Kirkasvalolampun loisteessa

Aamut ovat pimentyneet ja sama uhkaa iltaisin. Syksy on tullut.

Olen kerran käynyt Norjassa ihan oikean kaamoksen aikaan, jolloin aurinko ei nouse ollenkaan horistontin yläpuolelle. Tuntui hullulta päivällä klo 14 kun alkoi väsyttää ja keho viesti että olisi nukkumaanmenoaika,  vaikka olin herännyt vasta muutamaa tuntia aiemmin.

Edellisessä työpaikassa jouduin istumaan sisällä keinovalonloisteessa ja sälekaihtimet kiinni koko päivän ja töiden päätyttyä tarvoin kotiin pimeydessä. Tuntui ettei päivä ala ollenkaan, eikä valoa ole enää olemassakaan.

Mä rakastan välitunteja!

Nyt voin pitää sälekaihtimet apposen auki koko päivän ja pääsen vielä ulkoilemaankin kesken työpäivän. Tiedän, tiedän, "mites suu sitten pannaan, kun sataa räntää vaakatasossa?' Sitten seisotaan katoksessa, mutta ulkona!

Valitettavasti blogi on seisonut hiljaa nurkassa, sillä työ on ollut välillä todella raskasta, mutta edelleen hyvin antoisaa. 

Nauttikaa kirkasvalolampusta, purkki d-vitamiinistä ja ulkoilusta!

Olhava, paluu alkuun...

Olen halunnut blogissani tarkoituksella paljastaa itsestäni vain vähän. Suuri Seikkailu, Elämänmuutos oravanpyörän ulkopuolella tuntui tärkeämmältä kuin Minä Itse!

Täältä, Olhavan parkkipaikalta Valkealasta, Suuri Elämänmuutos alkoi kesän alussa vuonna 2014. Tänne palasimme jälleen viikonlopuksi lokakuussa 2015 ja elämänpolku näyttäytyy tänään taas vähän kirkkaampana.

Laulu ja laulaminen on aina ollut minun elämäni ykkösasia. 3- vuotiaana unelmoin "pesulantädin" ammatista. Ajattelin että siinä työssä saan "lillua" kylpyammeessa päivät pitkät ja pestä nyrkkipyykkiä. Kun myöhemmin totuus pesulaelämästä valkeni päätin että minusta tulee oopperalaulaja!

Haaveilin suuresta urasta, parrasvalojen loisteesta ja tuhansista ruusuista, joita ihailijat heittävät lavalle esityksen jälkeen. Koko elämänpolkuni tähtäsi vain oopperalaulajan uraan, enkä ollut koskaan kouluaikana kiinnostunut mistään mikä ei vienyt haavettani eteenpäin.

Olin ehkä (näin jälkikäteen ajateltuna) se hankalasti motivoituva oppilas. Onks' pakko? Entä jos ei haluu'?  Mitä hyötyä tästä on?

Elämä kuljetti eteenpäin lukion jälkeen ja pääsin opiskelemaan laulua juuri ammattikorkeakouluoikeudet saaneeseen oppilaitokseen.

Minä olen utelias ja opiskelukaverit jotka tiesivät vain musiikinteoriasta ja musiikinhistoriasta ja musiiikin siitä ja tästä alkoivat tuntua vierailta.

Minä haluan nähdä maailmaa! Minä haluan nähdä ja kokea!

Tein rohkean päätöksen ja palasin lupaavalta uralta kotiin, Kotkaan, näkemään ja kokemaan.
Ja minähän näin ja koin!

Näistä hetkistä on pian kymmenen vuotta. Mutkien kautta valmistuin oopperalaulajaksi ja viimeiseksi laulunopettajaksi.  Olen ehtinyt nähdä maailmaa ja kasvaa ihmisenä ja silti kokoajan on tuntunut että minun tehtävänä on auttaa muita!

Kuinka?

Suuri Muutto, kaiken taakse jättäminen. Ihanan, kauniin kodin myyminen, uusi mobiilielämä, autossa asuminen. Oravanpyörästä irroittautuminen. Itsensä kuunteleminen, Rakkaan Miehen toiveiden kuunteleminen. Yhteinen katse tulevaisuuteen.

RAKKAUS!

Ihanien ja samalla rasittavien kakaroiden kanssa tunnen tekeväni tärkeää työtä. He ovat kakaroita mielellään ja rehellisesti olen sanonut heille että tykkään heistä kovasti, he ovat ihania, mutta he ovat myös todella rasittavia, pahimmillaan. Voisitteko ystävällisesti edes yrittää käyttäytyä?

Nyt minusta tuntuu että teen työtä jolla on merkitystä! Työ antaa minulle paljon ja vaatii minulta kaiken!

 

Hiljaisuuden retriitti

Syksy on tullut!

Viime viikonloppu oli ilmojen puolesta täydellinen ulkoiluun ja hiljaiseen mietiskelyyn.

Vietin rauhoittavan ja rentouttavan viikonlopun vanhojen tuttujen, sekä aivan uusien ihmisten seurassa.  

Aikuisena, jos minua sellaiseksi voi kutsua, on harvinaista tavata itselle ennalta tuntemattomia. Ihanaa kuitenkin oli huomata että minä vieläkin voin ja uskallan tutustua uusiin ihmisiin.

Hiljainen mietiskely päättyi maanantai aamuna ja koulushow alkoi. Viikonlopun jäljiltä tuntui kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla, mutta totuus paljastui jo 8.05.Kyllä lähtee pienistä ihmisistä ääntä. 

Taas on viikko vierähtänyt. Tänään olen taas askeleen lähempänä totuutta, sillä aloitin kasvatustieteen opiskelun avoimessa yliopistossa!

Elinikäinen oppiminen kunniaan!

Hyvää, rauhallista ja rentouttavaa viikonloppua juuri sinulle!

Blogikirjoitus viikossa

...pitää mielen virkeänä ja kirjoitussormen nopeana.

Syksyä on jo ilmassa, halusi sitä myöntää tai ei. Aurinko jaksaa vielä lämmittää, mutta varjossa syksyn kirpeyden tuntee. Tänä viikonloppuna halusimme vielä lähteä mökeille nauttimaan kiireettömyydestä, luonnosta ja mukavasta seurasta.

Aamulla Usvanneidot tanssivat lammen yllä ja joutsenet keräsivät joukkojaan valmistautuen lähtöön. Maassa oli kastetta, yksinäinen kuikka huhuili kumppania ja joutsenet kutsuivat toisiaan aamun sarastuksessa.

Blogikriitikon vastaisku

Edes tuntia ei tainnut mennä blogitekstin julkaisemisesta ja heti kriitikko korjasi, aivan oikein.

Julia Roberts ei näytellyt Bodyguard- elokuvassa. Siinä naispääosaa esitti Whitney Houston.

Elokuva jossa Julia Roberts oli ja jonka äitin kanssa kävimmme katsomassa oli Dying young (Rakkauden valinta) vuodelta 1991.

Ihana elokuva, jonka jälkeen piti itkeä puuttuvaa poikaystävää, sekä yleistä maailmantuskaa muutamia viikkoja elokuvan katsomisen jälkeen.

Tulipahan tämäkin nyt korjattua ja muisteltua.

Open viikonloppu

Kävimme Miehen kanssa elokuvissa!

Edellisestä kerrasta on niin paljon aikaa ettemme kumpikaan enää edes muista milloin se oli tai mitä kävimme katsomassa.

Kotkassa muistan viimeksi käyneeni katsomassa Matrix- elokuvan, sitä ennen äitin kanssa The Bodyguard, kauneimmista kaunein Julia Roberts. Voisinpa joskus näyttää häneltä ja vielä aiemmin äitin kanssa Lumikuningatar- elokuvan. Hälyyttävää tästä tekee se, että näin pian autoelämän jälkeen alamme luisua kohden keskiluokkaista elämää.

Mutta, älä rakas lukijani, ole huolissasi.

Kävimme katsomassa opettavaisen koko perheen elokuvan 11-vuotiaasta Riley- tytöstä. Myös minun ope- kollegani oli näytöksessä. Yt-tunteja (ylityö) tai opintomatka tai...

Ihanan suloinen elokuva joka auttaa meitä ihmisiä toivottavasti ymmärtämään toisiamme paremmin, vanhempia ymmärtämään lapsiaan ja opettajia ymmärtämään oppilaita.

Tänään, sunnuntaina kuulimme Meren kutsun ja vastasimme siihen. Teimme kolmen tunnin venekierroksen Metsolassa, Mussalossa, Maijansalmessa, Äyspään-selällä ja Vaakun kautta kohti kotisatamaa.

Laiturissa Mies onki meille iltapalaksi ahvenet.

Nyt on pyykit pesukoneessa ja kuivurissa. Takana ihana viikonloppu. Näillä on hyvä aloittaa uusi kouluviikko Kakaroiden kanssa.

Varoitus! Sisältää Juonipaljastuksia!

Nöyrin anteeksipyyntöni hiljaisuudesta!  Olin suunnitellut päivittäväni blogia kerran viikossa ja nyt on mennyt jo kuukausi edellisestä postauksesta.

Syksy on saapunut hämärineen, sateineen, aikaisine aamuherätyksineen, sekä töineen. En muista (enkä jaksa nyt selata blogia taaksepäin) olenko julkisesti kehdannut blogiin kirjoittaa rehellistä ajatustani työnteosta?!

Jos ei olisi ihan pakko, en haluaisi enää ikupäivänä mennä töihin. Kauhunsekaisin tuntein pohdin Suomeen paluuta ja pakkotyöllistymistä.

Mutta, työtäkin on niin monenlaista ja minun kohdallani asiat ovat järjestyneet paremmin kuin hyvin.

Juuri tänä aamuhetkenä ajattelen alkavaa työpäivää lämpimin ajatuksin, riemulla ja valmiina vastaanottamaan päivän haastet ihanan Kakaralaumani (olen kysynyt heiltä ja he ovat mielissään Kakara-hellittelynimestä) kanssa.

Minusta tuli Ope, Kansankynttilä ja MINÄ RAKASTAN TYÖTÄNI!!