Asioita jotka ovat lähellä, vaikka ovatkin kaukana.

Kotimatka pitkä niin ei vastaantulijaa...

Skandinaviaan matkaa enää pari tuntia. Autolautalla keskellä harmaata merta välillä Rostock-Trelleborg.

Aallot keinuttavat M/S Hucleberry Finniä unettavasti (toisten mielestä, sillä niin moni ympärillä nukkuu), toisaalta kanssamatkustajien uneliaisuus voi johtua lyhyiksi jääneistä unista viime yönä.

Mä en ainakaan myönnä yleensä kärsiväni minkäänlaisesta merisairaudesta, mutta tämä lautan hiljainen, edestakainen keinunta tuntuu päässä vähän samalta kuin orastava migreeni. Sitä ei voi aluksi olla ollenkaan varma voiko huonosti vai kuvitteleeko sitä vain. Pää tuntuu samalla kertaa raskaalta ja tyhjältä. Tuntuu siltä kuin meri hengittäisi raskaasti jalkojen alla.

Lähdimme aamulla (29.3.15) TT-Linen lautalla Saksasta ja olemme tänään iltapäivällä Ruotsin puolella. Lyhyen ajan suunnitelmamme on ajaa lähelle Jönköpingiä, jonne Alli-koiralle on varattu eläinlääkäriaika pakollisia Suomeen paluu lääkityksiä varten. Reittimatka Tukholma-Helsinki on varattu keskiviikkoillalle 2.4.15.

Summa summarum: Kiirastorstaina olemme taas Suomessa!

Olisi ihana nähdä torvisoittokunta, ihmisiä, pieniä Suomenlippuja heiluttaen, laiturilla vastaanottamassa maailman matkaajia, Suomeen palaajia!

"Täytyy lähteä, jotta voi tulla takaisin..."

Välitilinpäätös:

Päivä 237 Reissupakussa.

Irtiotto kaikesta tutusta ei ollut pelkästään iloista. Jäin kaipaamaan kaunista kotiani, jonka vaihdoin pakettiautoon ja epävarmaan tulevaisuuteen. Suomeen jäi paljon myös rakkaita ihmisiä, joita olen kaivannut päivittäin.

Jos olisin tehnyt loppuelämää koskevia päätöksiä tunnekuohussa, en olisi koskaan lähtenyt tälle matkalle, elämään.

Aluksi ajatuksena oli lähteä Reissupaku-elämään ennalta määräämättömäksi ajaksi, hurjimmissa kuvitelmissa loppuelämäksi. Muut puhuivat reissusta ja matkasta, me halusimme ja haluamme edelleen puhua elämästä Reissupakussa, sillä matka alkaa aina jostakin ja päättyy johonkin. Elämä sitä vastoin on tässä ja nyt!

Alkusuunnitelmista huolimatta tästä tuli reissu tai matka. Jätimme Suomen taaksemme elokuun alussa 2014 ja nyt paluulautta Suomeen on nyt varattu. Tälläkin matkalla oli kuin olikin alku ja loppu.  

Me olemme tulossa takaisin!

Virhearviointeja

Eilen Iltatähti, Venus, loimotti kirkkaana kuun vierellä pilvettömällä taivaalla. Seisoin pitkään ulkona ja ihastelin selvästi näkyviä tähtikuvioita.
Reissupakussa on ollut aikaa ajatella, ihmetellä ja tutkia, niin tähtitaivasta,  kuin lintujakin.
Kaukoputki ja kiikarit toisivat näihin ihmettelyihin uudenlaista syvyyttä, mutta pystyy luonnon ihmeitä ihastelemaan ilman niitäkin, onneksi.

Oletko sinä koskaan muodostanut mielessäsi kuvaa vieraasta ihmisestä lyhyen kohtaamisen jälkeen? Oletko ajatellut hänen edustavan jotakin tiettyä ammattia tai oletko muuten vain ajatellut hänelle ominaisuuksia tai luonteenpiirteitä, harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita?

Näin me ihmiset helposti tulkitsemme toisia, tai ainakin minä selvästikin teen niin. Tulkitsemme toisten tekemisiä ja harrastuksia omasta näkökulmastamme pienten havaintojen perusteella.
Toisinaan tulkinnat osuu oikeaan, mutta useammin taitaa mennä metsään niin että rytinä käy.

Airelle naapuriin ajoi tänään retkeilyauto, pakettiautoon rakennettu asuntoauto, kuten Reissupaku. Mies kasasi pihalla rautaista kolmijalkaa. Ajattelin ensimmäisenä että hän on lintubongari ja hänellä on astetta parempi kamera ja järeämpi jalusta. Tai hänellä on painava kaukoputki metalliseen telineeseen.

Tuulettelin mattoja ulkona kun metallirakennelman arvoitus selvisi. Mies viritti airelle, pihaan, autonsa viereen ison lautasantennin television katsomista varten.

Me olemme koko matkan aikana kaivanneet televisiota kolme kertaa ja tietokoneelta olemme katsoneet muutaman kerran Suomen televisiota tai elokuvaa joka meillä on mukana.

Niin me olemme erilaisia!

Tietääkö kukaan?

On tullut aika ajatella arkipäiväisiä käytännön asioita. Voi kuinka raskasta paluu vastulliseen, aikuisten ihmisten, arkeen onkaan!

Te jotka olette kulkeneet koiran kanssa Euroopassa, mistä olette hakeneet ekinokokkoosi lääkkeet koiralle ennen Suomeen tuloa? Onko niissä suurta hintaeroa esim Saksan ja Ruotsin välillä? Kuinka paljon etukäteen eläinlääkäriaika on syytä varata?

Tekstistä, rivien välistä, voi varmaankin helposti lukea: olemme palaamassa Suomeen! Mutta siitä kuulette ensikerralla!

Kasvun ihme

Kylläpä on onnistunut olo, kun krassin siemenet ovat avautuneet ja niistä pilkistää esiin pienen pieni häntä! Minun vaatimaton ikkunalautapuutarhani, keltaisessa muovipurkissa, itää!

Espanjassa törmäsimme tummanpunaisiin, lähes mustiin tomaatteihin.Enhän minä kaupunkilainen hienohelma edes tiennyt että tomaatteja on olemassa eri lajikkeita. Tietenkin tiesin kirsikkatomaatin, terttutomaatin, pihvitomaatin ja sitten...no, siis tomaatin!

Ja nyt minulla kasvaa elämäni ensimmäinen viljelys pakettiautossa, Ikean muovipurkissa. Siemenet oli valmiiksi "pakattuna" haavataitokselta näyttävään pyöreään  kasvualustaan, tai mikälie lappunen onkaan. Laitoin lapun lisäksi wc-paperia kippoon että edes näyttää siltä että siemenet kasvavat jossakin, sillä multaahan minulla ei matkassa ole, eikä Mies olisi ikinä antanut minun alkaa tuhertaa mullalla näissä oloissa.

Ranskasta matkaan tarttui naveten-, eriväristen porkkanoiden-, eriväristen retiisien,- kurpitsan ja niiden mustien tomaattien siemeniä. Katsotaan millaisia puutarhureita meistä vielä tuleekaan!

Puutarhaunelmia

Linnut laulavat kilpaa toistensa kanssa ja kisailevat puissa. Aurinko alkaa jo lämmittää mukavasti. Se on kuulkaas kevät nyt!

Sain vinkin blogista www.kaneliajakardemummaa.
blogspot.com Marialta, että krassi itää jopa talouspaperissa. Mikä vielä lohdullisempaa oli teksti pussin kyljessä, itämislämpötila 10-20C°. Meillä kun tämä sisälämpötila on valitettavasti hyvinkin vaihteleva. Tuumasta toimeen. Krassini kasvaa keltaisessa muovipurkissa. Ikkunapuutarhani on perustettu!

Tulimme eilen Saksaan, yövyimme melko rauhattoman tien varressa lähellä Nürnbergiä ja nyt olemme jo ihan kallioiden vieressä Frankenjurassa. Aurinko paistaa ja ilma on lämmin, ei valittamista! Löysinpä vielä Aldista pikku pullon shampanjaa alle 7€, kyllä nyt kelpaa!

Muurahaiset vei voiton

Päätös on tehtävä, se on aivan selvä!

Tänään poistumme maasta vähin äänin ja siirrymme Saksanmaalle. Ajamme Frankenjuraan, Nürnbergin lähelle. Olemme siellä, kunnes sää huononee niin paljon, ettei ulkona enää viitsi olla.

Voihan se olla, että Norjalaiset (www.yr.no) olisivat erehtyneet pahimman kerran ja seuraavat viikot olisivatkin Saksan keväisimmät, lämpimimmät ja hienoimmat miesmuistiin!

Vanhasta kokemuksesta voin kertoa että hyvin toimivan Wi-Fin löytyminen on silkkaa arpapeliä tuossa naapurissa, mutta päivitän matkan kulkua aina kun se on mahdollista ja heti kun jotain tapahtuu! Pysykää kyydissä, taas mennään...

Moottoritie on kuuma...

Tai ei sittenkään... Tai on... Mitä myö sit tehää?

Mies potee sitkeää kevätflunssaa ja paikoillaan "kökkiminen" alkoi riittää meille molemmille. Niinpä yhteistuumin päätimme jatkaa matkaa. Nyt olemme edenneet jo aivan Saksan rajan tuntumaan ja vielä tämän päivän nautimme aurinkoisesta Ranskasta,  Pohjois-Alcasessa.

Suunnitelma vaihtuu nyt lennossa koko ajan. Miehellä alkaa olla muurahaisia housuissa, kun ensin sataa, sit tulee sairaus, sitten taas sataa.

Eilen kävimme pikavisiitillä Baden Banenissa Saksassa. Päätimme kuitenkin palata nopeasti Ranskaan. Ja tänään olemme Strasbourghissa.

Lähin kiipeilypaikka olisi Frankenjurassa. Sinne olisi luvattu alkuviikoksi ihan hienoa ilmaa, mutta sitten tulee taas pieniä mummoja taivaalta.

Ajammeko Saksaan ja tapamme siellä aikaa? Jäämmekö Ranskaan ja vietämme perusturisti lomaa? Ajammeko jo Ruotsiin? Ihan sama mitä päätetään, kaikkialle on tulossa huonoa ilmaa ja kökkimiseksi se taas menee!

Teemamatkailua

Kaikki alkoi Verdonin hanhikorppikotkista tai jo aiemminkin. Mene ja tiedä, mutta toteutus alkoi sieltä. Nimittäin minun lintubongausurani.

Sain mummolta ja ukilta jo kauan sitten Valittujen Palojen Pieni Lintuopas- vihkosen vuodelta 1976. "Läpyskä" sisältää piirroskuvia, tietoja lintujen koosta, esim Punasotka (nähty Ranskan Camarguessa, lintupuistossa 15.1.15) 46cm, esiintyvyys Suomessa huhti-lokakuu, sisävedet ja viittaus sivulle 215. Viittauksissa on varmaan sitten enemmän tietoa, mutta sitä isoa lintukirjaa minulla ei ole.

Linnut joita matkalla olen nähnyt ovat kaikki tuttuja lintuja tai ainakin joskus tavattu Suomessakin.

Mieleenpainuvin oli ehdottomasti Kuningaskalastaja,  jonka näin Espanjan L'Erbellä mennessä Espanjaan 4.12.14, sekä toisen kerran palatessa samassa paikassa 8.1.15.

Vihkoseni perusteella Kuningaskalastaja,  Martin-pêcheur, Kingfisher on Suomessa harvinainen lintu ja sen voi nähdä sisävesillä.

Muita tuttavuuksia ovat lokit, punarinta, eri haikarat, merimetso, nokikana, liejukana, kurki, erilaiset pääskyt ja haukat, joita en ole vielä tunnistanut, sillä ovat lentäneet niin kaukana. 

Ruskokerttua, Fauvette pitchou ranskaksi, yritimme käydä Bretagnessa bongaamassa kahdessa eripaikassa, mutta se lintuhavainto jää hamaan tulevaisuuteen.

Muita tunnistettuja lintuja ovat hömötiainen, sinitiainen, puukiipijä, laulurastas, mustarastas, peippo, vihervarpunen, sekä tietysti varikset, harakat, eri kyyhkyset ja varpuset.

Näimmepä pellolla yhtenä päivänä piirroshahmoa muistuttavan linnun ja se tuntui jotenkin niin epätodelliselta, että tunnistamiseen meni muutama päivä.

Lintu oli selvästi vielä poikanen. Se oli harmaa kokonaan ja sillä oli isot, kauniit silmät. Nämä olivat kaikki havainnot, joita pystyi tekemään liikkuvasta autosta. Pari päivää pohdittuamme muistin että strutseilla on sellaiset isot, piirroshahmon silmät.

C'est fini

Kevät koittaa Pariisiin ja ajatukset alkavat siirtyä kohti rakkaita ihmisiä, synnyinmaata, Suomen kesää ja paluuta!

Mobiilidata loppui Normandiasta palatessa ja aikamme Ranskassa alkaa olla lopuillaan, siispä päätimme olla ottamatta uutta Ranskalaista nettiliittymää. Tekstejä tippuu taas harvemmin ja todennäköisemmin ilman kuvia.

Palasimme hiihtolomareissulta takaisin tuttuun ja hyväksi havaittuun Fontainebleauhun ja Milly la Fôretiin. Vietämme täällä viimeiset Ranskapäivät, käymme tervehtämässä Valon Kaupunkia ja sitten matkamme jatkuu kohti Saksaa, Skandinaviaa ja koto-Suomea.

D-Day 6.6.1944

Juno Beach, kanadalaisten Normandian maihinnousun näyttämö.

Tämä on niitä paikkoja joissa historia muuttuu eläväksi, mielikuvat muuttavat maisemaa ja kiitollisuus täyttää mielen.

Ei ole oikeita sanoja, hiljaisuus ja tuulen tuiverrus puhukoon puolestaan!

Kiitos veteraanit! Me emme halua unohtaa!