Italia ja naapurinpoika

Tämä on sadas postaukseni Reissupakusta. Edelleenkin olen iloinen että Sinä olet reissussamme mukana. Eilen pääsin leirintäalueen Wi-Fi ssä tarkistamaan, että Reissupakussa on 11 000 käyntiä. En siis kirjoita ihan vain bittiavaruuteen.

Italiassa ollaan ja täällä on kylmä. Melkoista petkuhuiputusta. Eikö Italiassa olekaan aina kesä ja lämmintä? Leirintäalueen Wi-Fi jaksaa julkaista kuviakin, joten luvassa uusien  päivitysten lisäksi vanhat kuvat vanhoihin teksteihin.

Surin joskus aiemmin etten tunne ketään ulkomailla.  Nyt täytyy myöntää että alkaa olla tuttuja eripuolilla Eurooppaa, Suomalaisia ja ulkomaalaisia.  Se jos mikä on mukavaa.

Eilen tuli naapurinpoika "entisestä" elämästä kylään. Ihan meitä tapaamaan ja Miehen kanssa kiipeämään. Ihana on tavata häntä pitkän ajan jälkeen. Uskoisin että tunne on molemminpuoleinen.

Koska mun kaverit tulee mun kanssa kaupungille ja kahville? Onneksi kaikki nämä ihanat kiipeilykaverit ovat yhteisiä, niin ei tunnu niin epäreilulta.

Olemme Italian rivieralla. Finale Ligure nimisessä rantakohteessa. Tämä oli kätevän 150 km päässä Ranskan kiipeilykallioilta ja naapurinpoika pääsi tähän, ei niin kätevästi, Italian sisäisellä junalla. Pojat ovat kallioilla ja me Alli-koiran kanssa nautitaan päivän viimeisistä auringonsäteistä.

Lähdimme Suomesta pimeyttä pakoon, mutta kyllä se pimeys tännekin ehtii, myöhemmin tosin, mutta kuitenkin.

Kesäaika päättyi, metsästyskausi alkoi

Niin se talvi tekee tuloaan tännekin. Heräsimme aamulla koirien haukuntaan ja pyssyjen paukkeeseen. Alli-koira kertoi että jahdissa on mukana hänen vanha Pierre-enonsa, jossa on puolet ajokoiraa ja puolet dreeveriä.

Sitten alkoi kuulua kellon kalkatusta ja sieltä Pierre-eno juoksikin meidän oven taa Allia tervehtimään ja metsästäjät tulivat perässä. Ei ollut Pierre-eno suomenajokoira, vaan karkeakarvainen pitkähäntäinen, luppakorvainen, suloinen metsästyskoira, jolla oli lehmänkello kaulassaan.

Tien varsilla on puiden lehdet kauniin ruskan väreissä ja ilma on syksyisen viileä.

Vietimme päivän kalliolla, mutta ehkä monen päivän tiukasta kränkkäämisestä johtuen Mies ei tänään tehnyt urotekoja kiipeilyn osalta. Huomenna suuntaamme Reissupakun nokan kohti Italiaa.

Pysykää kuulolla!

Miehen puuhamaassa

Eilen pakkasimme mukaan kunnon eväät ja lähdimme koko perhe eväsretkelle lähimetsään. Mies oli katsonut toposta itselleen muutaman reitin, joista toinen oli sitä tasoa mitä hän yleensäkin kiipeää ja toinen astetta vaikeampi. Ensimmäinen reitti meni lämmittelynä ja toista hinkattiin pitkään ja hartaasti, mutta yritysten ja erehdysten jälkeen sekin antautui ja toi meille skumppaoikeudet.

Viileän kiipeilypäivän jälkeen teimme syksyisen, lämmittävän linssi-suppilovahverokeiton. Sienet ovat tässä keitossa enemmänkin mausteena. Joten jos kaapistasi ei löydy kuivattuja sieniä, kuten meillä, kiitos anopille niistä, voit jättää sienet hyvin pois. Toisaalta näin syksyllä kaapista saattaa löytyä tuoreitakin suppilovahveroita tai jos ei löydy niin tämä keitto on hyvä syy lähteä sienimetsään. Keitto on vieläkin parempaa seuraavana päivänä.

Kiipeilijän keitto

Keitä vettä kattilassa sellainen määrä, kuin kuvittelet syöväsi (tai niin monen päivän satsi, kuin haluat). En mitannut vettä enkä linssejä ollenkaan, kaadoin vain kattilaan.

Lisää linssit, 3 valkosipulinkynttä, 1 sipuli, muutama pippuri (4-5), 1,5 liemikuutiota, pieni kourallinen kuivattuja sieniä, 1prk tomaattimurskaa, loraus oliiviöljyä, muutama tippa (shampanja)-viinietikkaa ja loraus hunajaa kiehuvaan veteen.

Anna porista kattilassa 45 min. Huomaa että linssit imevät itseensä paljon vettä, sekä soseutuvat keitettäessä. Tarkista silloin tällöin, ettei keitto pala pohjaan, ellet ole laittanut paljon vettä kattilaan.
Nautitaan smetanan ja paahtoleivän kanssa. Oli muuten niin hyvää, etten olisi itsekään uskonut!

Jokaiselle jotakin

Vietimme loppujen lopuksi leirintäalueella rentouttavat ja huolettomat kaksi vuorokautta. Hoidimme pyykkihuoltoa, kävimme suihkussa ja nautiskelimme.

Tulopäivänä otimme pyörät alas telineeltä ajatuksena ajaa Cannesiin, mutta puolessa välissä matkaa eteemme avautui Antibes-niminen kaupunki. Kävimme satamassa ihastelemassa huvijahteja, kiertelimme vanhan kaupungin pikkukujia ja kävimme Pablo Picasso -museossa.

Illaksi ostimme härän tournedos- pihvit sekä lampaankylkeä grilliin laitettavaksi.

Seuraavana aamuna sain huonoksi onnekseni sivuoven kahvan jäämään jumiin (sen saman, jonka Mies sai irti talvella). Alkupäivä kuluikin hiljaisuudessa Miehen purkaessa oven eristeitä, taas. Ehdimme me kuitenkin istuskella taas rannalla, mutta ilma ei enää ollut helteisen lämmin.

Kello 12 seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kohti Gorge sur Loup -rotkoa, josta löytyy Miehelle kiivettävää. Matkalla kalliolle tapasimme kaksi ranskalaista kiipeilijää, joilta Mies sai vinkkejä mistä reittejä löytyy ja minkä tasoisia ne ovat. Miehen puuhamaassa sitten tiukkaa vääntöä pimeään saakka.

Yön vietimme näköalapaikalla joen varressa, ihan kallion vieressä, paitsi että kalliolle pitää nousta todella jyrkkää polkua. Siihen on viritelty köysi, jota avuksi käyttäen ylöspäin pääsee ihan vähän helpommin.

Eilen lähdimme kalliolle aamupäivästä ja sovimme että kiipeilyä on kolme tuntia, sitten tulemme syömään ja sitten takaisin jatkamaan. Ruoan jälkeen päätimme kuitenkin lähteä hakemaan läheisestä kylästä topon, eli ohjekirjan, jossa on tietoja kiipeilyalueista ja niillä sijaitsevista reiteistä.

Löysimme iki ihanan kirjakaupan, jonka yhteydessä oli tyylikäs viinibaari. Hyllystä löytyi myös Arto Paasilinnaa, Miehelle topokirja ja meille Carcassonne-pelin ensimmäinen lisäosa, Kirkot ja Majatalot. Odottakaas vaan kun palaamme, saatte tulla pelaamaan meidän kanssa. Ihana peli, voi vitsi!

Salad Cannes

Pohjalle jäävuorisalaattia, 1 tomaatti, 1/2 vihreä paprika, kapriksia, avokado, Camembert-juustoa. Kastike 2 rkl (shampanja)-viinietikkaa, 7 rkl oliiviöljyä

Elämää asuntoautossa

Ei tullut Monacoa, ei tullut la Turbieta, vaan tuli Villeneuve Loubet.
Lähdimme ihan ajoissa kaupan kautta kohti la Turbieta. Poikkeuksellisesti menimme moottoritietä Nizzasta eteenpäin ja maksoimme 5,50€ siitä riemusta. Matkaamme on tämän viikon siivittänyt ajatus 'Carpe Diem, tartu hetkeen. Niinpä pysähdyimme Cannesissa, kävimme uimassa (taas), teimme Cannesin salaatin, pysähtelimme ihastelemaan upeita maisemia ja kahvittelimme.

Piti käydä vielä viimeiset Wi-Fit ottamassa Mäkkärissä (josta edellinen postaus) ja sitten alkoikin jo hämärtää. Ajoimme kohti Monacoa. Emme olleet ihan varmoja liittymästä, mutta löysimme kylän.

Huonoksi onneksemme tie johon olisi pitänyt mennä päästäkseen kallioille oli niin jyrkkä ja kapea, ettei Reissupakua olisi sinne saanut. Toisekseen ajoimme risteyksen ohi ja siitä alkoi jyrkkä serpenttiinitiepudotus pilkkopimeään.

Ei auttanut kuin mennä eteenpäin missälie, lähellä Monacoa. Viimein löysimme jonkun snack-kioskin, jonka edessä oli turistibussiparkki. Hetken miettimistauko ja takaa alkoi kuulua tuttua napsuntaa...kaasu lopussa. Se tietää sitä että jää iltateet keittämättä ja jääkaappi meni pois päältä. 

Hermot riekaleina(taas) käännyimme 'Matin' navigaattorimme puoleen. Lähimmälle huoltoasemalle olisi matkaa vain 1,7km, mutta se on alamäkeen, Nizzaan ja onko se edes auki. Vaikka saisimmekin kaasua, missä me yövymme?

Ei ollut huoltoasema auki. Mä yritin ehdottaa sitä bussiparkkia yöpaikaksi. Miehen mielestä se oli liian turvaton ja helppo ryöstökohde. Olimme nähneet aiemmin ylärinteessä rekkoja parkissa ja päätimme ajaa sinne niiden suojiin ja etsiä kaasua aamulla.

Sinä yönä Mies ei nukkunut silmäystäkään.

Aamulla Matille ohjeeksi  Cannes ja palasimme takaisin. Mies oli kuin nukkuneen rukous. Villeneuve Loubetin kohdalla oli Intermarche kauppa ja sen pihassa rivi kaasupulloja. Kävimme kaasuostoksilla ja mä lähdin lenkittämään Allia. Jätimme Miehen autoon nukkumaan.

Ihan parkkipaikan vieressä oli iso kyltti leirintäalueesta. Kävimme katsastamassa sen lenkillä ja sitten ehdottamaan Miehelle turvallista yöpaikkaa. Pienen suostuttelun jälkeen Mies taipui ja ajoimme porteista sisään. 20,10€/vrk. Pyykkikone 3,80 ja kuivuri 0,50€/5min.

Ei pirttihirmu, vaan biitsihirmu

Nyt oltiin Cannesissa, ihan oikeasti! Aamulla lähdettiin Frejusista suuntana Monaco ja sen kiipeilykalliot. Ihan vitsillä eilen kysyin, eikö Monacossa olisi kiipeilyä. Oma lehmä ojassa, tiedäthän. Ihan Monacon lähellä on La Turbie niminen kylä, jossa kalliot.

Ajoimme pitkin taivaansinistä rannikkoa, jossa turkoosi meri löi rantaan vaahtopäinä. 'Miä meen uimaa!' Vietimme taas ihanan rantsupäivän. Pelasimme erän Carcassonnea pyyhkeen päällä. Mies voitti, taas. Rantatietä ajaessamme kaikki ihanat luksusmerkit olivat edustettuina kadun varrella!