Hyvää uutta vuotta!

Kävin eilen suihkussa, vaihdoin lakanat ja pesin pyykkiä hurjat määrät...
Tällaiset postaukset tuli tutuiksi Reissupakusta. Miksen minä voisi, arjen keskellä iloita edelleen yhtä pienistä asioista?

Sain suoritettua viime yönä, viime hetkellä,  kasvatustieteen ensimmäisen osakokonaisuuden! Jos ei viime tippaa tulisi, en taitaisi koskaan saada aikaiseksi mitään.

Taas on yksi vuosi pistelty pakettiin. Viime vuonna tähän aikaan asustelimme Espanjan Los Patios kauppakeskuksen parkissa, Mies kiipesi kuumaisemissa kaverin kanssa.Näimme muutaman ilotulituksen tyhjällä parkkipaikalla emmekä vielä edes ajatelleet edessä olevaa kotiin paluuta. Siitä tuntuu olevan niin kauan.

En ehdi päivittää enää tännekään, toisaalta elämässä ei tapahdu niin suuria.
Mitäpä jos se onkin asenne kysymys?

Ihanaa, idearikasta ja hyvää uutta vuotta!

Ei kissa kiitoksella elä,

mutta opettaja saattaapi elääkin!!

Lasten joulutodistukset on tehty, toimitettu koulusihteerille ja printattu.Taitaa olla välitilinpäätöksen aika.

Sain tänään rehtorilta niin suuret kehut syksyn aikana  tehdystä työstä että melkein voisin ylpistyä, jollei minulle olisi opetettu aiemmin ettei kehuista saa ylpistyä.

Olen nauttinut jokaista hetkestä opettajana,  jopa niistä raskaimmista hetkistä, jolloin mustat pilvet ovat peittäneet taivaan. Olen tehnyt työtä suurella sydämellä, herkällä mielellä ja olen yrittänyt toimia parhaan kykyni ja taitoni mukaan.

Kansakoulun aikoina varsinkin naisille opettajan ammatti on ollut niitä harvoja hyväksyttyjä ammatteja ja sitä kautta tie kylän luottamustoimiin ja urheiluseurojen hallituksiin.

Rehtori sanoi minussa olevan juuri oikeanlaista luonnetta erityisopettajaksi. -"Mieti sitä, se työ olisi kuin luotu sinulle".

Pöllökello

Miten aika voi kulua näin nopeasti? Mihin aika menee? Vastahan me aloitimme yhteisen taipaleen lasten kanssa.

Tänään oli koulussa adventtikirkko ja vaikka olemmekin muutaman päivän etuajassa, minun joulunodotukseni alkoi tänään.
Kirkon jälkeen oli koululla "pikkujoululounas". Kyllä lapset tietää mikä on jouluruokaa -  "miksei ole kinkkua, eihän jauhelihapihvit kuulu jouluun?" Keittiöntäti joutui selittämään että tämä on vasta pikkujoululounas. Ruoan jouluiseksi pelasti Kuului ruokaan onneksi  porkkanalaatikko ja rosolli, ilman silliä.

Pakkasin Suureen Matkaan lähtiessä joulukoristeet jonnekin ja osan taisin heittää poiskin.

Enkelikellosta oli hävinnyt ajan saatossa kaksi "sauvaa", jotka osuvat kelloon, saaden jouluisen, vienon kilkatuksen aikaan. Liekki oli nuollut enkeleitä jo mustiksi, joten sen muistan heittäneeni pois. Mitä olisi joulu ilman vanhanajan enkelikelloa? Nykyaikainen joulu?

Joulumielellä menin tavarataloon ja löysin enkelikelloja. Vieressä oli pöllökelloja 5 senttiä halvemmalla. No, kuuluuhan enkelit joulukuvastoon, mutta uusi lintubongausharrastus sai minut katsomaan pöllökelloa toisenkin kerran.
Enkelikelloon tulee pieniä kynttilöitä, joita ei tule koskaan muuten poltettua. Pöllökelloon tuli alle tuikku ja se säästö!
Kotona kasasin ostokseni ja voih!!!

Eihän siinä ole mitään mistä lähtee vienoa ääntä. Pöllöt pyörivät hädissään liekin ympärillä mykkinä. Mikä joulukoriste se tällainen on?

Mies lupasi tehdä minulle vanhanajan olki himmelin, jos tuon materiaalit hänelle. Yksi kolmio on valmis, oljet odottavat liotuksessa himmelin tekijää!

Ravintolapäivä Stars and Stripes

Mies on kalastamassa perheelle ruokaa ja me olemme Alli-koiran kanssa jääneet viettämään rauhoittavaa viikonloppua.

Tänään osallistuin ensimmäisen kerran elämässäni ravintolapäivään. Onneksi kahvilanpitäjät olivat tuttuja, mutta muita asiakkaita en tuntenut. Harvoin, jos koskaan, kahvilassa tulee puhuttua vieraiden kanssa. Harvoin vieraat myöskään istuvat samassa pöydässä. Rohkeasti aloitin keskustelun pöytäseurueen kanssa ja vietinkin Pikku-Pariisi kahvilassa mukavan ja ennenkaikkea herkullisen puolituntisen.

Tarjolla oli ihania suolaisia ja makeita herkkuja, kahvia, teetä, mummon mehua ja ihanaa lemonadea! En saanut kunnon kuvia, kun väkeä oli tungokseen asti, aivan kuten ravintolapäivänä kuuluukin olla. Kahvilassa oli loistava, iloinen palvelu! Kiitos!

Ehdottomasti vierailen maalaiskahvila Pikku- Pariisissa uudelleen heti kun siihen tilaisuus tulee!

Tule Joulu Kultainen!

Yhtenä usvaisena aamuna pajukosta kuului uudenlainen linnunlaulu. Oliko se Punatulkku?

Kuinka Punatulkku, Kymenlaakson maakuntalintu laulaa. Tiedätkö mikä on Sinun maakuntasi lintu?

Pimeyden ja usvan keskellä olin vakuuttunut että laulaja on punatulkku, jota olen kaivannut jo ainakin viisitoista vuotta.
Koulussa youtube auki ja vahvistus tuli, minun pihallani on Punatulkkupari!
Kummitäti kertoi että heidän pihapuussaankin  minulle rakas lintu pesii. Ihana pieni luontokokemus pimeyden keskellä.

Aamut ovat pimeitä ja niin ovat illatkin. Kirkasvalo virkistää aamuisin, mutta päivä tuntuu loppuvan kesken, kun jo viiden aikaan iltapäivällä on pilkkopimeää.

Koulussa lapsetkin tuntuvat kärsivän pimeydestä ja useammin kuin kerran olen saanut vastata kysymykseen - kuinka paljon aikaa on seuraavaan lomaan?

Töissä on ollut harvinaisen raskasta ja alkaa opettajankin mehut olla puristettu siemenkotia myöten tyhjiin -kuinka paljon aikaa on seuraavaan lomaan?

Reissupakussa tähän aikaan viime vuonna Tutustuimme Foix'n tarjontaan Ranskassa. Olimme juuri ihastuneet Navetteihin ja miltei vuosi sitten (17.11.2014) kävimme Niaux'n luolissa ihmettelemässä 14000 vuotta vanhoja luolamaalauksia. 

Juuri tänään elämme keskellä Suomalaista pimeää syksyä. Mä stressaan töitä kuin pieni eläin. Nautin lämpimistä suihkuista ja helposta pyykinpesusta. Koko Eurooppa on kriisissä terroristitekojen takia. Ehkä on viisaampaa nyt laittaa jäitä hattuun, nauttia valoisista päivistä,   mutta Rakas Mies, koska lähdetään taas tien päälle?

Kirkasvalolampun loisteessa

Aamut ovat pimentyneet ja sama uhkaa iltaisin. Syksy on tullut.

Olen kerran käynyt Norjassa ihan oikean kaamoksen aikaan, jolloin aurinko ei nouse ollenkaan horistontin yläpuolelle. Tuntui hullulta päivällä klo 14 kun alkoi väsyttää ja keho viesti että olisi nukkumaanmenoaika,  vaikka olin herännyt vasta muutamaa tuntia aiemmin.

Edellisessä työpaikassa jouduin istumaan sisällä keinovalonloisteessa ja sälekaihtimet kiinni koko päivän ja töiden päätyttyä tarvoin kotiin pimeydessä. Tuntui ettei päivä ala ollenkaan, eikä valoa ole enää olemassakaan.

Mä rakastan välitunteja!

Nyt voin pitää sälekaihtimet apposen auki koko päivän ja pääsen vielä ulkoilemaankin kesken työpäivän. Tiedän, tiedän, "mites suu sitten pannaan, kun sataa räntää vaakatasossa?' Sitten seisotaan katoksessa, mutta ulkona!

Valitettavasti blogi on seisonut hiljaa nurkassa, sillä työ on ollut välillä todella raskasta, mutta edelleen hyvin antoisaa. 

Nauttikaa kirkasvalolampusta, purkki d-vitamiinistä ja ulkoilusta!

Olhava, paluu alkuun...

Olen halunnut blogissani tarkoituksella paljastaa itsestäni vain vähän. Suuri Seikkailu, Elämänmuutos oravanpyörän ulkopuolella tuntui tärkeämmältä kuin Minä Itse!

Täältä, Olhavan parkkipaikalta Valkealasta, Suuri Elämänmuutos alkoi kesän alussa vuonna 2014. Tänne palasimme jälleen viikonlopuksi lokakuussa 2015 ja elämänpolku näyttäytyy tänään taas vähän kirkkaampana.

Laulu ja laulaminen on aina ollut minun elämäni ykkösasia. 3- vuotiaana unelmoin "pesulantädin" ammatista. Ajattelin että siinä työssä saan "lillua" kylpyammeessa päivät pitkät ja pestä nyrkkipyykkiä. Kun myöhemmin totuus pesulaelämästä valkeni päätin että minusta tulee oopperalaulaja!

Haaveilin suuresta urasta, parrasvalojen loisteesta ja tuhansista ruusuista, joita ihailijat heittävät lavalle esityksen jälkeen. Koko elämänpolkuni tähtäsi vain oopperalaulajan uraan, enkä ollut koskaan kouluaikana kiinnostunut mistään mikä ei vienyt haavettani eteenpäin.

Olin ehkä (näin jälkikäteen ajateltuna) se hankalasti motivoituva oppilas. Onks' pakko? Entä jos ei haluu'?  Mitä hyötyä tästä on?

Elämä kuljetti eteenpäin lukion jälkeen ja pääsin opiskelemaan laulua juuri ammattikorkeakouluoikeudet saaneeseen oppilaitokseen.

Minä olen utelias ja opiskelukaverit jotka tiesivät vain musiikinteoriasta ja musiikinhistoriasta ja musiiikin siitä ja tästä alkoivat tuntua vierailta.

Minä haluan nähdä maailmaa! Minä haluan nähdä ja kokea!

Tein rohkean päätöksen ja palasin lupaavalta uralta kotiin, Kotkaan, näkemään ja kokemaan.
Ja minähän näin ja koin!

Näistä hetkistä on pian kymmenen vuotta. Mutkien kautta valmistuin oopperalaulajaksi ja viimeiseksi laulunopettajaksi.  Olen ehtinyt nähdä maailmaa ja kasvaa ihmisenä ja silti kokoajan on tuntunut että minun tehtävänä on auttaa muita!

Kuinka?

Suuri Muutto, kaiken taakse jättäminen. Ihanan, kauniin kodin myyminen, uusi mobiilielämä, autossa asuminen. Oravanpyörästä irroittautuminen. Itsensä kuunteleminen, Rakkaan Miehen toiveiden kuunteleminen. Yhteinen katse tulevaisuuteen.

RAKKAUS!

Ihanien ja samalla rasittavien kakaroiden kanssa tunnen tekeväni tärkeää työtä. He ovat kakaroita mielellään ja rehellisesti olen sanonut heille että tykkään heistä kovasti, he ovat ihania, mutta he ovat myös todella rasittavia, pahimmillaan. Voisitteko ystävällisesti edes yrittää käyttäytyä?

Nyt minusta tuntuu että teen työtä jolla on merkitystä! Työ antaa minulle paljon ja vaatii minulta kaiken!