Mutta on siellä vaan niin mukava käydä!
Vietin viimeisen kesälomaviikkoni ja hetki sitten, mutta emmehän me, reissulaiset pitkään malttaneet pysyä paikoillamme. Niinpä teimme "pistomatkan" pitkän viikonlopun vielä Norjaan, Lofooteille.
Mikä muukaan se olisi ollut, kuin kiipeilyreissu, mutta tällä kertaa minulla oli ihan ihmisseuraakin mukana. Pikku Padawan äitinsä kanssa ja Miehellä kiipeilyseurana IsäMies. Padawanin ja äitinsä kanssa elelimme Reissupakussa ja miehet telttailivat ja elivät muutenkin erähenkisesti.
Suoraan vedenpinnasta nousevat vuoret, sekä vuorten seinämille kietoutuvat pilvet ovat aina yhtä sykähdyttävä näky. Huomaisikohan maiseman jylhyyttä ollenkaan, jos eläisi koko elämänsä vuorten sylissä?
Reissussa tuli todistettua että alle vuoden ikäisenkin lapsen kanssa voi lähteä matkailemaan. Muumien sanoin: on helppo olla rohkea, jollei pelkää.
Matka meni hyvin ja pikku Padawankin vaikutti olevan tyytyväinen. Olihan hänellä rakkaat, tärkeät ja turvalliset ihmiset, ruokaa ja sopivasti leluja mukanaan. Mitä muuta pieni ihminen tarvitseekaan ollakseen tyytyväinen?
Yhtenä päivänä IsäMies ja Padawanin äiti kävivät pyydystämässä laskuveden aikaan meille tuoreet simpukat vanhasta tutusta paikasta ja saimme ihanaa, itämaisvaikutteista simpukkakeittoa illalliseksi.
Seuraavaksi Saksaan! Pitkästä aikaa reissuun, johon ei, ainakaan ennakkotietojen mukaan, kuulu kiipeilyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti