Tavarat alkavat löytää paikkansa ja olohuone on muutamia laatikoita, lampun puuttumista ja tapettia vailla valmis.
Suurena haaveena on mulle blogipuhelin, sellainen jonka käyttöön mun ei tarvitse jonottaa ja johon saa bloggeraplikaation.
On se kumma kuinka heti kun paikalleen asettuu, alkaa: "Miä haluun sitä ja miä haluun tätä." Ainakin mä tarvitsen ja olen ansainnut sitä sun tätä.
Löysin muuttolaatikosta lakanat, jotka ostimme Miehen kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Siitä on aikaa melkein 20 vuotta. Värit ovat hieman haalistuneet, mutta lakanat varmasti täyttävät tehtävänsä edelleen. Mä haluan jatkaa samaa säästäväistä elämää, jonka opin autossa ja haluan opetella vielä lisää järkevää halujen sinfoniaa, haluamisen hallitsemista.
Päätin jo muutamia vuosia sitten ostavani vain laatua. Se hillitsee minun kohdallani hyvin ostovimmaa, kun kaikkea ei voikaan saada heti. Olen opetellut säästämään rahaa, asia jota minusta ei ihan heti uskoisi.
Laatu kunniaan! Todella, autossa oleminen muokkaa väkisinkin sitä haluamista jo olosuhteiden pakosta. Jos ostaa jotain uutta pientä, on melkein luovuttava toisesta pienestä. Ei voi ostaa sitä uutta ihanaa lamppua (no otsalampun voi) tai mattoa tai mitä tahansa mitä nyt kotiin voi yleensä haluta, kun ei niille paikkaa ole. Mä olen aina ollut aiemmin ns. kassihullu, mutta enpäs ole enää. Eilen ostin uuden repun, vietän myös sitä repun hautajaista, kuten sä housujen hautajaisia silloin aiemmin. Vanha reppu on 10-15 vuotta vanha, Amsterdamista joskus mukaan tullut, niin rakkaan kulunut, mutta sen ajat alkavat olla ohi, löysin uuden vastaavan:). Kuvasinkin ne eilen vierekkäin muistoksi, hah!
VastaaPoistaLämmin osanotto vanhan repun poismenon johdosta. Onnea ja pitkää ikää uudelle repulle!
VastaaPoista