Alli-Valpurin askartelupaja

Mies on töissä ja me Alli-koiran kanssa nautiskelemme vapaa-ajasta. Tänään ole suunnitellut meneväni MARETARIUMIIN, Suomalaisten kalojen luonnonakvaarioon. Laittaisin teille linkin, mutta en vielä osaa tällä rakkineella.

Torstaina sitten alkaa meripäivät, siitäkin lisää tuonnempana, mutta nyt sinne askartelupajaan:

Olen joskus aiemminkin tehnyt muutaman avainkaulanauhan, mutta nyt tämä touhu on lähtenyt ihan käsistä :)

Pitkä musta-valko-vaaleanpunainen nauha on tilaustyö, muut ihan vai omaksi huviksi tehtyjä. Ehdoton lempparini on musta-pinkki pääkallokoru, sekä juhlavampi puna-valko-musta.

Korut on on rakennettu siimaan,  koruvaijeriin tai värilliseen kuminauhaan. Mitä nyt on löytynyt tai muuten ollut saatavilla helposti.

Tällaista täällä, mitäs teillä?

Päivän ajo ja toisenkin

Eilen se tapahtui!

Volvo Penta-79 hörähti käyntiin ensi yrittämällä ja vaihteet toimivat moitteettomasti! Kyllä minulla on taitava Mies! Kävimme ajamassa veneellä koekierroksen Kotkansaaren ympäristössä. Ah, niin Kotkalaista!

Luin eilisestä lehdestä että Länsi-Suomessa oli hävitetty merimetsoyhdyskunta jollain luodolla. Kaikki pesät ja niissä olleet munat oli potkittu hajalle. Onneksi Kotkan lähistöllä linnut ovat saaneet pesiä rauhassa luodolla, jossa ei ole asutusta. Siellä suuret merimetsot levittelivät ja kuivattelivat siipiään kun ajiimme ohi. Lintukirja tiesi kertoa että merimetso on ainoa vesilintu, jonka höyhenpuku ei ole vedenpitävä. Siksi ne istuvat siivet levällään  auringossa.
Retken päätteeksi keitimme vielä Kivat kahvit. Trangiaa ei ole suunniteltu mokkapannun käyttöön, mutta Minun Taitava Mieheni keksi keittää pihtikahvit!

Tänään. Matkalla Helsinkiin Siskon luo. Pakkasin laukun tai onnekseni laukut, otin vesipullon mukaan ihan vaan varmuuden vuoksi bussimatkalle. Lapsiturvallinen korkki oli auennut laukussa. Nyt kaikki vaatteet märkänä...

Lintubongarin peruspäivä

Sielunmaisemassa!

Vietin vanhempien kanssa ihanan pitkän viikonlopun mökillä.

Mökin pihassa on "vierasaittana" asuntovaunu.Se on ehdottomasti paras majoitin, jossa voi yönsä viettää. Se on kuin hotellihuone metsän keskellä. Mi Laik it a Lot!

Lintubongarin uralleni osui jälleen tuttuja lajeja, mutta näinpähän jotain uuttakin. Ensimmäisenä aamuna heräsin linnunlauluun, mutta en jaksanut nousta katsomaan kutka siellä elämöivät. Vilkaistuani kelloa totesin sen olevan vasta puoli seitsemän. Eihän nyt siihen aikaan kannata vielä lomalla nousta.    

Peippopariskunta tepasteli aivan vaunun ikkunan vieressä. Kirjosieppo lenteli pihan poikki varmaankin ruoan haussa. Laulutastas lepäili pienellä kannolla ja tuijotti vessaan menijöitä häpeilemättä.

Läheisessä männyssä kiipesi koukkunokkainen lintu ylöspäin runkoa pitkin. Koukkunokka pyrähti maahan ja pystyin katselemaan sitä lähempää: puukiipijä! 

Voi mikä onnistumisen riemu!

Sillä hetkellä päätin että herään seuraavana aamuna jo puoli kuusi että pääsen osallistumaan aamun nousuun ja kuuntelemaan aamulintuja.

Kello soi puoli kuusi. Ulkona on haudan hiljaista. Edes haavat eivät havisuta lehtiään.     Petturit!

Kello tulee seitsemän. Ei ketään missään. Juon kahvit, luen lintukirjaa ja syön eväät jotka olin itselleni varannut. Ei väkisin!

Paluu menneeseen

Olen kirjoittanut päivän tuoksusta, puutarhahaaveista ja pienistä kokeiluista kasvien kimpussa. Olen kirjoittanut kynsilakasta, huulipunasta ja vaatteista. Ruoasta kirjallisuudessa ja monesta monesta muusta aiheesta.

Joitakin aiheita olen sivunnut vain yhden postauksen verran, toisiin palannut useamminkin.

Päivän tuoksu:

Tänään Chanelin Chance, Au Tendre.

Käytän edelleen ja olen aina käyttänyt paljon pafryymia. Mietin, ihan oikeasti, joka päivälle tuoksun. Sellaisen joka sopii vaatteisiini, mielentilaani, ulkona vallitsevaan ilmaan ja ihan vaan fiilikseen. Kirjoittelin niistä postauksia ennen Suurta Matkaa, mutta vaikka samat proseduurit toistuivat Reissupakussa päivittäin, muut aiheet tuntuivat mielekkäämmiltä.

Uhkasin lehtijutussa ennen lähtöä käyttäväni joka päivä kynsilakkaa ja huulipunaa, sillä muunlainen meikkaaminen, tai lähinnä meikkien puhdistaminen tuntui niin työläältä. Kahdeksan kuukauden aikana oli joitakin päiviä, jolloin, oikeasti,  unohdin huulipunan. Johan Sisko heti kommenttikentässä siitä huomautti! On ollut ihanaa meikata taas Stabiilielämässä, mutta voin aivan yhtä hyvin lähteä ulos meikittömänäkin.

Puutarhani:

Kasvatin Krassit menestyksekkäästi Ikean muovipurkissa Reissupakun ikkunalaudalla.  Tomaatin taimet odottavat Stabiilikodin ikkunalaudalla ulospääsyä, mutta en ole uskaltanut vielä edes ulkoiluttaa niitä kun on ollut niin kylmää. Yhdet kurpitsantaimet kuolivat js Navet'seja en saanut edes itämään. Puutarhapalstalle on kaivettu kasvimaan paikka valmiiiksi. Jos saan syksyllä edes yhden itse kasvattamani vihanneksen, voin onnitella itseäni lämpimällä halauksella.

Reissupaku toimii nykyisin meidän kesämökkinämme, sekä tietysti autonamme. Siellä alkaa olla tavarat kutakuinkin kohdillaan, ettei aina ennen lähtöä tarvitse viedä astioita, pannuja, kattiloita, pyyhkeitä, hammasharjoja tms. kotoa.

Minä:

Olen keksinyt itselleni uuden koukuttavan harrastuksen. Olen tehnyt avainkaulanauhoja ja ajattelin alkaa tehdä korujakin. Tämä pääkallokoru on ehdottomasti paras tekemäni! Vähän pelottava, silti naisellinen!

Hyvää Juhannusta!

Pitkästä aikaa kaikki kaverukset koossa. Kaikki alkoi viidestä pojasta, joita yhdisti ulkoilmaelämä, vaellus ja luontoharrastukset.

Nyt lapsia on siunaantunut niin että mökillä oli yli kaksikymmentä henkilöä. Ihana viettää keskikesän juhlaa isolla porukalla saaressa!

Kiitos kaikille!

Vaatteet on mun aatteet

Maripaita, Se tekstistä tuttu!

Olen ollut aiemmin oikea vaatehamsteri. Minulla on ollut esimerkiksi miljoona t-paitaa, eikä silti mitään päällepantavaa. Vaatekaappini on pursunnut vaatteita joista suurin osa  on kuitenkin ollut jotenkin epäsopivia.

Suuren Matkan alla aloin oikeasti tarkastella kaappiani ja ostokäyttäytymistäni kriittisesti. Päätin että panostan vain laatuun vaatteissani ja sillä päätöksellä olen pystynyt hillitsemään ostelua. 

Olen opetellut säästämään rahaa, että saan sellaisia vaatteita, jotka ovat käytössä pitkään ja niitä tulee oikeasti käytettyä. Olen koostanut vaatekaappini niin, että kaikki vaatteet muodostavan kokonaisuuksia, niin arkeen, kuin juhlaankin.

Nyt minulla on aina kaunista päälle laitettavaa ja voin muokata asuja koruilla ja huiveilla.

Helppoa kuin heinänteko, vaikken heinää koskaan olekaan tehnyt!

Perjantai on perhettä täynnä

Täältä, siskon luota, matkamme alkoi melkein vuosi sitten.  Kuinka nopeasti aika oikeasti meneekään?!

Mies lähti kiipeilyreissullle, boulderoimaan, Ahvenanmaalle pari päivää sitten. En miettinyt kauaa jäänkö kotiin möllöttämään Alli-koiran kanssa vai tulenko siskon hoiviin viettämään lapsiperheen arkea.

Kävimme eilen lähellä olevan leikkipuiston kirpputori-tapahtumassa ja löysin ihanan retropaidan. Kävelin myyntipöydän ohi muutaman kerran, mutta paita huusi perääni niin äänekkäästi,  etten voinut jättää sitä pöytään. 

Marimekko, minun sielunkumppanini vaatemaailmassa. Kuosina Annika Rimalan hedelmäkori vuodelta-64. Myyjä sanoi saaneensa paidan vähän niinkuin perintönä. Toinenkin Marimekko paitani, saman suunnittelijan puna-valkoinen pallopaita, on kirppislöytö. Lempivaatteitani!

Muistan vanhan valokuvan mökiltä, jossa minun tätini on lapsi ja hänellä on päällään hedelmäkori-kuosinen paita. 

Ei kertakäyttövaatteita, vaan historian kankaiden havinaa!