sieluni joulussa on niin pimeää, että kaikki jouluvalot ja kynttilät ovat tarpeen ja jouluaattona on hautausmaalle mennessä niin kylmä, että meinaa jäätyä pystyyn. Koti-ikävää, tiedän!

Kaverit tulivat eilen lentäen Suomesta ja ovat Espanjassa aina loppiaiseen saakka. Vietämme heidän kanssaan aikaa täällä Malagassa. Tosin he olivat epähuomiossa varanneet hotellin Fuengirolasta. Pääsisinköhän mä sillä varjolla katsomaan Suomalaista menoa sinne, nyt kun näin lähellä ollaan?

Kunhan Itämaantietäjät ovat tuoneet lahjansa Espanjalaisille lapsille ja Kuninkaiden kulkue on nähty me käännämme Reissupakun nokan kohti pohjoista.

Ajelemme ensin Espanjan halki Välimeren ranninkoa pitkin. Sitten hissuksiin Atlantin rannikkoa Ranskassa kohti Pariisia.

Hyvää joulua!

Päätimme sittenkin viettää joulun kauniilla Linda Vista rannalla San Pedrossa, lähellä Marbellaa. Kävimme eilen Gibraltarilla,  siitä lisää tuonnempana.  Nautimme joulukahvit vielä Mäkissä suklaamuffinsin kera. Sitten siirrymme rantaan viettämään rauhallista ja aurinkoista joulua!
Reissupaku hiljenee joulunviettoon!
Hyvää joulua! Feliz Navidad!

Oikeasti Malaga!

Saavuimme Malagaan tänään puolen päivän aikoihin. Kaverit menivät Pablo Picasso museoon ja me Miehen kanssa suuntasimme jouluostoksille. Vietämme ensi yön airella, matkaparkissa lähellä Malagan keskustaa. Huomenna lähdemme jatkamaan matkaa rannikkoa pitkin ja näillä näkymin olisi tarkoituksena viettää joulu Gibraltarilla.

Pyykkipäivä

Olemme leirintäalueella Granadassa. Maria Eugenia sukuineen ja haaremimiehineen omistaa paikan. Täällä tuntuu asuvan hirvittävä määrä porukkaa. Yksi mies koristelee joulupuuta joka päivä vähän eritavalla, toinen  haravoi ja siirtelee roskapönttöjä. Sitten täällä liikkuu hitsari, Maria Eugenia itse ja huonoa englantia puhuva tyttö. Hieman epämääräistä, hieman toisenlaista kuin Ranskan 2 * leirintäalue.

Suihkusta tulee lämmintä vettä ja auto voi olla parkissa ja itse voimme liehua ympäriinsä rauhallisin mielin. Se riittää meille.

Olin säästänyt villapyykin leirintäalueelle. Kävin katsomassa konetta heti tullessamme, mutta siellä oli jonkun pyykit sisällä. Vieressä oleva kuivuri näytti siltä että se syö vaatteet jotka sinne uskaltaa laittaa.

Eilen taas koneessa oli jonkun pyykit, mutta ohjelma oli loppu. Reippaana, kehtaavana tyttönä tyhjensin pyykit koneen vieressä olevaan koriin ja laitoin omani tilalle.  Pesu maksoi 3€/30min. Niinpä valitsin villaohjelman sijaan 30 min kestävän 40° pikapesun. 
Muutamaa minuuttia ennen pesuohjelman loppua menin koneelle kyttäämään, ettei minun pyykkini jää häiritsemään ketään. Huonon englannin tyttö tuli ilmoittamaan että kone jota käytin oli leirintäalueen henkilökunnan oma ja se pyykkiä syövä kuivuri onkin asiakkaiden käyttöön tarkoitettu pesukone. Selitin etten löytänyt respasta ketään jolta kysyä. Hän sanoi että he kaikki asuvat tässä leirintäalueella ja ovat meidän, vieraiden käytössä 24h/vrk. Just joo, ehkä joku Espanjalainen kehtaakin mennä soittamaan heidän ovikelloaan ja kysymään pyykistä  mutta Suomalainen, ei ikinä!
Hmm... onneksi olin kehdannut  käyttää henkilökunnan konetta, olisi muuten jäänyt pyykit pesemättä.
Olisitko sinä valinnut oikeanpuoleisen koneen?

Taiteilijan vapautta

Taiteilijan vapautta on loukattu pahimman kerran! Granada tai Malaga, mitä väliä sillä on?
Ensimmäinen lukija heti huomautti että tekstissä on väärä kaupunki.
Selvyyden vuoksi Alhambra on Granadassa, samoin arabialaiset korttelit ja yllätys, yllätys, mekin olemme!

Malaga

Kaupunkilomaa!

Tyttökaverin kanssa on kierrelty kaupungilla ja olemme tutustuneet Malagan itämaiseen tarjontaan teehuoneiden muodossa. Tämä on ihana ja helposti lähestyttävä kaupunki, eikä tästä ehdi kuin raapaista pintaa tässä ajassa.

Olemme myös ehtineet nauttia nähtävyyksista. Maanantaina, sadepäivänä kiersimme Alhambran palatsialueella. Olen hieman pettynyt itseeni, kun en kokenut mitään suuria tunteita palatsissa tai sen puutarhoissa. Se oli hieno ja rakennustaiteen taidonnäyte, sitä en kiellä.  Olisin saattanut vaikuttua kaikesta enemmän jos olisi ollut lämmin, ihana, aurinkoinen ilma, jolloin puutarhojen vesialtaat olisivat virvoittaneet kulkijaa ja suoneet hetken helpotuksen matkustavaisen kuumuuteen.

Totuus oli kuitenkin se, että minulla oli untuvatakki päällä, villasormikkaat, joiden päällä lapaset. Vettä piskoitteli aina välillä ja kylmä kosteus yritti tiivistyä jopa paksun takin alle. Ainoa ajatukseni oli:" on niillä kuninkaallisilla mahtanut olla talvisin täällä kylmä".

Vieressäni Japanilaisten turistiryhmästä eräs mies puki sanoiksi ajatukseni, johon opas vastasi että kuningas ja kuningatar olivat koko ajan ihan lähekkäin ja lämmittivät toisiaan, "you know".

Rauha, helpotus, ylitsevuotava tyyneys

Reissupaku on paikallaan!

Me olemme siirtyneet Granadaan.

Eilen tuli vieraita koto-Suomesta ja toivat tullessaan taas ihania tuliaisia, sekä äidin ja kummitädin lähettämät paketit.  Voi miten ihania! Kiitos, kiitos! Olen niin otettu ja onnellinen kaikista muistamisista!

Tänään kävimme yhdessä kavereiden kanssa kaupunkikierroksella, sekä syömässä ihanassa itämaisessa ravintolassa.

Nyt Nukkumatti huutelee niin kovin että on viisainta vastata! Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet!

Valtakunnassa kaikki hyvin!

Kauhunsekaisia tunnelmia

Kirjauduin blogiin Slatella, jolla aina aiemmin blogia päivitin. Viesti: et kirjoita yhtään blogia, aloita uusi....
Äääääks!ERROR ERROR mitä mä nyt teen? Palasin Miehen kännyn pariin ja toivon että tää palauttaisi maailmaan rauhan ja asettelisi taivaankappaleet taas oikeaan järjestykseen! Tämä on koeviesti. Nyt sormet ja varpaat ristiin

Erilainen majoitus

Tänään on Miehen syntymäpäivä! Paljon onnea rakas! Mulla ei ole (vielä) mitään lahjaa, emmekä voi juhlia synttäreitäkään mitenkään, sillä...
Tapasimme Chamonix'ssa parkkipaikalla Espanjalaisen pariskunnan. Heillä oli auto parkissa meidän automme takana yhden yön. Mies jutteli (lähinnä rouvan kanssa) ja aamulla meidän ikkunaamme oli ilmestynyt post it lappu, jossa kutsuttiin meidät kylään ja mahdollisesti tarjottiin jouluksi taloa Espanjassa. Tämä historiana siitä kuinka olemme nyt täällä.

Tulimme eilen iltapäivällä Velez-Malagaan ja siitä pieneen kylään nimeltään Almachar.  Pariskunta jonka tapasimme parkkipaikalla asuu täällä ja vietimme viime yön heidän vieraanaan. Huone jossa asuimme oli jäääätävän kylmä sähköpatterista huolimatta.

Tänään Mies pääsi miesten hommiin, pilkkomaan puita ja me tultiin Allin kanssa kotiin lämmittelemään ja keittelemään kahvia.

Talo Espanjassa tarjous kaatui siihen että talon vahtimisen lisäksi diiliin olisi kuulunut koiran hoito. Muuten tilanne ei olisi ollut ongelmallinen, mutta kun meidän Alli-koira ei voi sietää muita tyttökoiria.

Tänään kävimme kävellen synttärikahveilla viereisessä El Borgo-nimisessä kylässä.

Paikallinen Vuosaaren Aurinkolahti

Istun tässä kuskin paikalla. Kuuntelen meren kohinaa, vietän toista adventtia kynttilöitä polttaen ja katson auton ikkunasta avautuvaa maisemaa.

Oli aika elämässämme, jolloin asuimme Helsingin Vuosaaren Aurinkolahdessa. Se oli koti isolla Koolla. Nukkeruusunkuja. Voiko kauniinpaa osoitetta ollakaan?!
Nyt istun aivan toisen meren rannalla, mutta jokin tässä maisemassa (pimeässä) vie ajatukset menneeseen.

Olen matkan aikana huomannut että lapset ovat kaikkialla samanlaisia. Lapsista kasvaa aikuisia, eli olemme pohjimmiltamme kaikki, kaikkialla samanlaisia ja samanarvoisia. Osaisimmepa nähdä toinen toisissamme sen kauneuden ja hyvyyden mikä meihin jokaiseen kätkeytyy. Osaisimmepa sanoa  toinen toisillemme kannustavia ja kauniita sanoja.
Hyvää adventtia! Anna hyvän kiertää!

Costa del Sol,

Tuo maaginen, lapsuudesta tuttu matkakohde, jossa jokainen (jonka perheellä oli varaa matkustaa)12-vuotias koki elämänsä ensimmäisen loma-romanssin. Siitä "suklaasilmästä" kerrottiin  sitten luokkakavereille kyynelsilmin ja vannottiin ikuista rakkautta.

Täällä minä nyt olen oman rakkaan "jääsilmäni" kanssa. Ei kai voida puhua lomaromanssista, kun emme ole lomalla, eikä kai muutenkaan romanssista näin melkein 20 vuoden jälkeen.

Kun katsoo ulos etuikkunasta, Välimeren aallot lyövät hiekkarantaan. Keittiön/olohuoneen ikkunasta aukeaa näkymä rantabulevardille ja kauempana kohoavat Sierra del Capo de Gatan vuoret.

Ajoimme tänään Cartagenasta tänne Retamarin airelle. Meidän matkamme kulkee yleensä aina yöpaikasta yöpaikkaan. Toisinaan kohdalle sattuu todellisia helmiä, toisinaan vain paikka mihin (Mies kehtaa) päänsä kallistaa.

Upea itsenäisyyspäiväjuhla Torreviejassa

Olin katsonut torrevieja.fi sivulta "menovinkkejä" kaupunkipäivään ja ilokseni huomasin että heillä on itsenäisyyspäiväjuhla Virgen del Carmen kulttuurikeskuksessa.

Juhla oli korkeatasoinen, arvokas  ja silti lämminhenkinen. Costa Blancan ev.lut seurakunta ja Costa Blancan Suomi-Seura olivat koonneet juhlaa varten sinfoniaorkesterin, joka soitti muunmuassa Sibeliuksen Finlandian. Kun kirkkokuoro aloitti Finlandia-hymnin, en voinut olla osallistumatta siihen.

Juhlapuhujana oli suurlähettiläs Heikki Talvitie,  Suomikoulun lapset toivat oman tervehdyksensä ja saimmepa presidentti Sauli Niinistön terveiset Suomesta.
Juhlassa kukitettiin paikalla olleet sotiemme veteraanit ja Lotat. Mieskuoro lauloi orkesterin säestyksellä Kalervo Hämäläisen säveltämän Veteraanin iltahuudon, jonka aikana koko juhlaväki seisoi. Se oli ehdottomasti juhlan koskettavin hetki. On hienoa olla Suomalainen!

Juhlan jälkeen oli tarjolla lohivoileipäkakkua ja viiniä. Mieluusti olisimme juoneet myös kupposet Juhla Mokkaa. Edellisistä on aikaa jo kohta puoli vuotta.

Pihalla tapasimme yllättäen vanhoja tuttuja kymmenien vuosien takaa. Olipa mukava kuulla heidänkin kuulumisiaan!

Sytytän ikkunaan jouluvalot! Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Juhlimme itsenäisyyttä jo eilen täällä Crevillentissä, kun oli muutakin aihetta juhlaan. Katoimme pöydän kauniiksi ja valmistimme viiriäiset ruoaksi. En tullut ottaneeksi mukaan minkäänlaista Suomen lippua, mutta ajatuksissamme siinsivät liehuvat siniristiliput.

Yöllä tuulikin sitten niin ettei meinannut uni tulla silmään kummallekaan. Siinä olisi liput saaneet kyytiä ja pyörien päällä oleva pressu lepattikin tuulessa niin että on ihme jos se on vielä ehjä.

Tänään tarkoituksena on ajaa Torreviejaan turisteilemaan.

Codorniz á la Crevillent

Eli viiriäisiä mausteviinikastikkeessa ja Camembert-juustotäytteisiä pikkupaprikoita.

Alkupala-annos:  yksi viiriäinen ja kaksi pikkupaprikaa/ruokailija

Koverra paprikoista kanta ja siemenet.Täytä Camembert-juustolla ja pursota juuston päälle hieman Italian metsäkukkahunajaa.

Ruskista kokonaiset viiriäiset pannulla voissa ja oliiviöljyssä niin,  että ne saavat kauniin pintavärin.  Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää paprikat pannulle ja ruskista niitäkin hetki.

Liemeksi tulee loraus Balsamiviinietikkaa, hunajaa ja glühweinia (hehkuviini) sen verran että viiriäiset 'kahlaavat nesteessä'.
Jos keittiösi on hieman kallellaan, kuten Reissupakussa tavallisesti, aseta viiriäiset pannun "syvään päähän" ja paprikat kuivempaan kohtaan. Anna hautua pienellä liekillä kannen alla puolisen tuntia. Muista tarkistaa lihan kypsyys lopuksi. Tässä vaiheessa kastikkeen pitäisi olla mukavan saostunutta.

Ota viiriäiset pannulta. Leikkaa irti rintapalat ja koivet. Asettele tarjolle paprikoiden ja vaalean leivän kanssa. Lusikoi kastiketta annoksen päälle suoraan pannulta.

Itämaantietäjät ovat jo Espanjassa

Espanjassa Itämaantietäjät tuovat lahjat loppiaisena. Todistettavasti he ovat jo Espanjassa. Bongasomme heidät Cepsa-huoltoaseman pihalla lähellä Valenciaa.

Espanja, ihanaa odotuksista huolimatta.

Pääsimme eilen Espanja puolelle. Vietimme yön rauhallisella ja hiljaisella Airella Quart-nimisessä "taajamassa". Tänään valitsimme 'turistikohteeksi' läheisen kaupungin nimeltään Girona! Tää on niiiiiin ihana kaupunki että jäämme tänne ensi yöksi. Nautimme tänään olostamme kaupungilla ja Espanjan auringosta.

Tie on avattu

Matka kohden Espanjaa voi alkaa! Toivottakaa meille onnea ja kuivia keöejä matkaan.

Jumissa ollaan

Vietämme ensimmäistä adventtia aivan toisin kuin olin suunnitellut.

Olemme jumissa St Paul-de-Fenouillet'n kylässä. Tie eteenpäin Parpignaniin, sekä taaksepäin Carcassonneen on suljettu. Kuuntelemme radiosta säätietoja, sekä evakuointiuutisia läheisistä pikkukylistä. Saapa nähdä milloin pääsemme Espanjaan!?

"Vettä satoi rankasti, tulva nousi vain..."

..." laulettiin vanhassa pyhäkoululaulussa, kun puhuttiin Nooasta ja vedenpaisumuksesta. Nyt taidamme olla keskellä vedenpaisumusta, eikä kukaan varoittanut meitä etukäteen.

'Meteo' kertoi että lauantaina, tänään, sataa (kahdella pisaralla) ja huomenna, 1. Adventtina vielä enemmän (3 pisaralla). Lähdimme Foix'sta vähän sateitakin pakoon ja jouduimmekin keskelle niitä.

Saimme alkukuusta vähän huolestuneita viestejä Suomesta,  kun uutisissa oli ollut etelä-Ranskan tulvista ja niiden kuolonuhreista. Olimme ajaneet turvallisesti juuri tulva-alueiden läpi pari päivää aiemmin, eikä meillä silloin ollut aavistustakaan kuinka vaaralliseksi tilanne voisikaan  muuttua muutaman päivän sisällä.

Tänään alkoi tihuttaa vähän vettä, kun olimme ajaneet, (tai siis Mies ajaa, minä neuvon vieressä) n.50 km Foix'sta kohden Perpignania. Muistutin Miestä jääkaapin suojalevyistä, ettei parsakaali-herkkuvesi taas pääse sisään. Hän asensi ne paikalleen ja vähän sen jälkeen taivas repesi ja vettä alkoi sataa kaatamalla. Vesi suihkusi rinteiltä alas, pellot olivat puoleen väliin veden alla, Aude-joki kohisi vuolaana tien varressa. Ja kaiken kukkuraksi tie Parpignaniin oli suljettu. Liekö sateen/tulvan takia?
Teimme järkiratkaisun. Palasimme joitakin kilometrejä takaisinpäin Carrefour-marketin parkkipaikalle. Tässä nyt olemme, kuuntelemme tuulen ujellusta ja sateen piiskaamista Reissupakussa ja odotamme sään paranemista. Toivotaan parasta!