Suuri muutto, uusi elämä ja seikkailu lähestyy

Tj 3

Tove Janssonin kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti muutama todella viisas ajatus tähän aamuun. "Minä tiedän, kaikki muuttuu vaikeaksi, jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan- minä vain katselen niitä- ja kun lähden tieheni, on ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen."
"Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman."

 Ei mennyt vene kaupaksi ja nyt Traileri ja kuljettaja on sovittu torstaille. Silloin lähdemme kohti etelää, viemme Valpuri-veneen säilytykseen kummitädin pihalle, ajamme vielä kerran takaisin, palautamme trailerin, yövymme jossakin ja sitten olemme vapaat ja kuljemme Nuuskamuikkusen sanoin auringon mukana.

Meilläpä onkin oikein kummallinen koti. Se on pieni kuin Hobittikolo, mutta sinne mahtuu kaikki meille tärkeä ja rakas. Siinä on neljä pyörää ja kahdeksan ikkunaa. Se on sekä auto että koti ja sitä voi käyttää muuttoautonakin. Edellisessä kuormassa oli kirjahylly ja pianokin.
Viime viikonloppuna veimme viimeisen säilytettävien tavaroiden muuttokuorman etelään. Torstaina mukaan lähtee vene, sen kaikki tarvikkeet ja kaikki se mitä ajattelemme elämiseen tarvitsevamme. Ja silloin muuttoautosta tulee vain mobiilikoti.

Mökille jäi viimeinen lasti tavaroita. Katselimme terassilta aitan oven edessä lintujen lentoa edestakaisin. Mietimme uskallammeko häiritä niiden puuhia ja viedä laatikoita aittaan. Varmuuden vuoksi kävin kurkistamassa mitä linnut kukkaruukun ympärillä puuhaavat. Ja kas, siellä oli heidän kotinsa. Koska pesässä ei vielä ollut munia, uskalsimme viedä tavarat aittaan.

Mitä lahjaksi ihmiselle jolla on jo kaikkea?

Hyväntekeväisyyskohteet ja muut, osta vuohi, tuet koulutusta ovat aivan loistava ajatus ja oikeasti hyödyllinen ja ympäristöteko, mutta kun mä kuitenkin olen läpeeni itsekäs ja haluan lahjoja ITSELLENI kun on sen aika. Tavaraa meille ei mahdu, Luojan kiitos, kuinka mä vihaankaan tavaraa! Sitä rojua, jota vaan säilyttää, lukiopapereita, muistoja sielta ja täältä ja kun mä vielä muistan niin paljon. Nyt tarkin lukija jo ehti huokaista, heitä nyt jo vanhat lukiopaperit ym.pois. Näin olen tehnyt. Ja nuotteja, hukumme nuotteihin, perustan nuottikirjaston! Siinä tulevaisuudensuunnitelmani!

Mutta niihin lahjoihin. Ylellinen shampoo, suihkugeeli, Miehelle partavaahto, ihana kosteusvoide. Kaikki mikä kulutetaan pois ja jota muutenkin käyttäisi. Ylellisestä partavaahdosta kiitos Peksulle. shavingpex.vuodatus.net

Minä rakastan ylellisyyttä, laatua, kultaa, timantteja, silkkiä, cashmerea. Tähän turhamaisuuteeni tämä autoelämä ei ollenkaan tunnu sopivan, mutta olen päättänyt todistaa että asuntoautossa voi elää luksuselämää!


Nyt laatikoita täyttäessäni olen TODELLAKIN huomannut, että meillä on tavaraa IHAN KAMALASTI, vaikka mä olen aloittanut raivaamisen jo kohta vuosi sitten. No, mikä on se mitä kaipaan tai haluan. Jos totta puhutaan, en saisi enää haluta mitään, mutta kun kuitenkin oikeasti haluan. Minä rakastan ylellisyyttä ja tulen aina rakastamaan asun miten tahansa. Rakastan parfyymejä, silkkiä, cashmerea, timantteja, kultaa, shampanjaa...Eriasia on se voinko itselleni enää mitään ylellistä hankkia.

Tässä ylellinen todellisuutemme

TJ 16

Lähdön hetki lähestyy ja meillä on pihassa 8 metrinen ongelma! Muutenhan kaikki olisi ihan ok ja voisimme ajella vene trailerilla ympäri Eurooppaa ja aina sopivan joen tai Atlantin rannalla laskisimme veneen vesille ja putputtelisimme auringon paisteessa pitkin Reinin vartta, mutta kun meillä kummallakaan ei ole ajokortissa sitä pikku e: tä, niin emme saa vetää venettä perässä.

Pakkaaminen edistyy ja täällä kaunniissa Jugend kodissa näyttää pahimman luokan varastolta. Mun puoleni sängystä lähti viime viikonloppuna ja nyt aviovuoteenamme on Intexin ilmapatja. Mies valittaa nukkuvansa patjalla huonosti, vaikka mä olen uhrautunut nukkumaan muhkuraisella puolella. Me voisimme nukkua autossa, jossa on hyvä sänky, mutta ei hän halua tai kehtaa tai jotain tuossa kotipihassa.

Innoittajia

Alkaessamme suunnitella elämänmuutosta, hidastamista, kohtuullistamista, tai miksi ikinä meidän Suurta Suunnitelmaamme haluaakaan nimittää, tuntui siltä että me olemme ainoat "hullut", tai rohkeat, jotka uskaltautuvat repäisemään itsensä irti totutusta.
Aloin hakea netistä hakusanoillla kohtuullistaminen, hidastaminen, irti oravanpyörästä... Ja silloiin se kolahti. Löysin itseni sivulta

kaarinadavis.com

Hän on kirjoittanut kirjan Irti Oravanpyörästä, joka sisälsi ja sisältää juuri niitä asioita, joita olin pohtinut. Kirja oli pitkäänkirjastosta lainassa ja vielä sen jälkeen varattu usean kuukauden ajaksi, niinpä kävelin kauppaan ja ostin kirjan itselleni.

Mitä me todella tarvitsemme

Käytäntö on osoittanut että tarvitsemme mukaan nämä kaksi kattilaa. Ajatus oli alunperin selvitä yhdellä kattilalla, mutta jo yksinkertainen pasta ja kastike tai perunat ja lisäke 'vaativat' kaksi kattilaa.

Viime viikolla meillä oli autossa miehen harrastuspalaveri. Lupailin heille suureen ääneen kahvit. Mukana oli jo valmiiksi pressopannu ja kahvia. Vettäkin löytyi, muttei mitään astiaa jossa keittää vettä. Mutteripannukin oli pesunjäljiltä kotona. Niinpä vahingosta viisastuneena vein autoon vesipannuksi                                                                                 trangian pannun, että aina löytyisi edes se.

Toinen kokemuksen osoittama tarpeellinen asia on toinen pannulappu. Se ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen tarttunut kattilan kahvaan paljain käsin. Sähköhellalla kattila ei kuumene oikeastaan ollenkaan, mutta kaasuliekillä teräskattilan kahvat polttaa pahasti.

Onneksi meillä on vielä aikaa ennen Suurta  Muuttoa, niin ehdimme todella valmistautua ja huomata kokemuksen kautta mitä uudessa pikkukodissa tarvitsee.

Suuri Muutto on alkanut!

Suuri Muutto on alkanut!

Ensin edessä on se kurja vaihe, siivoaminen, raivaaminen, mitä säästetään, mitä kiertoon, mitä roskiin, mitä minnekin.

Minä olen hamsteri ja tavaran rakastaja. Suurimman osan tavaroista kohdalla teen surutyön. Muistelen henkilöä, jolta tavaran sain. Muistelen tilannetta ja tunteita. Ihan oikeasti muistan lähes jokaisen esineeni elämäntarinan.

Blogeja ja bloggaagia on joskus haukuttu ja parjattu siitä että he esittelvät elämäänsä epätäydellisesti ja kiiltokuvamaisesti.

Minun mielestäni blogin tarkoitus onkin irroittautua arjesta, niin lukijan, kuin kirjoittajankin, enkä usko ketään( tai siis uskon oikeastaan joitakin olentoja kiinnostavan, mutta en aio kaikkea täällä tarjoilla) kiinnostavan jokainen liikkeeni ja mietteeni, joka ei millään tavalla liity Suureen Matkaan, elämään asuntoautossa.

Nyt olisi tarjolla hyviä unia Jugend- kodissa!



Olen pitkään miettinyt ja ihan vähän, ihan pikkuisen surrut luopumista 'Gunnar'- tuolista. Ostimme sen Miehen kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin vähillä rahoillamme. Se on kulkenut mukanamme kaikki yhteiset vuodet ja palvellut hyvin. Olen suunnitellut jo pitkään sen verhoilemista. Gunnar on Perälä yhtymän tekemä, Suomalainen, Kauhajokelainen tuoli. Haluaisitko sinä antaa Gunnarille kodin?