Asioita jotka ovat lähellä, vaikka ovatkin kaukana.

Kotimatka pitkä niin ei vastaantulijaa...

Skandinaviaan matkaa enää pari tuntia. Autolautalla keskellä harmaata merta välillä Rostock-Trelleborg.

Aallot keinuttavat M/S Hucleberry Finniä unettavasti (toisten mielestä, sillä niin moni ympärillä nukkuu), toisaalta kanssamatkustajien uneliaisuus voi johtua lyhyiksi jääneistä unista viime yönä.

Mä en ainakaan myönnä yleensä kärsiväni minkäänlaisesta merisairaudesta, mutta tämä lautan hiljainen, edestakainen keinunta tuntuu päässä vähän samalta kuin orastava migreeni. Sitä ei voi aluksi olla ollenkaan varma voiko huonosti vai kuvitteleeko sitä vain. Pää tuntuu samalla kertaa raskaalta ja tyhjältä. Tuntuu siltä kuin meri hengittäisi raskaasti jalkojen alla.

Lähdimme aamulla (29.3.15) TT-Linen lautalla Saksasta ja olemme tänään iltapäivällä Ruotsin puolella. Lyhyen ajan suunnitelmamme on ajaa lähelle Jönköpingiä, jonne Alli-koiralle on varattu eläinlääkäriaika pakollisia Suomeen paluu lääkityksiä varten. Reittimatka Tukholma-Helsinki on varattu keskiviikkoillalle 2.4.15.

Summa summarum: Kiirastorstaina olemme taas Suomessa!

Olisi ihana nähdä torvisoittokunta, ihmisiä, pieniä Suomenlippuja heiluttaen, laiturilla vastaanottamassa maailman matkaajia, Suomeen palaajia!