Margalef jatkuu

Tänään on äidin syntymäpäivä! Paljon onnea äiti täältä Espanjan auringon alta!

Aurinkoa, lämpöä, paljon erimaalaisia kiipeilijöitä. Jos et varsinaisesti halua rämpiä metsässä tai arpoa kiipeilykallioita, tämä on paikka juuri sinulle! Täältä löytyy myös maailman ainoita 9b reittejä kiivettäväksi, jos peruskalliot on jo kaluttu (kiipeilyreitit alkavat yleensä 3, jota lapset kiipeävät ja 9 b on vaikein reitti, jota pystyy kiipeämään vain muutama huipputason kiipeilijä maailmassa.)

Jos blogistani ei ole käynyt vielä ilmi, minä en harrasta kiipeilyä,  vaan pelkään korkeita paikkoja kuollakseni, mutta olen naimisissa "sisiliskon" kanssa, jonka elämään kivet ja kalliot antavat sisältöä. Ja täällä me nyt olemme, kiipeilijän paratiisissa ja varmistajan lepokodissa. Päivälämpötila on tänään ollut lähellä +20°C ja aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta.

Ainoa huolenaihe on alati vähenevä kaasu. Jääkapin olemme jo sulkeneet muutama päivä sitten, saadaksemme nauttia hellalla keitetyt kahvit ja teet. Jääkaapin virkaa toimittaa vanha, mökeiltä tuttu maakellari (oven välissä, pelkääjän paikan vieressä). Meillä on lämpömittari makuualustan päällä ja "jääkaapissamme" on ollut noin +8C, vaikka ulkona, auringossa onkin lämmin. Emme halua enää Espanjalaista kaasupulloa Suomalaisen, Saksalaisen ja Ranskalaisen pullon lisäksi.
Ainaki  huomisen nautiskelemme vielä täällä auringosta, ilmaisesta parkista ja kiiprilyilmapiiristä!

Margalef

Taas sarjassamme kokemuksia, joita ei muuten olisi tullut vastaan. 

Tämä Margalef on pikkiriikkinen kylä Kataloniassa, Espanjassa. Täällä on jollain tavalla aavemaista  ja toisaalta taas ei yhtään. Kauempaa katsottuna tämä on pystyyn kuollut kylä, mutta selvästi kiipeilijät tuovat tänne elämää.  Rakennukset ovat tyhjillään tai todella rapistuneita ja ihan vieressä on juuri rakennettu talo. Voisi olettaa että täällä on kesällä ihan toisenlainen meno, niin paljon tänne on rakennettu siltoja, parkkipaikkoja ynnä muita.

Tänään kävimme kiipeilykalliolla, johon oli suht' helppo lähestyminen päällystettyä tietä pitkin ja vain pieni jyrkkä mäki kallion juurelle. Mies kiipesi minun ehdotuksestani melkein kaikki reitit sillä sektorilla  (El Pet de monja) vaikeusjärjestyksessä.  Vähän haastetta hänellekin.

Nyt istumme paikallisessa baarissa, jossa on meidän lisäksemme vajaa kaksikymmentä asiakasta. Ihan mielikuvituskylä keskellä ei mitään!

Matka jatkuu

Olemme jälleen kolmin, vailla tarkempaa suunnitelmaa tai aikataulua. Kuljemme päättäväisesti kohti pohjoista, mutta vapaaseen tahtiin ja avoimin mielin.

Delta dell'Erben airella oli ihanan rauhallista ja hiljaista. Siellä oli hyvä viettää yö kauppakeskuksen parkin jälkeen. Liikenteen äänet jäivät kauas taakse ja vain jokunen lintujen välienselvittely herätti yöllä.

Aamulla kävimme ihastelemassa suistoalueen linnustoa ja onnistuimme näkemään kuningaskalastajan  sekä erilaisia haikaroita. 

Kivojen kahvien jälkeen lähdimme ajamaan kohti Margalefia ja kiipeilykallioita.

Reissupakussa maailman pahuus tuntuu olevan kaukana ja onneksi niin. Emme paljon lue uutisia, emmekä muutenkaan seuraa maailman politiikkaa tai tapahtumia.  Kyllä joku aina kertoo jos täytyy varoa johonkin maahan menemistä. Täällä Espanjassa, niinkuin ei Ranskassakaan näy kauppojen kassoilla kissankokoisin kirjaimin lööppejä, kuten Suomessa. Eilen kuitenkin saimme tietoja Ranskassa tapahtuneesta murhenäytelmästä lehden toimituksessa  ja luimme Mäkkärin Wi-Fissä Helsingin Sanomien uutiset aiheesta. Voi miten surullista!

Pyhästä Tomerasta jokisuistolle

Tänään matkamittariin  kertyi taas noin 400 kilometriä, samoin kuin eilenkin.

Lähdimme Santomerasta huoltoaseman parkista aamulla kohden Barcelonaa ja toiveena oli päästä Margalefin kiipeilykallioille.

Tarvitsimme ruokatäydennystä sekä mahaan, että kaappeihin, joten ajatuksena oli ajaa Benicarlon Burger Kingiin (suuri seikkailu Mäkkärin jälkeen) ja sen päälle Lidliin.

"Matti", navigaattorimme löysi meille Benicarlon hampurilaisbaarin, mutta päästyämme pihaan totesimme hampurilaisten paistamisen nähneen viimeisen päivävänsä jo aikaa sitten. Vieressä oli vielä kauppakeskus, joka sekin tuntui  vetävän viimeisiä henkäyksiään ja kaikissa ikkunoissa luki -70%. Surullista, niin surullista.

Kaiken surkeuden jälkeen päätimme viettää yön tulomatkalta tutuksi tulleella jokisuistoalueella Delta del' Erbellä, jossa muun muassa monenlaiset haikarat talvehtivat. Täällä luonnon keskellä, lintujen ympäröimänä maailman murheet unohtuvat.

Adios Los Patios

Eilen Itämaantietäjät saapuivat Malagaan.

Tiesin ja aavistin että loppiainen on suuri juttu Espanjassa, mutta tällaista karnevaalitunnelmaa en osannut kuvitellakaan.

Lähdimme tyttöporukalla katsomaan kulkuetta, joka oli ilmoitettu alkavaksi klo 17. Katujen  varret olivat täynnä ihmisiä ja lopulta kaikki lapset eivät malttaneet pysyä aitojen takana, vaan toinen toistaan kannustaen lähtivät juoksentelemaan ajokaistoille, jotka olivat suljettu liikenteeltä kulkueen takia.

Tunnin odottelun jälkeen kaukana alkoivat vilkkua poliisiautojen valot. Poliisisaattueessa saapuivat Harley Davidson -moottoripyörät, soittokunta, jonglöörit ja sarjakuvahahmot. Kaikki heittivät karamellejä aitojen takana seisoville ihmisille. Monella olikin muovipussi mukana, johon sai kätevästi kerättyä karkit.

Me emme nähneet Itämaantietäjistä vilaustakaan, kun päätimme lähteä metrolle hyvissä ajoin,kahden tunnin jälkeen, ennen kuin kaikki muutkin  päättäisivät lähteä kotiin.

En saanut yhtään karamellia, kun keskityin ottamaan valokuvia. Tänään surukseni huomasin että kamerassa oli väärä muistikortti, joka ei sovi Miehen kännykkään.

Nyt olemme tulleet jo hyvän matkaa pohjoiseen. Olemme yötä parkissa Santomerassa ja jatkamme matkaa huomenna kukonlaulun aikaan kohti Barcelonaa!

Vamos a la Playa

Lisää kiipeilyä, nyt Nerjan rantakivillä. Team pysyy samana

Kiipeilyn kuumaisemassa

Tulimme uudenvuodenpäivän kunniaksi kiipeilemään vieraidemme kanssa El Torcal nimiseen paikkaan. Aurinko paistaa ihanasti, melkein pilvettömältä taivaalta, mutta tuulee ihan vietävästi. Tuntuu melkein siltä kuin tuulisi Afrikasta asti.

Miesten ilmeet ovat autuaat ja kiipeilyn himo on käsin kosketeltavaa.