keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kirkasvalolampun loisteessa

Aamut ovat pimentyneet ja sama uhkaa iltaisin. Syksy on tullut.

Olen kerran käynyt Norjassa ihan oikean kaamoksen aikaan, jolloin aurinko ei nouse ollenkaan horistontin yläpuolelle. Tuntui hullulta päivällä klo 14 kun alkoi väsyttää ja keho viesti että olisi nukkumaanmenoaika,  vaikka olin herännyt vasta muutamaa tuntia aiemmin.

Edellisessä työpaikassa jouduin istumaan sisällä keinovalonloisteessa ja sälekaihtimet kiinni koko päivän ja töiden päätyttyä tarvoin kotiin pimeydessä. Tuntui ettei päivä ala ollenkaan, eikä valoa ole enää olemassakaan.

Mä rakastan välitunteja!

Nyt voin pitää sälekaihtimet apposen auki koko päivän ja pääsen vielä ulkoilemaankin kesken työpäivän. Tiedän, tiedän, "mites suu sitten pannaan, kun sataa räntää vaakatasossa?' Sitten seisotaan katoksessa, mutta ulkona!

Valitettavasti blogi on seisonut hiljaa nurkassa, sillä työ on ollut välillä todella raskasta, mutta edelleen hyvin antoisaa. 

Nauttikaa kirkasvalolampusta, purkki d-vitamiinistä ja ulkoilusta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti