Alf on saapunut kotiin ja odottaa jo malttattomana reissuun pääsyä.

Jos se voisi olla totta, eikä unta pettävää...

Nyt se on! Reissupakumme Alf muutti meille viimeviikon lauantaina juuri sopivasti ennen hiihto-,  talvi-, laskettelu- tai mitä lomaa sitä nyt kukakin viettää helmikuussa.

Alunperin ajatukseni oli sisustaa koti Gant- Lexington henkisesti, mutta Marimekon väri-iloittelu sai minut katsomaan sittenkin kohti Suomalaista designia.


Hiihtoloma viikon (viikko 9) vietimme ensimmäistä kertaa tien päällä. Aluksi suuntasimme nokan kohti Pikku-Syötettä Pudasjärvellä. Kuva tosin on otettu Iso-Syötteestä, kun se oli kuvauksellisempi iltavalatuksessaan.

Vietimme kolme päivää turvallisesti sähköpiuhan  päässä pienellä leirintä-alueella.

Rinteet olivat juuri sopivat meidän kummankin tarpeisiin. Mä uskaltauduin toisena päivänä yksin ankkurihissiin ja hieman tasoani kovempaan rinteeseenkin.
En ollut varsinaisesti luvannut Miehelle että olen autolla kun hän tulee rinteestä, mutta en ollut myöskään sanonut lähteväni mihinkään.
Hän tuli autolle, kokeili ovea ja kun ajatteli sen olevan jumissa (sitäkin on jo ehtinyt tapahtua tämän meidän yhteisen taipaleemme varrella. Ovi on kuitenkin ollut aina jumissa sisällä päin, ei ulkoa.) Niinpä hän miehekkäästi veti oven kahvaa voimalla ja kahva jäi käteen!


Pudasjärveltä ajoimme Ranuan eläinpuistoon jääkarhun pentua katsomaan. Pentu tosin on syntynyt jo muutamia vuosia sitten muistaakseni. Onhan se näyttävä ja komea eläin. En haluaisi törmätä jääkarhuun vaelluksella yllättäen. Tällä tavalla kaukaa katsottuna kaunis ja vaikuttava eläin. Pisteet kotiin kuitenkin keräsi tuttu, Suomalainen

Ahma, gulo gulo.

Kaikki pesäpaikat joita ahmalle oli rakennettu ammotti tyhjyyttään. Vihreän metallilipan alta kuului touhukasta rapinaa ja sieltä lumen alta ahma kaivoi itsensä ulos ja lähti tyytyväisenä tallustamaan.








Ranuan jälkeen lähdimme kokeilemaan auton akun kestoa ja sisätiloissa lämmön pysymistä. Kohteenamme oli Posion Korouoma, jääkiipeilijöiden paratiisi. Onneksi pakkasta ei ollut juuri nimeksikään, joten lämmöt pysyi sisällä hyvin.

Ihana päiväkahvihetki

Lauantai-sunnuntai välisen yön nukuimme parkissa ja sunnuntai aamuna auton akku ammotti tyhjyyttään. Autossa on ilmeisesti joku hätävaraakunkestosäästöliekki. Webasto oli naksahtanut pois päältä, eikä ohjaamonkaan Webasto käynnistynyt, mutta auto käynnistyi kuitenkin ja pääsimme turvallisesti kotiin vielä viimeiset 200 km. 

Ihana reissu!

Hattivateilla on rauhattomuus veressä. Aina matkalla jonnekin. Kulkevat ja kulkevat...