polttaa, polttaa...

...kesäkatu miestä...

Emme kaivanneet Reissupakussa ruisleipää, emmekä Juhla Mokkaa. Toisinaan kaipasin salmiakkia ja suomalaisia nenäsuihkeita. Selvisimme jopa Espanjassa ilman suurempia mahavaivoja, mutta heti kun pääsimme protestanttiseen pohjois- Saksaan, maha alkoi oireilla.

Viime yönä lieskat löivät korvista ja kurkkua korvensi. Ei auttanut kuin nousta sängystä keskellä yötä, hiippailla majapaikan pihan perälle, kotiin, Reissupakuun ja hakea närästyslääkket, joita en ole käyttänyt koko kahdeksan kuukauden aikana  kertaakaan.
Epäilen syylliseksi ruisleipää!

Ranskassa yritin etsaiä sitä täydellistä patonkia ja ohjetta siihen. Täytyy alkaa itse leipoa, sillä Meillä on nyt uusi koti!!

Hyvää pääsiäistä!

Nyt olemme asettuneet vanhempien hoteisiin viettämään pääsiäisenpyhät. Mietimme tulevaisuutta sitten arjen koittaessa.

Pesukone on laulanut tauotta paluusta lähtien ja vielä riittää pyykättävää.

Kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista!

Pehmeä lasku

Ruotsi:
maisema, musiikki, keli, kieli, kahvi, kaikki tuntuu niin tutulta. Melkein kuin oltaisi jo Suomessa. Tänään Ruotsin laivalle, suihkuun! Olemme suunnitelleet että lotraamme koko matkan! Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Sitä emme tiedä, vielä...

Asioita jotka ovat lähellä, vaikka ovatkin kaukana.

Kotimatka pitkä niin ei vastaantulijaa...

Skandinaviaan matkaa enää pari tuntia. Autolautalla keskellä harmaata merta välillä Rostock-Trelleborg.

Aallot keinuttavat M/S Hucleberry Finniä unettavasti (toisten mielestä, sillä niin moni ympärillä nukkuu), toisaalta kanssamatkustajien uneliaisuus voi johtua lyhyiksi jääneistä unista viime yönä.

Mä en ainakaan myönnä yleensä kärsiväni minkäänlaisesta merisairaudesta, mutta tämä lautan hiljainen, edestakainen keinunta tuntuu päässä vähän samalta kuin orastava migreeni. Sitä ei voi aluksi olla ollenkaan varma voiko huonosti vai kuvitteleeko sitä vain. Pää tuntuu samalla kertaa raskaalta ja tyhjältä. Tuntuu siltä kuin meri hengittäisi raskaasti jalkojen alla.

Lähdimme aamulla (29.3.15) TT-Linen lautalla Saksasta ja olemme tänään iltapäivällä Ruotsin puolella. Lyhyen ajan suunnitelmamme on ajaa lähelle Jönköpingiä, jonne Alli-koiralle on varattu eläinlääkäriaika pakollisia Suomeen paluu lääkityksiä varten. Reittimatka Tukholma-Helsinki on varattu keskiviikkoillalle 2.4.15.

Summa summarum: Kiirastorstaina olemme taas Suomessa!

Olisi ihana nähdä torvisoittokunta, ihmisiä, pieniä Suomenlippuja heiluttaen, laiturilla vastaanottamassa maailman matkaajia, Suomeen palaajia!

"Täytyy lähteä, jotta voi tulla takaisin..."

Välitilinpäätös:

Päivä 237 Reissupakussa.

Irtiotto kaikesta tutusta ei ollut pelkästään iloista. Jäin kaipaamaan kaunista kotiani, jonka vaihdoin pakettiautoon ja epävarmaan tulevaisuuteen. Suomeen jäi paljon myös rakkaita ihmisiä, joita olen kaivannut päivittäin.

Jos olisin tehnyt loppuelämää koskevia päätöksiä tunnekuohussa, en olisi koskaan lähtenyt tälle matkalle, elämään.

Aluksi ajatuksena oli lähteä Reissupaku-elämään ennalta määräämättömäksi ajaksi, hurjimmissa kuvitelmissa loppuelämäksi. Muut puhuivat reissusta ja matkasta, me halusimme ja haluamme edelleen puhua elämästä Reissupakussa, sillä matka alkaa aina jostakin ja päättyy johonkin. Elämä sitä vastoin on tässä ja nyt!

Alkusuunnitelmista huolimatta tästä tuli reissu tai matka. Jätimme Suomen taaksemme elokuun alussa 2014 ja nyt paluulautta Suomeen on nyt varattu. Tälläkin matkalla oli kuin olikin alku ja loppu.  

Me olemme tulossa takaisin!

Virhearviointeja

Eilen Iltatähti, Venus, loimotti kirkkaana kuun vierellä pilvettömällä taivaalla. Seisoin pitkään ulkona ja ihastelin selvästi näkyviä tähtikuvioita.
Reissupakussa on ollut aikaa ajatella, ihmetellä ja tutkia, niin tähtitaivasta,  kuin lintujakin.
Kaukoputki ja kiikarit toisivat näihin ihmettelyihin uudenlaista syvyyttä, mutta pystyy luonnon ihmeitä ihastelemaan ilman niitäkin, onneksi.

Oletko sinä koskaan muodostanut mielessäsi kuvaa vieraasta ihmisestä lyhyen kohtaamisen jälkeen? Oletko ajatellut hänen edustavan jotakin tiettyä ammattia tai oletko muuten vain ajatellut hänelle ominaisuuksia tai luonteenpiirteitä, harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita?

Näin me ihmiset helposti tulkitsemme toisia, tai ainakin minä selvästikin teen niin. Tulkitsemme toisten tekemisiä ja harrastuksia omasta näkökulmastamme pienten havaintojen perusteella.
Toisinaan tulkinnat osuu oikeaan, mutta useammin taitaa mennä metsään niin että rytinä käy.

Airelle naapuriin ajoi tänään retkeilyauto, pakettiautoon rakennettu asuntoauto, kuten Reissupaku. Mies kasasi pihalla rautaista kolmijalkaa. Ajattelin ensimmäisenä että hän on lintubongari ja hänellä on astetta parempi kamera ja järeämpi jalusta. Tai hänellä on painava kaukoputki metalliseen telineeseen.

Tuulettelin mattoja ulkona kun metallirakennelman arvoitus selvisi. Mies viritti airelle, pihaan, autonsa viereen ison lautasantennin television katsomista varten.

Me olemme koko matkan aikana kaivanneet televisiota kolme kertaa ja tietokoneelta olemme katsoneet muutaman kerran Suomen televisiota tai elokuvaa joka meillä on mukana.

Niin me olemme erilaisia!

Tietääkö kukaan?

On tullut aika ajatella arkipäiväisiä käytännön asioita. Voi kuinka raskasta paluu vastulliseen, aikuisten ihmisten, arkeen onkaan!

Te jotka olette kulkeneet koiran kanssa Euroopassa, mistä olette hakeneet ekinokokkoosi lääkkeet koiralle ennen Suomeen tuloa? Onko niissä suurta hintaeroa esim Saksan ja Ruotsin välillä? Kuinka paljon etukäteen eläinlääkäriaika on syytä varata?

Tekstistä, rivien välistä, voi varmaankin helposti lukea: olemme palaamassa Suomeen! Mutta siitä kuulette ensikerralla!