Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja lupailee jo että kohta kesä on täällä.

Valitsin päivän tuoksuksi Nina Riccin klassikkotuoksun L' Air du Temps.

 Parfyymi tuli markkinoille jo vuonna 1948, voimme siis todellakin puhua klassikosta.

Tuoksu on naisellisuuden ja ikuisen nuoruuden symboli. Tuoksussaon aistittavissa mm. gardeniaa, ruusua, jasmiinia, iirista ja myskiä.

Hyvän mielen tuoksu!






http://m.ninaricci.com/mobile.php/en/perfume/the-line-l-air-du-temps

Kevät keikkuen tulevi

Taitava tyttö!

Hahhaaaa, osasin laittaa Blogloving Eiffeltorni ikonin blogiini. Nyt se on kahteen kertaan, kun en uskalla vielä poistaa kumpaakaan, ettei suuri työni lennä taivaan tuuliin.

Olen lähestulkoon tekniikan ihmelapsi, vaikkei sitä ulkoapäin ehkä huomaa. Jospa nyt yrittäisin rohkaistuneena poistaa toisen tornin, let' s try...

Suuri Muutto on alkanut!

Suuri Muutto on alkanut!

Ensin edessä on se kurja vaihe, siivoaminen, raivaaminen, mitä säästetään, mitä kiertoon, mitä roskiin, mitä minnekin.

Minä olen hamsteri ja tavaran rakastaja. Suurimman osan tavaroista kohdalla teen surutyön. Muistelen henkilöä, jolta tavaran sain. Muistelen tilannetta ja tunteita. Ihan oikeasti muistan lähes jokaisen esineeni elämäntarinan.

Blogeja ja bloggaagia on joskus haukuttu ja parjattu siitä että he esittelvät elämäänsä epätäydellisesti ja kiiltokuvamaisesti.

Minun mielestäni blogin tarkoitus onkin irroittautua arjesta, niin lukijan, kuin kirjoittajankin, enkä usko ketään( tai siis uskon oikeastaan joitakin olentoja kiinnostavan, mutta en aio kaikkea täällä tarjoilla) kiinnostavan jokainen liikkeeni ja mietteeni, joka ei millään tavalla liity Suureen Matkaan, elämään asuntoautossa.

Nyt olisi tarjolla hyviä unia Jugend- kodissa!



Olen pitkään miettinyt ja ihan vähän, ihan pikkuisen surrut luopumista 'Gunnar'- tuolista. Ostimme sen Miehen kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin vähillä rahoillamme. Se on kulkenut mukanamme kaikki yhteiset vuodet ja palvellut hyvin. Olen suunnitellut jo pitkään sen verhoilemista. Gunnar on Perälä yhtymän tekemä, Suomalainen, Kauhajokelainen tuoli. Haluaisitko sinä antaa Gunnarille kodin?

Harvoin tarjolla

Sanoista tekoihin!

Nyt on asunnonmyyntikuvien otto aloitettu. Nämä eivät ole välttämättä niitä kuvia, jotka viralliseen asuntoilmoitukseen tulee, mutta koskaanhan ei tiedä.







Silloin, viisi vuotta sitten, kun ostimme tämän asunnon, surin jo valmiiksi että jos ja kun muutamme kaupungista pois, en enää koskaan saa näin hienoa asuntoa, kotia. Se on varmasti totta, mutta nyt tämä koti tuntuu enemmän taakalta. Mitä nopeammin saamme tämän myytyä, sitä nopeammin olemme vapaita. Joku viisas on joskus sanonut että asuntolaina tappaa kaiken luovuuden. Tässä kohden olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä.                
 

                                               
 Uskon että joskus vielä asumme ihan 'tavallisessa' kodissa, niinkuin suurin osa            ihmisistä asuu. Siksi haluan säästää joitakin kalusteita, tauluja, astioita ym. Varastoon menee aito Katisse, oranssi nainen,  taulu, kattokruunu, sekä nojatuolit.

(Myyty)
Kuuden hengen Jugend-ruokapöytä tuoleineen on myynnissä.

Ryijy on mummolta, se ehdottomasti säästetään, samoin sohva, sekä pieni lamppu sivupöydällä. Siinähän se tavara määrä alkaakin olla, joka säästöön jää. Kukkaistutus joka pöydällä on, on jo muuttanut autoon.

Saimme joulukaktuksen seinänaapureilta joulutervehdykseksi jouluna 2012. Tänä vuonna se kukki juuri jouluna suurin valkoisin kaunein kukin. Luin jostakin että  se voi elää jopa 30 vuotta. Otin haasteen vastaan ja istutin sen uuteen ruukkuun toisen kasvin kanssa (jonka nimeä en nyt muista) ja laitoin enkelin valvomaan matkaamme.

Suomi-Ruotsi maaottelu

Ympyrä sulkeutuu:

Muuttaessani ensimmäistä kertaa omaan kotiin miljoona vuotta ennen Kristusta, eli kauan sitten ostin astioikseni Iittalan keltaista Teemaa, sekä ison ja pienen koboltin sinisen Kartiolasin.

Verhot pienessä( 17m2) kodissani olivat sini-keltaiset ja muutenkin sininen ja keltainen olivat pääväreinä. En ole koskaan kyllästynyt keltaiseen Teema-astiastooni, vaikka vuosien saatossa rinnalle on tullut muitakin astioita.

Ainoa rajoitus auton sisustuksessa oli jo valmiit värit. Ohjaamon väreillä ei ole sisustuksen suunnittelussa mitään väliä (onneksi meidän autossa ohjaamon väri noudattaa asuintilojen värejä, mutta asuintilojen väritys antoi suuntaviivoja tai rajoitti värien käyttöä tai sai ajattelemaan rauhallisia yhdistelmiä.

Jotkut retkeilyautot joita katselimme näytti sisustukseltaan aivan siltä kuin joku olisi käynyt oksentamassa penkeille ja sängylle. Tiedäthän ne 80- luvun oranssit?!



Aluksi ajatukseni oli sisustaa auto Gant-Lexington-henkisesti.
Nyt kun sain aloittaa sisustuksen miltei tyhjästä ajattelin tyylikästä valko-harmaa-beige maalaisromanttista sisustusta, kunnes muistin...

MINÄHÄN RAKASTAN VÄREJÄ!

Uusi koti tarvitsee tietysti uudet lakanat. Kävin läpi kaikki Marimekon kankaat, lakanat ja kuosit. En tiedä mikä tässä minua niin kovasti viehättää, mutta voisin pukeutua yltä päältä Marimekon räsymatto kuosiin.

Auton valmis sininen sisustus otti mukaansa mustan, valkoisen, harmaan ja keltaisen värin, joiden ympärille koko pikkuinen sisustukseni rakentuu. Siinä päävärit joita pyörittelen edestakaisin. Sängyllä on myös äitin tekemät tyynyliinat (Marimekon metsänväki), josta aikanaan nousi hirveä plagiointi skandaali. Tämä on minun piskuinen mielenosoitukseni ja kuljetan kriisi- tyynynpäälisiä ylpeydellä mukanamme.


Pari tuntia myöhemmin:
Äidinkielen kotinatsi oli huomannut kirjoitusvirheen! Toivon ettei se säikäyttänyt yhtään lukijaa pois. Nyt se on korjattu!

Alf on saapunut kotiin ja odottaa jo malttattomana reissuun pääsyä.

Jos se voisi olla totta, eikä unta pettävää...

Nyt se on! Reissupakumme Alf muutti meille viimeviikon lauantaina juuri sopivasti ennen hiihto-,  talvi-, laskettelu- tai mitä lomaa sitä nyt kukakin viettää helmikuussa.

Alunperin ajatukseni oli sisustaa koti Gant- Lexington henkisesti, mutta Marimekon väri-iloittelu sai minut katsomaan sittenkin kohti Suomalaista designia.


Hiihtoloma viikon (viikko 9) vietimme ensimmäistä kertaa tien päällä. Aluksi suuntasimme nokan kohti Pikku-Syötettä Pudasjärvellä. Kuva tosin on otettu Iso-Syötteestä, kun se oli kuvauksellisempi iltavalatuksessaan.

Vietimme kolme päivää turvallisesti sähköpiuhan  päässä pienellä leirintä-alueella.

Rinteet olivat juuri sopivat meidän kummankin tarpeisiin. Mä uskaltauduin toisena päivänä yksin ankkurihissiin ja hieman tasoani kovempaan rinteeseenkin.
En ollut varsinaisesti luvannut Miehelle että olen autolla kun hän tulee rinteestä, mutta en ollut myöskään sanonut lähteväni mihinkään.
Hän tuli autolle, kokeili ovea ja kun ajatteli sen olevan jumissa (sitäkin on jo ehtinyt tapahtua tämän meidän yhteisen taipaleemme varrella. Ovi on kuitenkin ollut aina jumissa sisällä päin, ei ulkoa.) Niinpä hän miehekkäästi veti oven kahvaa voimalla ja kahva jäi käteen!


Pudasjärveltä ajoimme Ranuan eläinpuistoon jääkarhun pentua katsomaan. Pentu tosin on syntynyt jo muutamia vuosia sitten muistaakseni. Onhan se näyttävä ja komea eläin. En haluaisi törmätä jääkarhuun vaelluksella yllättäen. Tällä tavalla kaukaa katsottuna kaunis ja vaikuttava eläin. Pisteet kotiin kuitenkin keräsi tuttu, Suomalainen

Ahma, gulo gulo.

Kaikki pesäpaikat joita ahmalle oli rakennettu ammotti tyhjyyttään. Vihreän metallilipan alta kuului touhukasta rapinaa ja sieltä lumen alta ahma kaivoi itsensä ulos ja lähti tyytyväisenä tallustamaan.








Ranuan jälkeen lähdimme kokeilemaan auton akun kestoa ja sisätiloissa lämmön pysymistä. Kohteenamme oli Posion Korouoma, jääkiipeilijöiden paratiisi. Onneksi pakkasta ei ollut juuri nimeksikään, joten lämmöt pysyi sisällä hyvin.

Ihana päiväkahvihetki

Lauantai-sunnuntai välisen yön nukuimme parkissa ja sunnuntai aamuna auton akku ammotti tyhjyyttään. Autossa on ilmeisesti joku hätävaraakunkestosäästöliekki. Webasto oli naksahtanut pois päältä, eikä ohjaamonkaan Webasto käynnistynyt, mutta auto käynnistyi kuitenkin ja pääsimme turvallisesti kotiin vielä viimeiset 200 km. 

Ihana reissu!

Hattivateilla on rauhattomuus veressä. Aina matkalla jonnekin. Kulkevat ja kulkevat...