Joulu tulee,

Sitä ennen KEKRI, jo perinteeksi muodostunut syysjuhla keskellä pimeintä syksyä. Mutta mitä sitä ennen?

Minulla ei ole lapsia joista kirjoittaa nasevia tekstejä. Ei lapsia, joiden kouluelämää voisin ruotia tai hakea vertaistukea muista samojen asioiden ja elämäntilanteiden kanssa kamppailevilta.

Alli-koira minulla on, mutta mitä kirjoittaa aamulenkeistä, tai iltalenkeistä? Tai etsintäharjoituksista koiran kanssa? Siitä arjesta, jota koirankin kanssa eletään. Tai raivostuttavasta karvanlähdöstä?

Tämä blogi syntyi suuren seikkailun temmellyskentäksi, kun koko maailma oli avoinna ja suureen seikkailuun mahtui kaikki. 

Myös suureen seikkailuun mahtui päiviä, jolloin ei tapahtunut mitään. Silloin kirjoitin blogitekstin ruoista.

Huomenna luvassa blogipäivitys ruoasta, johon lähden pian hakemaan ainekset. Pitäisikö oikein repäistä ja leipoakin? Nyt kun on uunikin. Saapa nähdä! Palataan huomenna patojen ääreltä.

Once in a lifetime

Kaverillani on hevonen ja häneltä oli kysytty voisiko sitä käyttää mainoskuvauksissa. Tottakai oli vastaus. Niinpä sain tänään olla Kotkan torilla todistamassa, kun upea hevonen poseerasi torilla, keskellä kaupunkia, Kotkan kaupungintalo taustana. Upea kokemus, jonka voi kokea vain kerran elämässään.

Mainoskasvona toimi Nisse, Nice Surprise. Seurallinen, kiltti, rauhallinen ja leikkisä otus. Saimme käydä eilen työkavereiden kanssa ratsastamassa Nissellä ja vanhat hevostyttö muistot tulvahtivat mieleeni heti kun sain nousta ratsaille. Olipa ihanaa!! Minusta ei valitettavasti ole kuvaa todistusaineistona.

Edellisestä kerrasta hevosen selässä on ehtinyt vierähtää tovi ja suloinen Nisse varmaan mietti päänsä puhki mitä minä oikein yritän viestiä epäselvillä pohkeilla.
Sain hevosen nousemaan raviin, mutta eihän siitä tahtonut tulla mitään, kun Nisse vaihtoi nopeasti takaisin käyntiin ja minua alkoi naurattaa ja olen aivan varma että Nisse nauroi minun kanssani hyväntahtoisesti.

Reissussa ilman Reissupakua, koiraa ja kiipeilyä.

Istumme Miehen kanssa Riikan lentoasemalla odottamassa jatkolentoa Müncheniin. Kuinka tässä on päässyt käymään näin?!

Luvassa on Ihana, Romanttinen ja Rakkaudentäyteinen viikonloppu. Olemme menossa kiipeilytuttavan häihin Saksan Heidenheimiin, mutta ensin meillä on kuitenkin kahdenkeskistä aikaa kaupunkilomailuun.

En ole koskaan ollut kansainvälisissä-, enkä varsinkaan katolisissa häissä. Sulhanen on saksalainen ja morsian on kotoisin Venäjältä. Odotan viikonloppua ja juhlia innolla. 

Norja on kallis maa, edelleen,

Mutta on siellä vaan niin mukava käydä!
Vietin viimeisen kesälomaviikkoni ja hetki sitten, mutta emmehän me, reissulaiset pitkään malttaneet pysyä paikoillamme. Niinpä teimme "pistomatkan" pitkän viikonlopun vielä Norjaan, Lofooteille.

Mikä muukaan se olisi ollut, kuin kiipeilyreissu, mutta tällä kertaa minulla oli ihan ihmisseuraakin mukana. Pikku Padawan äitinsä kanssa ja Miehellä kiipeilyseurana IsäMies. Padawanin ja äitinsä kanssa elelimme Reissupakussa ja miehet telttailivat ja elivät muutenkin erähenkisesti.

Suoraan vedenpinnasta nousevat vuoret, sekä vuorten seinämille kietoutuvat pilvet ovat aina yhtä sykähdyttävä näky. Huomaisikohan maiseman jylhyyttä ollenkaan, jos eläisi koko elämänsä vuorten sylissä?

Reissussa tuli todistettua että alle vuoden ikäisenkin lapsen kanssa voi lähteä matkailemaan. Muumien sanoin: on helppo olla rohkea, jollei pelkää.
Matka meni hyvin ja pikku Padawankin vaikutti olevan tyytyväinen. Olihan hänellä rakkaat, tärkeät ja turvalliset ihmiset, ruokaa ja sopivasti leluja mukanaan. Mitä muuta pieni ihminen tarvitseekaan ollakseen tyytyväinen?

Yhtenä päivänä IsäMies ja Padawanin äiti kävivät pyydystämässä laskuveden aikaan meille tuoreet simpukat vanhasta tutusta paikasta ja saimme ihanaa, itämaisvaikutteista simpukkakeittoa illalliseksi.

Seuraavaksi Saksaan! Pitkästä aikaa reissuun, johon ei, ainakaan ennakkotietojen mukaan, kuulu kiipeilyä.

Sielunmaisemassa

Joutsenet tööttäilevät öisellä järvellä ja yksinäinen kuikka huhuilee kumppaninsa perään. Muuten ympärillä on rikkumaton hiljaisuus.

Mies on pidemmällä työkeikalla ja totesin etten halua olla yksin, tai tarkemmin, Alli-koiran kanssa kahdestaan kotona. Vanhemmat olivat lähdössä mökille ja päätimme lyöttäytyä heidän matkaansa.

Alli-koira nautti silminnähden kun sai juosta ja pelmuta irrallaan Max-serkun kanssa. Tanner vain tömisi kun kaksi isoa koiraa päästelivät kaupungin höyryjä ulos.

Mökkiranta, Punsukka on paikka jonka näen sielussani sulkiessani silmät. Siellä luonnonrauhassa, esi-isien mailla, ikihonkain huminassa maiset murjeet unohtuvat ja sielu lepää. Mökillä olo on aina yhtä elähdyttävää.

Itsekin nautin, vaikken kirmaillutkaan kevein gasellin askelin metsiä pitkin. Autoin Isää terassin rakennuksessa, vähäisesti, mutta kuitenkin. Jokainen kykyjensä mukaan. Seurustelin Äitin kanssa, tiskailin ja muutenkin autoin taloudenpidossa. Kävimme koirien kanssa sienimetsällä ja saimme paistoksen verran kanttarelleja. Ihana, rakas Punsukka!

Sateenkaaren päässä...

Jos olet pysynyt hurjassa kyydissä mukana, muistanet auton jarruremontin ajalta ennen reissuunlähtöä. Jarrulevy oli hioutunut jo aivan naarmuille ja kerroin sieltä kuuluvan jo musiikkia, aivan kuin levysoittimella olisi soitettu

Tilanne oli silloin sama tuttu, olisi pitänyt.

Nyt pääsimme kotikulmilla saakka, kunnes ääni havahdutti meidät. Jarrupala takarenkaassa oli hioutunut melkein pois ja jarruttaessa kuului inhottava kirskunta. Vahingosta viisastuneena jätimme auton omalle pihalle, Mies lähti tänä aamuna linja-autolla töihin ja me koiran kanssa jäimme nautiskelemaan kotiin kesäisistä päivistä.

Aina kun me olemme liikkeellä, siitä tulee Seikkailu.

Matka jatkuu

Toivottavasti.

Olemme viettäneet ihanan rentouttavaa hotellilomaa Söfertäljessä. Aluksi tuntui vähän siltä kuin olisi ollut  Nousukausielokuvassa, mutta ilman omaa valintaa.
Takana oli kuitenkin jo kaksi viikkoa reissuelämää, joten nopeasti asiainlaidan valoisat puolet ottivat vallan mielistämme. Näin on nyt. Itse voimme vaikuttaa vain siihen, kuinka suhtaudumme tilanteeseen.

Olemme turhaan yrittäneet varata lauttamatkaa Suomeen, sillä kaikki autopaikat ovat jo varattuja. Ensimmäinen mahdollinen lautta, johon meidän sirkusseurueemme olisi mahtunut kyytiin olisi lähtenyt Tukholmasta vasta sunnuntaina 17.7.

Toivottomina katsoimme rahtilaivat ja suurinpiirtein öljynporauslautatkin, jotta pääsisimme lahden yli.

Lastenlaulussa sanotaan: " jos sitä ei voi ylittää, eikä alittaa, niin täytyy mennä ympäri.

Mies sen keksi. Emmehän me ole toivottomia, emmekä jumissa. Eihän Ruotsi ole saari ja onhan meillä kohta taas Reissupaku alla. Ajetaan Haaparantaan, mennään rajan yli Tornioon ja pian olemme perillä.

Tänään lähdemme suorittamaan noin kahdentuhannen kilometrin erikoiskoetta, kotiinpaluuta.
Mutta sitä ennen ihana hotelliaamiainen odottaa!